minä olen yksin

Kaikki me tiedetään oikeasti, ettei aloitukseen voi sanoa juuri mitään lohdullista. Kaikki korulauseet on turhia...Totuushan tässä on se, että tulee vain itselle parempi olo kun mukasanoo jotain.

Vaikkakin kirjoitti:

Kaikki me tiedetään oikeasti, ettei aloitukseen voi sanoa juuri mitään lohdullista. Kaikki korulauseet on turhia...Totuushan tässä on se, että tulee vain itselle parempi olo kun mukasanoo jotain.

Siinä se tulikin. Mua ainakin vituttaa ja ahdistaa jos en pysty ratkasemaan jonkun ongelmaa eli sillon pidän pääni ummessa.

Vastaan: yksinäinen suhteessa, koska joudut periaatteessa koko ajan huomioimaan toista, joka ei huomioi sua. Se syö. On kokemusta.

Olla yksinäinen suhteessa, ehdottomasti. Se vie vaan voimat. Ja jos siitä pois pääsee, kestää saada aika kauan itsensä kuntoon.

Niin itsekin samaa kokeneena voin sanoa, että olla yksinäinen suhteessa. Kun se menee siihen, että vain itse pidät yhteyttä, yrität ehdottaa yhteisiä hetkiä, elät lupauksesta pettymykseen, odotat, ikävöit ja kaipaat ja toinen ei pidä yhteyttä kuin harvoin, huomioi tai edes kysy lähtisitkö mukaan ja menee vaan oman mielensä mukaan, niin ei sellaista enää jaksa.

Mielenrauhaan kirjoitti:

Niin itsekin samaa kokeneena voin sanoa, että olla yksinäinen suhteessa. Kun se menee siihen, että vain itse pidät yhteyttä, yrität ehdottaa yhteisiä hetkiä, elät lupauksesta pettymykseen, odotat, ikävöit ja kaipaat ja toinen ei pidä yhteyttä kuin harvoin, huomioi tai edes kysy lähtisitkö mukaan ja menee vaan oman mielensä mukaan, niin ei sellaista enää jaksa.

Tai pahempaa - asut sen toisen kanssa, mutta olette vaan jo vuosia nukkuneet erillään. Esim. tosi haastavan vammaisen lapsen kanssa se voi mennä niin.

Mielenrauhaan kirjoitti:

Niin itsekin samaa kokeneena voin sanoa, että olla yksinäinen suhteessa. Kun se menee siihen, että vain itse pidät yhteyttä, yrität ehdottaa yhteisiä hetkiä, elät lupauksesta pettymykseen, odotat, ikävöit ja kaipaat ja toinen ei pidä yhteyttä kuin harvoin, huomioi tai edes kysy lähtisitkö mukaan ja menee vaan oman mielensä mukaan, niin ei sellaista enää jaksa.

Mutta sillonhan se on selvä peli, mielestäni

Ei se välttämättä ole niin. Aina kaikki ei noudata mitään tapoja ja johan se rassaa kun se on siellä olemassa, etkä pysty siirtyy eteenpäin, käsitellä mitään, tai edes elää omaa elämääsi.

paperia kirjoitti:

Mutta sillonhan se on selvä peli, mielestäni

No näinhän se on. Se on vaan kumma ettei ihminen sitten osaa kertoa sitä ettei halua enää seurustella, vaan jättää senkin päätöksen tekemisen toisen kontolle.

Niinkin kirjoitti:

Ei se välttämättä ole niin. Aina kaikki ei noudata mitään tapoja ja johan se rassaa kun se on siellä olemassa, etkä pysty siirtyy eteenpäin, käsitellä mitään, tai edes elää omaa elämääsi.

Kyllä se tuossa vaiheessa loppuu jos on yhtään ns."BOOLSSIA" itseään kohtaan

Mielenrauhaan kirjoitti:

No näinhän se on. Se on vaan kumma ettei ihminen sitten osaa kertoa sitä ettei halua enää seurustella, vaan jättää senkin päätöksen tekemisen toisen kontolle.

No joo se on kyllä törkeetä, ja joillekkin se voi olla vaikeeta. Minulle ei ole ollut.