Viimeaikoina on pitkästä aikaa alkanut taas masentamaan.
Arki menee hyvin kun on jotakin tekemistä töissä jne. Nyt kuitenkin olen vasta toista päivää lomalla ja ajatukset kovin apeat. Tajusin vasta että vuosi sitten tuli mentyä aika syvissäkin vesissä samalla tavalla kun yritin lomaa pitää.
Tuntuu että elämäntarkoitus on hukassa koska olen jossain määrin saanut saavutettua asioita joita olen haaveillut saavuttavani. Uudet haaveet kuitenkin uupuvat. Ei tunnu olevan päämääriä mihin tähdätä ja mihin olisin matkalla. Toki pitäisi osata olla myös tyytyväisempi siihen mitä minulla jo on, mutta tuntuu hankalalta kun mielessä ei ole kirkkaana sitä ajatusta johon haluaisin päästä.
Arki menee hyvin kun on jotakin tekemistä töissä jne. Nyt kuitenkin olen vasta toista päivää lomalla ja ajatukset kovin apeat. Tajusin vasta että vuosi sitten tuli mentyä aika syvissäkin vesissä samalla tavalla kun yritin lomaa pitää.
Tuntuu että elämäntarkoitus on hukassa koska olen jossain määrin saanut saavutettua asioita joita olen haaveillut saavuttavani. Uudet haaveet kuitenkin uupuvat. Ei tunnu olevan päämääriä mihin tähdätä ja mihin olisin matkalla. Toki pitäisi osata olla myös tyytyväisempi siihen mitä minulla jo on, mutta tuntuu hankalalta kun mielessä ei ole kirkkaana sitä ajatusta johon haluaisin päästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihminen tarvitsee päämääriä ja tarkoitusta elämälleen. Miksi onkaan niin hankalaa tyytyä/iloita siitä mitä jo on. Itse olen huomannut ainakin että lomalla nimenomaan alkaa miettimään kaikenlaista että tässäkös tämä sitten oli, lomalta paluu jo mieltä painaa ja sama rumba jatkuu uutta lomaa odotellessa. Parempi olisi yrittää elää hetkessä ja lähteä vaikka ajelulle, ihmisten ilmoille vaikka kahville/teelle ihan vaan olemaan, tai lomamatkalle. Itse tosin en ulkomaille kaipaa, pysyttelen mieluummin kotimaassa. Joku alkaa harrastamaan maratonjuoksua, mutta kun itse kilpaillut pienestä pitäen en jaksa enää innostua aiheesta. Jonkun uuden harrastuksen kun keksisi. Moni keksii viinanjuonnin, joka taas ajaa ennen pitkää entistä syvemmälle. Sitäkin on tullut pienimuotoisesti kokeiltua. Ulkoilu, liikunta, kalastelu, nekin olen havainnut tärkeäksi.
Viinalla ei näitä asioita toinna parantaa, se ei auta. Tuli sitäkin joskus kokeiltua ja nyt on juomiset jääneet ihan seuranpitoa varten jos sitäkään.
Tosiaan tämä nykyiseen tyytyminen, miten vaikealta se tosiaan tuntuukaan. Tuntuu että on viimeiset 8vuotta ollut kaikki yhtä suorittamista (ensin koulu, sitten armeija, uudelleen opiskelua ja työt). Kaiken tämän rinnalla onneksi on puolisoni ollut tukenani ja harrastustakin ollut. Sitä vain kun on saavuttanut tavallaan tiettyjä lakipisteitä niin on vähän kuin tyhjän päälle tupsahtanut. Tai sille se välillä tuntuu.
Itsellä on ollut ongelmia myös itsekunnioituksen kanssa. Sitä on pyrkinyt aina parempaan koska ei ole itse ollut täysin tyytyväinen siihen mitä on tehnyt. Aina tulee ajateltua että eihän nämä omat tekemiset ole mitään verrattuna jonkun toisen tekemisiin. Tyhmää koska omasta elämästähän tässä on kyse eikä oman elämän arvostelusta tai suorittamista toisten mittapuilla mitattuna.
Joskus tuollainen tunne saavuttaa uskovaisenkin, mutta se iankaikkinen päämäärä ja tarkoitus ovat aina kölinä ja kyllä Taivaallinen Isä antaa sisältöä jokaikiseen elämän vaiheeseen.
Yski sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki "Kristuksen sisäinen tunteminen."