Sodanaikainen Turku

Turku koki Tampereen uhan voimakkaana aina siitä asti, kun kuningas Kustaa III antoi 1775 määräyksen perustaa kaupunki Tammerkosken varrelle. Kun Tampere nousi 1800-luvun kuluessa merkittäväksi sisämaan teollisuuskaupungiksi Näsijärven rannalle, tuli väistämättä eteen etupiirien määrittely näiden kahden valtakeskittymän välillä. Turussa levottomuutta herätti myös pääkaupunkiaseman menetys Helsingille, olkoonkin, että toimenpidettä ei Turussa ole koskaan tunnustettu. Moni turkulainen huolestui jo Suomen sisällissodan aikana 1918, kun ratkaiseva taistelu käytiin Tampereella. Kautta aikojen historialliset tapahtumat olivat Suomessa sijoittuneet Turkuun. Nyt turkulaisesta näkökulmasta näytti siltä, että tamperelaiset omivat valtakunnallista historiaa itselleen.

Koko 1900-luvun ensimmäisen puoliskon Turun ja Tampereen suhteet kiristyivät, ja molempien puolien propaganda kiihtyi. Turkulais- ja tamperelaisvitsit levisivät tulevien rintamalinjojen yli. Blokkiutuminen alkoi 1950-luvun puolivälissä, kun molemmat kaupungit keräsivät ympäristökunnista ympärilleen liittolaisverkostoa. Tampere aloitti myös laivastonsa varustamisen, mikä aiheutti suurta hilpeyttä muualla Suomessa. Tampereen laivaston ensimmäinen taistelulaiva M/S Nysse laskettiin Näsijärven aalloille juhlallisessa seremoniassa vuonna 1957. Turku kiihdytti omaa laivastoteollisuuttaan, ja seurasi kilpavarustelun aika. Turun laivasto on nykyisin ravintolalaivakäytössä juottoloina kesäaikaan. Ainoa yhä aktiivipalveluksessa oleva turkulaisalus on Aurajoella partioiva Föri.

Ei siinnä sodassa ollut mitään, mutta heti sen jälkeen kaikki vanha on pantu paskaksi kaveripiirin johdolla. Ns. Turun tauti puhkesi heti sotien jälkeen.