Pelottaa tuleeko minusta hyvä isä

Kyllä se siitä.

Jo synnärillä osallistu vauvan hoitoon mahdollisimman paljon ja kaiken mitä äitille opetetaan, vaadi opetettavan sinullekin. Jos on mahdollisuus päästä perhehuoneeseen, vaadi sitä. Ei meistäkään kumpikaan mitään vauvoista tiennyt ja hyvin ollaan pärjätty :)

Huono isä on välinpitämätön isä. Sitä et vissiin ole.

Hei tulevaiskä!

Onnea tulevasta pienokaisesta! Lapsen saaminen on järkähdyttävän iso asia, joka muuttaa elämää peruuttamattomasti. Isyys kasvaa pikkuhiljalleen, kuten äitiyskin. Parhaiten isyyteen valmistautuu olemalla mukana esim. neuvolakerroilla, kuuntelemalla mitä tuleva äiti kertoo vauvan liikkeistä ja omista tuntemuksistaan. Elämä opettaa perusvaistot varmasti.
Voi myös olla, että vauva aktivoi omia lapsuudenkokemuksia. Turvallinen oma lapsuus ja kokemuksesi omasta isästä hyvänä vanhempana on tietenkin kannustavin vaihtoehto. Mutta vaikka oma isäsuhteesi olisi ollut hankala, sen ei tarvitse pilata sinun isyyttäsi.
Hae omaa isänrooliasi esimerkiksi osallistumalla erilaisiin perhekerhoihin tms, joita myös seurakunnat järjestävät, samoin muut toimijat kuten MLL tms. Neuvolasta saat tietoa paikkakuntasi perhetoiminnasta. Ole aktiivinen ja vietä aikaa lapsesi kanssa aistit ja tunteet avoimina: opit pikkuhiljaa tutustumaan paitsi lapseesi, myös omaan itseesi uudessa roolissasi isänä. Tukea saa ja kannattaa hakea, jos tunnet sitä tarvitsevasi. Neuvolan työntekijät neuvovat tuen pariin tarvittaessa. Monissa seurakunnissakin on perhe- tai diakoniatyöntekijöitä joiden kanssa voi myös varata keskusteluaikoja, jos jokin tuntuu painavan mieltä-
Uskon kuitenkin, että luontainen, meihin jo geeneihin kirjoitettu isänrakkaus, suojelunhalu ja halu oppia elämää yhdessä lapsen kanssa valtaavat sinut kun saat pienokaisen syliisi.

Perheellenne iloa ja rakkautta toivottaa
Merja-diakoni

helvetin vaikeeta tulee olemaan, yritä pitää hyvää huolta lapsen äidistä että hän jaksaa huolehtia lapsesta. ensimmäisen vuoden aikana isä on aika turha lapselle jos vain äiti jaksaa ja häntä autetaan. mulla ei kyllä ollut geeneihin kirjoitettu mitään isänrakkautta yms joka heräisi henkiin samalla lapsen saamisen kanssa. ei olisi pitänyt paljaalla ajella perkele..

juu, ei sinun avaaja, tarvitse "selvitä vastasyntyneen kanssa". Jeesaat vaan lapsen äitiä, se riittää. Opetelkaa yhdessä ja kysykää neuvoja äideiltänne. Jotkut niistä neuvoista on hyviä, jotkut huonoja. Käyttäkää maalaisjärkeä ja suodattakaa huonosti sopivat neuvot pois.

Meitä isiä on hyvin moneen junaan. Sinua paremmin tuntematta on mahdotonta sanoa, heräävätkö isävaistot vai eivät. Omista kokemuksistani voin toki kertoa.

Meidän lapsemme oli toivottu ja melko pitkään yritetty. Poitsun mätkähtäessä synnytyssairaalan laverille tuli liikutuksen kyynel karskin karjun silmään, mutta täysin omalta ei tuo sätkivä ja karjuva käärö saman tien tuntunut. Itsekään en ollut juuri aiemmin tekemisissä lasten kanssa, joten tilanne oli outo ja hivenen pelottavakin.

Lähes vuoden ikäiseksi asti äidin syli oli se ainoa oikea paikka eikä isin sylissä viihdytty kuin pieniä hetkiä kunhan äiti oli näkösällä. Tämä tuntui vähän kummalliselta, mutta on täysin normaalia. Pienen ihmisen päähän ei aluksi mahdu kuin yksi ihminen kerrallaan. Vietin kuitenkin niin paljon aikaa pojan kanssa kuin mahdollista ja lopulta alkoi isukkikin kelvata leikkikaveriksi ja lohduttajaksi. Monenlaista on elämässä tullut koettua, mutta oman pojan ensimmäinen "isi" -äännähdys sylissä kuuluu ehdottomasti kärkisijalle. Oman lapsen kanssa touhutessa on myös muiden lasten kanssa kanssakäyminen alkanut tuntua huomattavasti luontevammalta.

Älä siis suotta stressaa omasta isyydestäsi vaan toimi siten kuin sinusta itsestäsi tuntuu parhaalta ja tutustu uuteen perheenjäseneen kaikessa rauhassa.

Kyllä tulee... kun jo kysyt sitä.
Hienoa että pohdit asiaa ja selvästi haluat panostaa. Ja faijan homma on olla oma reilu oma itsensä, älä vedä roolia.
Rakasta muksua, se kaipaa kaikein eniten sitä

ei siinä ole ongelmaa kun muistat joka päivä juoda pullollisen koskenkorvaa.nii johan helpottaa.kohta huomaat että poikahan menee kouluun.

Tekeminenkin varmaan pelotti.

Teimme miehen kanssa myöhäisherännäisinä lapsen, meillä molemmilla oli ikää 37v. Kummallakaan meistä ei ollut minkään sortin kokemuksia vauvoista tai lapsista... Niitä ei juurikaan tuttavapiirissä, eikä nuorempana kummallakaan ollut kiinnostusta asiaan.
Ensimmäiset vaipat molemmat vaihtoi sitten naikkarilla, ja molemmat olimme vain kerran elämässämme pitäneet vauvaa sylissä... niin voit uskoa että olimme molemmat ihan huuli pyöreänä, sekä epävarmoja... Mutta kyllä tuo luonto vaan on ihmeellinen vaistojen kanssa. =) Hyvin on mennyt, äkkiä sitä oppi ja nyt neiti on mitä iloisin 1,5 vuotias, ja olemme onnellinen perhe. Enää ei osaa kuvitellakkaan ettei tuota pikku termiittiä oliskaan.

Niin on hyvin menneet ulkomaanamatkatkin yms.

Ei muutakun tsemppiä!!! Uskon että kun sen nyytin syliisi saat, niin ihmeesti se vaisto sieltä herää ja tiedät mitä tehdä. =)

Onnittelut tulevasta vauvasta ja 9kk sitten saadusta pimpistä. Kaikki menee ihan ok jos mietit silleepäin että miten vauva pärjää. Itse pärjäilet varmaan siinä sivussa. Vaipat haisee pahalle ja sillee, mutta on ne vauvat jollain tapaa lumoavia tapauksia. Jos niiden kans ei pärjäisi niin olis ihmikunta kuollut sukupuuttoon aikoja sitten ;)

Hyvin se menee, jos teet keikkahommia. Joku rekkakuski (töissä 05.00-23.00, yöt kotona nukkumassa) tai vastaava on paras!!

Viikonloput sitten vapaat ja silloin tällöin arkipäiviäkin. Silloin saa olla lapsen kanssa, hoidat sitä ja äiti saa vähän omaakin aikaa. Silloin parisuhdekin voi hyvin =) Onnea isyydestä!! Kyllä se siitä.

Aikuisille laitetaan vaseliinia peppuun ja lapsille bebathenia.

Ensimmäisen lapseni tie alkoi lastensairaalan keskoskaapista vaikka hän ei keskonen ollutkaan, vain muuten niin huonossa jamassa, että lääkärit eivät antaneet mitään toivoa.

Juolahti tuosta kun moni edellä sanoo että äiti ja äidin syli ovat alussa tärkein eikä isällä ole juuri tekoa. Miten niin! Kyllä se oli no. isä meillä joka pani kätensä kaappiin ja silitti ja otti ensimmäiseksi syliin kun oltiin siinä vaiheessa että sylilupa tuli. Minä, äiti, en kyennyt. Jälkiviisaana on sitten koetettu juttua järkeistää; kai suojelin itseäni, koska toivoa ei annettu, en uskaltanut ottaa sylimuistoakaan.

Vanha totuus se vaan pitää. 3 minuutin ihana, 9 kk kipiä ja loppu elämän häpiä.

Et mitenkään.....tulee olemaan kamalaa seuraavat 18-23 vuotta. Aluksi et saa nukuttua, p-haisee ja buklua löydät, autosta, sohvalta, sängyltä ja vaatteistas. Rahaa palaa ihan h-tisti. Myöhemmin kuulet vaan huutoa ja parkunista kun et osta mitä halutaan rahaa palaa vielä v-sti enemmän. Teininä kuulet v-ttuilua ja rahaa palaa ihan v-sti enemmän kuin aiemmin. Kun räpäle on kasvanut aikuiseksi ja vihdoin muuttaa pois kotoa olet hermoraunio ja rahaa on palanut about miljoona. Olet valmis hautaan ja olet tehtäväsi tälle elämälle suorittanut...... eli en suosittele.

Hyvin se menee , usko pois. kyllä se opetuttaa tekemään asiat uusiksi. Varsinkin sen ns oman ajan poistuminen lähes kokonaan, jos siihen on valmis niin hyvin menee. Kuten jo monesti sanottu aiemmin tuossa, että vauva ja äiti kaipaa rakkautta myös isältä. Isänä joudut aluksi juoksemaan kaikki asiat mitä kodin ulkopuolella pitää tehdä. Mut nauti ajasta, nopeasti ne lapset kasvaa. Meidän eka oma poika on nyt 3.5v.

Noista tulevaisuuden kauhukuvista . Lapsestahan tulee sellainen nuori/teini kun te hänestä kasvatatte. Vaikutteet ja tekemiset lapsi oppii hyvin pitkälti vanhemmiltaan.

Mielenkiintoisia kommentteja.

Itse olen kahden lapsen isä ja lapset ovat jo aikuisia.
Nyt olemme saamassa iltatähden.

Isyys kuin myös äiteys on henkilöriippuvaista, osa sopeutuu nopeammin elämänmuutoksiin ja osa ei tiedä rooliaan lapsen vanhempana.
Suurin juttu isyydessä on itsenäisyyden katoaminen, ei voi miettiä vain itseään ja sitä vaimoaan. Perheen pienin on perheen vaikutusvaltaisin, se määrää paljon asioita joihin et itse oikein voi suoraan vaikuttaa.

Tärkein asia isyydessä on rauhallisuus ja tasapainoisuus.
Ole rauhallinen jokaisessa tilanteessa ja opi lapselta asioita miten voit helpottaa lapsen oloa. Vauvalla kun on monta erilaista itkua eri tarpeisiin.

Väsyttävää ja haasteellista aikaa ne ensimmäiset kuukaudet, monesta eri syystä. Uusi elämäntilanne tuo haasteita henkiselle kasvulle. Enää et ole vaimollesi se "tärkein", vauva menee miehen edelle. Uusien isien tulisikin ymmärtää ettei vauvan tuleminen ainakaan piristä seksuaalista elämää. Moni uusi isä onkin lähes mustasukkainen vauvalle, se kun vie sen huomion jota itse vaimoltaan on joskus saanut:)

Elämä opettaa...alussa on myös tuore äiti hukassa vaippameressä...vähitellen kaikki muuttuu normaaliksi, se on vain alkushokki, joka menee ohi...työtä on niin paljon, ettei siinä kohta kerkiä kovin syvällisiä miettimään. Pääasia, että tunnet vastuusi, minkä näköjään tunnet, joten....kyllähän se siitä .

Se rääkyminen on kamalinta. Hanki ajoissa korvatulppia ja kuulosuojamia, jotka saat asennettua heti kun huuto alkaa. Itselle tuli kuulovaurio kovista desibeleistä. Nukkuminen ei myöskään sitten onnistu...enää.... Vauva herättää tunnin välein vaatimaan jotain tutin laittamista suuhun ja maitoa yms. pientä. Elämän muutos on niin suuri, että et takuulla sitä vielä ymmärrä. Kaikesta kuitenkin selviää, tulee vielä aika jolloin tämä napero teitää kaikki asiat paremmin kuin sinä ja naureskelee sinulle.

Voi olla, että tulee niitä aikoja, kun raivostuttaa enemmän, kuin koskaan aiemmin, mutta pää on vain pidettävä kylmänä, koska se voi olla vaikka vain yksi ravistus, niin siinä on sitten ihmiselämää pilattu loppuelämäksi. Itse vedin leukoja ja join parit oluet silloin tällöin, kun en oikein muutakaan keksinyt.

https://www.youtube.com/watch?t=7759&v=ogM3S1jimIY

Elämä muuttuu peruuttamattomasti ja lopullisesti. Toivottavasti lapsi oli molempien toivoma. Silloin sitä jaksaa yhdessä yrittää ja on toinen aina tukena ja apuna. Voimia ja tsemppiä!