En tiedä, mutta voi olla, että auttaisi tähän oloon, jos saisin puhua sun kanssa. Ja selvin päin. Mun ei olis missään nimessä pitäny lähteä mihinkään pe, mutta oli ihan pakko saada nähdä sinut. Päivä päivältä tää vyyhti menee sekaisemmaksi. Mähän en vaadi sulta yhtään mitään, mutta tarve saada puhua on olemassa. Ymmärrän, että tää ei ole normaalia, mitä mulla on nyt sua kohtaan. Jos joku saa oman päänsä ja elämänsä näin sekaisin, kuin mulla nyt on, johtuu se jostain paljon syvemmästä tekijästä jossain kauempana.Sä olet vaan ollut laukaisevana tekijänä tähän tilanteeseen. Mä olin liukumassa jo aika syvälle jonnekin, kun tavattiin ja sä olit ehkä se pelastava oljenkorsi siinä hetkessä. Mä oon pikkuhiljalleen ihan kaiken ulkopuolella, itken vaan edelleen aina, kun olen yksin. Haluaisin ihan oikeesti saada elämäni kuntoon, mut ei oo hajuakaan mistä pitäisi aloittaa.
Liu´un johonkin, itseni ulottumiin
Koskaelämäalkaa
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onpas surullinen kirjoitus. Puhu hänen tai jonkun toisen kanssa, jonkun joka on empaattinen ja hyvä kuuntelija. Sinua en tunne, mutta kun kerran löysit pelastajan edes hetkeksi niin uskalla pitää hänestä kiinni.
Yleensä kannattaa arvostaa sitä kuka oikeasti välittää. Mene ja pyydä häntä kuuntelemaan tilanteeksi.
Pitäähän toista auttaa jos on avun tarpeessa. Kuka tahansa vähänkään empatiaa omaava henkilö tunnistaa tuon tilanteen ja antaa apunsa. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Jaksamisia!!!!!!!!!!!