Joka aamu on armo uus...

No huomenta! Minäkin synnynnäinen aamuvirkku, mihinkäs siitä enää muuttuisi. Sopii totisesti minulle. Jo ompelin tässä aamusella leveän kesämekon helman 15 senttiä lyhemmäksi, ehkäpä tänään alkaa kesämekkokausi.

Mekin paljon kuvia olemme tänä kesänä ottaneet....noo, siis Matti. Vielä kerkiän mieki. Loppukesästähän oikeestaan herrään vasta henkiin, ja syksystä.

Amalla luonto lähellä!
Ketunpoikanen oli aaamutuimaan tulossa koirien ruokakupille verannalle.
Vanha kansa sanoisi,etteivät hautajaiset ole kaukana,kun metsäneläimet pirttiin pakkaavat,minä sanoisin ettei köyhyys ole kaukana,se on jo läsnä.
Kuoleminen on kallista,ei kannata alkaa kuolemaan,perilliset jäävät näppejään nuolemaan....
Sipilä vie tuhkatkin pesästä,kyllä nyt eläkeläisiä jyrätään,jollette ole sattuneet huomaamaan,ja sitten vielä morsmaikutkin heille pitää oikein mediarummutuksella hommata,kun itse ovat niin kiireellisiä,etteivä ehdi..Tämä oli aman poliittinen katsaus tälle aamulle Hyvää alkavaa viikkoa! ama

En tupakoi en kapakoi enkä politikoi, huomenet silti tasapuolisesti kaikille.
Heräsin muutama tunti sitten, kahvittelin sateenropinassa en ulkona mutta avoimen ikkunan vieressä.
Harakan poikaset ilkamoi pihapiirissä vähäisistä ruoka löydöksistään.
Iltamyöhällä vein siileille kissan muonaa oli se hävinnyt kupista niin on taas hyvä mieli ja pienet ystävät kylläiset, enää en kauan syötä luonto ruokkii ja ravitsee jo eteenpäin.

Yhdyn aloittajan mietteeseen, hiljainen aamu ja sateen puhdistama luonto on sitä parasta nautintoa, siihen jatkeeksi kukkivat perennapenkit lisäämässä kauneus nautintoa aamuihin.

Istutin muutaman 'jalon' päivänkakkara töppyrän rinteeseen ja nyt olen tuijottanut joka päivä ja varmasti vielä monta päivää lisää koska ne nuput avautuu?
Näin se eläkeläisen kiire jatkuu ja kiirettä pitää!

Aamuhetki kullan kallis, koko päivä edessäpäin, ja eläkeläinen jos kuka aamujen arvon tuntee. Ruuhkavuosina arkiaamut olivat kiireiset ja ahdistavatkin, vapaita aamuja oppi arvostamaan. Heräily oman rytmin mukaan...koirakin on vanhemmiten siihen sopeutunut, postilaatikolla kipaisu, puutarhakierros usein kameran kanssa minullakin. Helteellä ja auringossa värit ja tuoksut samassa pihassa ovat ihan erilaiset.

Nyt tätä viileää ja kosteaa alkukesää on ihan siunannut, kun kaikki kasvustot ja kukinnat ovat reheviä, kukinnat kestävät pitempään ja viivästyneinä antavat iloa pitempään. Juhannusruusukin on vasta aloittelemassa , pionit ja unikot hehkuvat uhkeina kuin oopperadiivat . Juhannuksen aikaan opetin taas tytöillekin kukkaseppeleiden ja kimppujen tekoa, itse olen floristin töitä opiskeluaikana tehnyt ja tiedän esimerkiksi , miten viistosti varret sitomalla saa muhkeita näyttäviä kimppuja. Kuvaan tietysti niitäkin, nuorten blogostien tapaan kuvaan kauniita kattamuksiakin, ihan pakkomielteeltä se joskus tuntuu. On suuri tarve vangita ja säilyttää kaikkea kaunista ja hyvää, luontoa ja ihmiskäsin tehtyä.

Rituliinilla on oma kettukin, ei sellaisia elämyksiä voi edes hallitus laittaa verolle tai leikata. Vesi on minullekin se rakkain elementti, ja juhannuksen aikaan sai kokea meren kimalluksen, sateen ropinan veneen hytin kattoon , sumun nousemisen, auringon kuultamisen sen harmaan paksun seinämän läpi ja vihdoin hälvenemisen ja maiseman muuttumisen hukaisevan kirkkaaksi. Koko tapahtumasarjan kuvasin, ja jääväthän luontoelämykset muutenkin sielua ja mieltä hoitamaan.