Miten pystyn elämään ilman sinua? ? Jokainen hetki on liikaa, on ollut ja on edelleen. Tää ei oo normaalia. Ei mikään mikä tähän liittyy oo normaalia. Ei mikään. Alusta tähän sekuntiin, ei ole normaalia. Täysin epänormaalia siis, jos satut tietämään? Miten epänormaalista tilanteesta voi selvitä?
en ole löytänyt
vielävastausta
33<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ketä ilman et pysty elämään? Hetkiä menee ja tulee.
Määrittele normaali?
Kai sesiitä normalisoituu jos on niin tarkoitettu.
Selvitjos haluat selvitä. Joko selviätte yhdessä tai erikseen.
(en taas tiedä keneltä kenelle, mutta vastaan niin kuin minun sinulle)
Vastaus: ei tarvitse elää ilman minua eli otat minuun yhteyttä tai tulet suoraan luokseni. En tiedä tuleeko mistään silloinkaan normaalia, mutta toivottavasti ainakin mukavampaa.. Mikä on normaalia? Se on sellainen typerä käsite, jollekin keskiverrolle asialle. Mikä on mukava? Se on sellainen käsite, sellaiselle mitä voi tehdä harvoin tai sellaiselle kenen kanssa voi olla liian harvoin (ajattelin sinua).
Tuo kuulostaisi täydellisen hyvälle, jos hän ajattelisi noin! Tuli suorastaan levollinen olo! Joo, ei normaalia tartte ollakaan minkään, en sitä tarkoita. On vaan niin hulluksi tuleva sietämätön olotila, vaikuttaa ihan kaikkeen, että ei oo hyvä juttu! Kun on niin kamala ikävä!
Kamala ikävä vaikkei olla nyt nähtykään.
Levollinen olo on hyvä, voisiko olla jotenkin vielä paremmin? Ikävä on sekä hyvä että huono.
Levollinen olo siitä, jos hän olisi vastannut noin siis oikeastaan helpotus siitä, että hän olisi samaa mieltä, että pitäisi voida nähdä ja olla yhdessä! Ja se ajatus auttaa ikävässä. Itsellä, kun on niin monenlaista ikävän tunnettu, ainakin neljän laista ellei enemmän, että hyvä, jos välillä on levollisempi olo.
auttaisiko se levollinen olo paremmin kuin ikävä, irl näkemiseen? siinä mielessä en tiedä onko se hyvä vai huono.
Silti on ikävä vaikka onkin levollisempi olo nyt. Kyllä se varmaan auttaisi näkemiseen myös. Vaikka ylitän joskus kyllä itseni ja oon pystynyt näkemään vaikka onkin ollut kauhun sekainen ikävä. Mutta pääsääntöisesti se vie ihan toimintakyvyttömäksi. Eli parempi tämänlainen ikävä, kuin se kauhu. Eiks niin? Minun ikävän tunne vaihtaa olomuotoaan monta kertaa päivässä monenlaisena, mutta kaikki ne tuntemukset on kuitenkin ikävää! Että nähdä pitäis : )
Kauhu ikävä kuulostaa pahalle. Ehdottomasti parempi on levollinen ikävä! Kello alkaa taas olla aika paljon, tänään vai huomenna?
Niin, nyt oon kyllä vielä lähdössä lenkille, pakko tilanne, jos ei satuta siellä näkemään, niin sitten huomenna? Kellonajasta en osaa vielä sanoa monelta se huomenna onnistuis!
tää on menny kyll ohi aivan täysin täällä palstaviidakossa, jos 20:42 oot tän lähettäny :(
Ei haittaa, mutta huomenna sitten nähdään, niinhän? Muuten ei pysty olemaan, uskothan? Pelkään miten minulle käy, taas!
Tämä voisi sopia "meidän" tilanteeseen, nimittäin meidän koko "juttu" on varsin erikoinen, sanoisinko hiukan jopa hämärä, positiivisessa mielessä. Mutta mutta kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään järjellä ymmärtää ja selittää. Tämä kaikki on niin luojan luomaa omituisuuksien vyyhti, jota joskus vielä varmasti ymmärrämme, koska luoja on meitä viisaampi, hän tietää, mitä me tarvitsemme, paremmin kuin me itse. Ihminen itsessään on aika hätäinen "minä haluun, minulle tähän kaikki mahd. nopeasti kiitos jne"
mutta jotta pysyisimme kuitenkin vielä tässä ja nyt ja ihan ninko maanpinnalla, niin jos laitat minulle viestin, koko mysteeri aukeaa. Oletko niin kiltti ja kiva? Itse olen niin monesti jo kirjoitellut ja käynyt siellä ja täällä, että enää en voi tehdä sitä. Tiedät itsekin sen. Nyt, jos koska olisi aivan loistava hetki keskusteluun, ihan tänä iltana/huomenna. Haluatko tarttua tilaisuuteen? Itsestäni voin sen verran kertoa, että olen valehtelematta varmaan kymmenen kertaa panostanut hikeä, verta ja kyyneleitä. Laittautunut puoli päivää, ja aina joutunut pettymään, en enää jaksa pettyä. Ainoastaan kerran olen päässyt jopa sisälle asti, mutta silloinkin koin, että minun oli poistuttava. Itse en tule enää tekemään mitään, valitettavasti tai onneksi, en tiedä, mutta vastaan mielelläni viesteihin ilolla ja jos kutsu käy tulen mielelläni.
Kyllä nyt kiinnostaa et kenen tilanteeseen?
Omituinen tilanne varmasti usemalla ku yhdellä parilla.
Laita ny hitto textari sille jonka kans haluat keskustella.
Varmasti joku aika paikka järjestyy.
Et kai halua luovuttaa nyt kun olet jo panostanut niin paljon?
Itse en ainakaan luovuttais.
on helppo yhtyä koska kaikki on ollut alusta alkaen ihan mullin mallin. Ei mitään normaalia tunne missään eikä elämä tunnu edes elämältä ilman sua. Kuin kultakala pienessä kulhossa vankina ja ympärillä ei näe ei kuule eikä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sua. On vain sä jossain siellä ja kaikkialla jokin muistuttaa susta. Ja mua ahdistaa kun mä en näe kuin sumua. Kun mä en löydä sua. Vai löydätkö sä sitten mut? Kun mä vaan kokoajan ajattelen kun mä oon niin sussa ja hengitän sua voi ettäääää.....
Taisin löytää jos olet mies ja minä kultakala. Mun ympärillä kaikki on niinkuin ennen, mutta vaikka joku löytää minut, puuttuu ymmärrys sanattomalle viestinnälle, herkkä reagointi, lämpö. Jos joltakin puuttuu sanattomat toiveet, joita herkästi toteutit ja kuulit, niin tässä olen.
tarkoitatko ikäänkuin että sua ei voi löytää vaan sä olet se joka löytää? Jos näin on niin se selittäisi paljon miksi tämä kaikki on ollut niin erikoista. Olen sen tiennyt kyllä kokoajan jollain tasolla mutta siksihän kaikki onkin niin sekavaa koska ei ole sanojakaan. Mutta kaikkea ei tarvitsekaan selittää ja sä olet sellainen. Sä olet kaikkialla. Ja mä tahdon olla sun omasi mutta en aina uskalla ajatella niin koska pelkään että ajaudun jonnekin mistä en löydä enää sua enkä edes entistä. Mä vaan tahdon aistia tuntea koea sut kaikintavoin.
Siellä olet ja minä olen täällä. Ei tämä minusta ole hyvin näin. Mutten pysty tekemäänkaan asialle mitään. Ei elämässä ole makua ilman sinua. Pitkään jo olen kaivannut sinua. Anna pikkuinen kätesi niin tartun siihen välittömästi.
Kyllä minut löytää irl, jos tietää nimen. Sinut minä löysin vahigossa ajatellen ja sattumalta tältä palstalta. Kättäni olen ojentanut sinulle jo kauan. Soittaa en voi koska sattui sen numeron kanssa pieni kömmähdys. Mieti vielä, miksi olen jatkanut palstalla roikkumista, aina pettyen? Poistun nyt koska päivä on ollut raastava. Hyvää yötä, missä lienetkin! Soita vaikka häläri, niin soitan takaisin, vaikka heti.
Cogito ergo sum
Ehkei kovin laadukasta, mutta pikkuruisten huolien kanssa painiskelevaa elämää kuitenkin.
että
https://www.youtube.com/watch?v=zuZL0wNRAds
Niin, tää on epänormaalia ja rasittavaa.
Merkitset mulle paljon, söpöläinen.
Jotenkin tuntuu, että koko elämä on pysähtynyt miettimään tätä ihmeellistä tunnetta. En pääse tästä eteen-, enkä taaksepäin. Miten tuo nainen on saanut kiedottua minut pauloihinsa.. Onhan tämä ollut kummallista kaiken kaikkiaan ja kestänyt jo näin kauan. Kuitenkin ajattelen, että jospa tämä onkin yksipuolista..
mies, mitä voisin tehdä ja milloin?
Toivon, että seuraavan kerran kun nähdään niin sen jälkeen ei tarvitse kummankaan arvailla onko tämä yksipuolista. En tiedä miten sen voi tehdä.. Parin viikon päästä siihen voisi olla jonkinlainen mahdollisuus. Tietysti muitakin ehdotuksia otetaan vastaan..
Itselläni vastaava tilanne. Tosin en ole päässyt selvyyteen kyseisestä miehestä, onko hän kuitenkaan kiinnostunut vai pelaako jotain peliään huvin vuoksi. Siltä alkaa vaikuttaa. Mitä itselläsi parin viikon päästä tapahtuu?
Ei mulle mutta mun on pakko elää ilman häntä.Ei mahda mitään.Selityksiä en tänne laita hän tietää ne itsekin.Meidän juttu kestäisi päivän tai pari kasassa.
En tiedä miksi, mutta minun pitää kirjoittaa tähän aloitukseen tämä vastaus. Olen jatkuvasti henkisesti erään miehen luona, ajatuksissani. Näen paikkoja joissa hän kulkee, maisemia joita hän katsoo, tunnen hetkellisesti tunteita joita en tunnista omakseni. Ihan kuin tunnustelisin joillain henkisillä tuntosarvilla "häntä" ja sitten asetun "kuuntelemaan" mitä hänelle kuuluu. Vaikka huumaannun tästä "yhteydestä" ja nautin ja iloitsen siitä, se on raskasta. Se hajoittaa minua ja katkaisen yhteyden tylysti kaivattuuni koska tarvitsen itseni kokonaisena. Hänkään ei jaksa aina minua ja aistin negatiivisia tunteitakin ja kyllästymistä tilanteeseen. Kuitenkin aina, aina siellä pohjalla meillä on ikiaikainen rakkaus toisiimme. Hymyilyttävän onnellinen, kaunis rakkaus joka roihuaa jossain tiedostomattomalla tasolla ja jota me emme kumpikaan valinneet, se vain on.
tai ehkä olen vain epätoivoinen hullu, mene ja tiedä
toivotko sen kuitenkin ihan konkretisoituvan vai onko se vain siellä ja antaa olla?
Niin se öljykin nousee liekin tukemana pinnalle pisara kerrallaan. Ei kannata kenenkään hätäillä etenkään jos palo on sillä tasolla kun kuvailet.
Sisulla siitä selviää. Niin mäkin selvisin kun varattuun ihastuin :)