Aloin vähän aikaa sitten miettimään, että mikä työssä on loppuviimeksi tärkeää? Sekö, että puskee itsensä perheen ja lasten kustannuksella burn-out -kuntoon ja tuottaa lisäarvoa ja voittoa jollekkin yritykselle.
Siitä saa harvoin kiitosta.
Siispä jäin kotiin hoitamaan lapsiani. Ei se aina herkkua ole, mutta uskon, että palkinto odottaa joskus. On tutkittu, että ekat 3 tuotta ovat lapsen kehityksen kannalta tärkeimnmät. Tästä tietoisena toiseksi jää tulosennusteet, organisaatiouudistukset, katelaskelmat sekä muu hölynpöly.
Lapsiin kannattaa sijoittaa, heistä on iloa jatkuvasti, silloinkin kun vanhenemme.
Kannattaa miettiä, mikä elämässä on tärkeää!
Siitä saa harvoin kiitosta.
Siispä jäin kotiin hoitamaan lapsiani. Ei se aina herkkua ole, mutta uskon, että palkinto odottaa joskus. On tutkittu, että ekat 3 tuotta ovat lapsen kehityksen kannalta tärkeimnmät. Tästä tietoisena toiseksi jää tulosennusteet, organisaatiouudistukset, katelaskelmat sekä muu hölynpöly.
Lapsiin kannattaa sijoittaa, heistä on iloa jatkuvasti, silloinkin kun vanhenemme.
Kannattaa miettiä, mikä elämässä on tärkeää!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miehen velvollisuus on tuoda raha talouteen... mitä sinä olet mennyt tekemään. Onko rahan tulo turvattu sillä et VAIMO on töissä ? Uskon sinun pärjäävän lasten kanssa mutta pidä nyt itsesi miehenä sentään. Oletko jokin huuhaa-tyyppi ?
Huh heijaa !
Älä välitä toisten vinkumisista "miten rahat riittää" ym. Olet tehnyt hienon ja arvokkaan valinnan. Sitäpaitsi, oletko jotenkin tuonut esille sitä että olette juuri niin rikkaita että teillä on tällaiseen varaa. Et ole. Enkä tiedä oletteko - kyllä köyhenpikin voi valita näin kun vain suunnittelee vähän.
Yleisin syy keskusteluissa rahan riittävyydestä on ollut se, että kun on asuntolainat maksettava, niin lapset on vietävä päiväkotiin koska molempien on mentävä töihin. Asuntolainat on maksettava. Ei sen niin väliä jos lapsi kituu päiväkodissa ja ikävöi vanhempiaan. Mutta asunto on hieno ja tilava. Juuri sellainen kuin on haaveiltu, otettiin vähän lainaa sisutamiseenkin. Äityli pääsi vähän toteuttamaan itseään.
Osaksi totta. On myös niin että ei oikeasti jakseta tai haluta hoitaa lapsia itse, se on vaivalloista, ärsyttävää, sotkuista, vanhanaikaista - kuka täysjärkinen sitä nyt jaksaa. Työpaikalla voi juoda kahvikupin rauhassa ja olla ikäistensä seurassa. Lapsi opetelkoot käyttämään lusikkiaa jonkun muun avulla. Joku muu siivotkoot ruoantähteet lattialta. Kotonaoleminen on junttien hommaa. Uraputki sitä pitää olla. Ja kiireinen, ja ah niin stressaantunut.
Tätä päivää = Minä -tulee ensin. Ei osata vaan laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Ja mikä parasta, yhteiskunta tukee tätä.
Juuso, olet äärimmäisen rohkea mies, ja todellakin MIES. Ja hyvä isä!. Saat tulevaisuudessa kiitoksen lapsiltasi monella tavalla. Vaimosi olkoon sinusta ylpeä!
Rohkea ja hyvä teko, ihana mies olet. Mieti kuinka ihanaa mennä ulos kierimään lumihankeen, tekemään lumiukkoja, laskemaan pulkalla. Saa syödä makkarasoppaa sen jälkeen ja ottaa nokoset. (Muista vaan auttaa vaimoa kotitöissä ettei kaikki kaadu hänen niskaansa.) Itse olin kotona aika kauan kun lapsi oli pieni. Nyt hän on tasapainoinen murkku, kiva kaveri, kaikki ok. (olen kylläkin äiti) Kaverini mies hoiti tyttäriään kotona (monta typykkää) ja hekin voivat hyvin ja ovat ihania nuoria. HYVÄHYVÄ SULLE JA ONNEA VALITSEMALLASI URALLA!!
Jep, hieno homma, onnea.
Yksittäisten ihmisten valinnat ovat ok, mutta kaikki varmaan ymmärtävät, että jonkun on oltava töissäkin. Mikähän rutina siitä syntyisi, jos töissä joutuisi käymään vain sinkut ja aikuisten lasten vanhemmat?
Yhteiskunta on mikä on. Ei ole nykyisten vanhempien vika, että Suomessa on kallista asua.
Oletteko huomanneet, että toisessa ääripäässä syyllistetään kotona olevia vanhempia työvoimapulalla ja yhteiskunnan rahastamisella, toisessa taas moititaan lasten henkisen hyvinvoinnin vaarantamisesta tai jopa tuhoamisesta. On tietysti hyvä, että mielipiteitä ilmaistaan, mutta ikävää on, että heikot taipuvat painostuksen alla.
Monet tuntevat pakonomaista tarvetta siirtyä kotoa takaisin töihin, nimenomaan yhteiskunnan painostuksen takia. Ja kun riittävästi syyllistetään töissäkäyvää vanhempaa lasten laiminlyönnistä, tämä lopettaa uransa kuin seinään.
Niin että, mikä olikaan oikea ratkaisu?
Olen kahden lapsen kotiäiti. Miten minä rahastan muita? Saan lapsilisän n. 200 e ja kuntalisän, n. 160 e josta olen jo maksanut veroa. Perusprosentiani on korotettu 2 prosenttiyksikköä sosiaalietuutta varten, siis kuntalisän vuoksi. Miehen palkalla on tultava toimeen. Tiukka on monesti.
Jos menisin töihin, kunta tukisi perhettämme paljon suuremmalla summalla, maksaessan osan päivähoitomaksuistamme.
Lopettakaa se ininä siitä että joku maksaa. Joku maksaa varmasti. Minäkin maksan veroja, korotetulla prosentilla. Tulen lapsineni halvemmaksi yhteiskunnalle kuin jos he olisivat päiväkodissa. Kiitokseksi tästä eläkkeeni jää kertymättä. Minulla ei juurikaan ole mahdollisuuksia ostella mitään kivaa itselleni saatikka käydä ulkona. Minä ja mieheni tingimme omasta elämisen laadusta jotta lapsilla olisi hyvä olla. Olemme kuitenkin onnellisia ja meistä tuntuu ettei meiltä mitään oleellista puutu. Ja asuntolainaa muuten mekin maksamme.
Kysymys on valinnoista.
"Yleisin syy keskusteluissa rahan riittävyydestä on ollut se, että kun on asuntolainat maksettava, niin lapset on vietävä päiväkotiin koska molempien on mentävä töihin. Asuntolainat on maksettava. Ei sen niin väliä jos lapsi kituu päiväkodissa ja ikävöi vanhempiaan. Mutta asunto on hieno ja tilava. Juuri sellainen kuin on haaveiltu, otettiin vähän lainaa sisutamiseenkin. Äityli pääsi vähän toteuttamaan itseään. "
Oliko tämä jokin vitsi???? Toteuttamaan itseään??? Me makselemme mieheni kanssa "hienoa ja tilavaa haaveilemaamme" yksiötä jo kuudetta vuotta, ei toivoakaan sellaisesta rahatilanteesta jossa lasta voisi harkitakaan. Asuntoa olisi vielä vaihdettava isompaankin ennenkuin olisi realistista ajatella mahtuvansa elämään lapsen, myöhemmin teinin kanssa siellä.
Minkähänlaisessa haavemaailmassa elät, jos edes kuvittelet, että lainaa maksetaan koska mamma haluaa sisustaa!!!! Tuo on suorastaan törkeää törkeämpi loukkaus tavallista työtä tekevää pariskuntaa kohtaan joka yrittää selvitä elämästä ja luoda pohjaa mahdolliselle tulevalle perheelleen.
Mikä vitsi? Ei kannata osallistua keskusteluun jos ei ymmärrä että eihän kaikki lainanottajat kuulu siihen kategoriaan josta mainitsin. Pohdiskelin kärjistetysti vanhempien valintoja ja arvomaailmaa lastenhoitoon ja lainanottoon liittyvissä valinnoissa.
Tiesitkö muuten että tulevat lapsiperheet ostavat nykyään usein suoraan 3-5 h keit. asuntoja. ja tätä minä kritisoin. Onko oltava niin paljon tilaa heti että lainanmaksu nielee kaikki rahat eikä kotihoito voi olla aito vaihtoehto.
Älä ota niin henkilökohtaisesti jokaista kirjoitettua sanaa itseesi vaan koeta hahmotta kokonaisuutta. Otit nyt kantaa lainanotto-asiaan keskustelussa, joka koski lasten hoitamista. Ja lastahan teillä ei vielä ole.
Eikä teidän laina-asianne minulle kuulu. Tai se kuinka tiukkaa teillä on. Kaikilla lainanmaksajilla on.
...juurikaan yhteiskunnalta tällaiseen ratkaisuun heru = lapsilisät, hoitoraha. Salaisuus on siinä, ettemme olekaan lähteneet mukaan kilpavarusteluun eikä meillä tarvi olla kulissi kunnossa naapuriinpäin. Vanha auto, ja uusia vaatteita ei ole kuin tenavilla yms. Vaimo on töissä ja sillä pärjätään, mutta luultavasti vaihdetaan vuoden jälkeen osia.
Kiitos Teille jotka ymmärrätte! Toivon, että yleisimminkin vanhemmat ymmärtävät asian tärkeyden.
Niin siis, tilannehan on sama muissa perheissä silloin kun vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia. Ja se taas on "yleistä" varsinkin pienten lasten kohdalla. Eli tuleeko asiasta erikoinen siksi, että kotiin jääkin lasten isä?
Meillä on "uusi" auto (vm 99), koska haluan kuljettaa lapseni turvallisesti. Jos auton turvarakenteet estävät lapsen vammautumisen tai kuoleman, on autoon hassatut rahat saatu takaisin moninkertaisesti! Kaikki eivät hanki autoa naapuriaan varten.
No juu, on hienoa että isä jää kotiin hoitamaan lapsia, ei siinä mitään. Ylipäätään lapsien hoitamista kotona tulisi tukea yhteiskunnan suunnalta rahallisesti paljon enemmän.
Tällaiset ketjut saavat ehkä nekin miettimään asiaa, jotka eivät sitä aiemmin ole tehneet.
Lähdenkin tästä kotiin lasteni ja vaimoni luo. Puetaan porukalla vähän juhlavaatetta päälle, tarhan joulujuhlat alkavat pian.
Hei,
Oli kiva lukea viestisi.
Olen tullut samaan johtopäätökseen juuso kun sinäkin.
Nykyään puhutaan paljon jaksamisesta ja hyvinvoinnista työelässä.. kauniita sanoja, mutta mitähän yritystä todellisuudessa kiinnostaa kenenkään perhe-elämä.
Olen itse nykyään HYVÄLLÄ MIELIN pois töistä jos lapseni esim. sairastaa.
Mutta joskus tuntuu että sitä katsotaan kieroon kun on pois töistä lasten sairaudne takia.. (onneksi lapseni suht terveitä.. n 2 poissa oloa per vuosi lasten takia)
TOivottavasti muutkin vanhemmat ymmärtää sen että ei niitä potkuja tule vaikka on lasten sairauden takia pois töistä.
Ja kuka muuten esim. yh:n lapset hoitas jos ei tämä vanhempi, oli sitten yh isä tai yh äiti.
Mutta juusolle pitää nostaa hattua:)
Mukavat joulunodotukset kaikille
jees joku muukin on tehnyt saman ratkaisun kuin minä,huomasin kanssa että töitä kerkee tehdä myöhemminkin kun lapset on isompia.olen nauttinut näistä parista kuukaudesta mitä olen ollut kotona kaksi vuotiaan tyttöni kanssa.oikea ratkaisu ainakin omasta mielestäni :)
Minua ihmetyttää näissä kotihoito/päiväkotikeskusteluissa se, että niitä niin harvoin käydään asiallisesti. Useimmiten keskustelun henki on syyllistävä. Varsinkin työssä käyviä äitejä syyllistetään vääristä arvovalinnoista jne. Olen itse ollut sekä kotiäitinä että käynyt välillä töissä silloin kun lapset ovat olleet pieniä. Töissä ollessa on näitä moralisoijia aina välillä ilmaantunut. Mieheni on samoin ollut välillä kotona, välillä töissä, mutta hänen valintojaan ei ole kukaan arvostellut.
Lapsenkaan kannalta tilanne ei ole niin yksinkertainen, että mitä pitempään kotona, sen parempi. Tunnen monia tasapainoisia päiväkotilapsia ja pari narkkaria, joiden äidit on olleet koko heidän lapsuutensa kotona. Tämän tarkoitus ei tietenkään ole syyllistää kotiäitejä (jollainen siis itsekin olen ollut peräti neljään otteeseen) vaan osoittaa, että asioilla on monia puolia. Voisiko siis mitenkään olla mahdollista, että arvostettaisiin toisten valintoja ja lakattaisiin syyllistämästä?