Oma mielipiteeni on, että se on tunnetta, ei missään nimessä järkeä. Narsistin täytyy olla vahvan tunnelatauksen omaava ihminen jonka tunneskaala ulottuu äärilaidasta toiseen äärilaitaan.
Onko narsismi tunnetta vai järkeä?
WeijoW
2961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jatkan vielä: tunnetta täynnä oleva ihminen ei tee järkeviä tekoja eikä narsistin teoissa ole lainkaan järkeä. Vaikka järkevä, normaali ihminen tekisi jotain hullua, hänen järkensä tulee kohta väliin ja estää häntä jatkamasta. Narsisti jatkaa vain aina hulluja tekojaan eikä mikään sisäinen esto sieppaa häntä kiinni ja estä jatkamasta.
Mielestäni WeijoW on osunut asian ytimeen. Ajattelen, että narsisti on juurikin riippuvainen siitä tunnebuustista, että hän pystyy manipuloimaan toisia ihmisiä ja pelaamaan toisilla. Se järki ja älyn käyttö on vain väline tämän tunteen saavuttamiseksi. Huippua on, jos tästä touhusta saa vielä rahaakin.
Tavallisilla ihmisillä tosiaankin tulee hulluissa touhuissa se sisäinen esto vastaan jossain vaiheessa, ja se touhu loppuu sitten siihen.
Narsistilla ei ole kumpaakaan, ei tunnetta eikä järkeä.
Höpsis. Narsistilla on monesti hyvinkin vahvat ja voimakkaat tunteet. Ne vain kohdistuvat häneen itseensä. Kaikki johtuu hänestä. Se mikä ei liity häneen, on samantekevää. Jos häntä on loukattu (ts. jos hän kokee itsensä loukatuksi), kokee hän olevansa oikeutettu kostoon, jossa yleiset moraalikoodit venyvät tarpeen mukaan. Jos häntä miellytetään niin hän hallitsee palvelijoidensa eduksi parhaaksi näkemällää tavalla. Tämä on narsismin ydin.
Noin minäkin olen antanut itselleni ymmärtää. Paljon tunteita ja hyvin voimakkaita, enimmäkseen kuitenkin negatiivisia. Alentunut kyky tuntea myötätuntoa tai sen kokonainen poissaolo johtaa suuriin ongelmiin sosiaalisissa tilanteissa. Myötätunto on napanuoramme ulkomaailmaan.
Narsisti voi olla hyvin älykäs ja menestyä ammatillisesti, mutta sosiaalisissa tilnateissa hän on ikuinen "norsu lasikaapissa".
Taas väärin. Narsistit voivat olla sosiaalisissa tilanteissa taitavia. Narsismin olemassaolon edellytys on yleensä jonkinlainen suosio, mitä taas on mahdotonta saavuttaa ilman minkäänlaista karismaa ja sosiaalisia taitoja. Narsistillahan on usein epäterveen vahva itseluottamus.
Ymmärrän pointtisi mutta sanavalintasi on väärä. Narsistilla on vaikeuksia ihmissuhteissa, muttei sosiaalisissa tilanteissa. Narsisti on erinomainen pinnallisissa tuttavuuksissa, mutta koska kyky ymmärtää toista syvällisesti puuttuu kun empatia on kovin vailinnainen, syvemmissä ihmissuhteissa tulee usein vaikeuksia, koska "sen toisen" täytyy aina antaa periksi riippumatta kuka mokaa.
Minulla on kokemusta vain ns. älyllisestä narsistista. Sosiaalisissa tilanteissa häntä kuvattiin aina sanoilla "outo". Suosio perustui puhtaasti älyn lahjoihin, ei sosiaalisiin taitoihin.
Toki olen lukenut, että on olemassa sosiaalisesti hyvinkin älykkäitä ja taitavia narsisteja, joita kuvataan kodin ulkopuolella vieraiden ihmisten silmin hyviksi tyypeiksi, hurmaaviksi ja hauskoiksi. Todellinen luonne paljastuu vain intiimisuhteessa.
Narsistin todellinen luonne paljastuu aina vain intiimisuhteissa. Kuvailemasi henkilö tuskin oli narsisti. Anna kun arvaan et edes tunne häntä, olet vain hänen kanssaan riidoissa?
Ei pidä paikkaansa tuo väite "aina vain intiimisuhteessa". Unohdat nyt kokonaan narsistien uhrit työpaikoilla.
Tai narsistin lapset.
Tuo on oikein sepä osui sopivasti kohdalleen. Nimittäin narsismi on tunne riippuvaisuutta hän ei osaa käyttää järkeä tunteen vastikkeena ja tunne järki menee hänelle tosiohi hilseen, utooppisen vaikeaa käyttää sosiaalisessa tilanteissa tunteita. Siksi tunne on sosiaalista älyä ja se on määritelty älykkyydestä poikkeavana on vain se että hänen on vältettävä tilanteita ja siksi tunne äly ei ole parhainta, vaan se selviää, älykkyydellään siitä jotenkin mikäli tarkoitatte hänen heikointa alaa.. vaikka hänen täytyy perehtyä tosi paljon siihen sosiaaliseen metodeihin. Että hän käyttää manipulointia oikein taitava hän ei ole seppä syntyessään: vaan miettii hänen. soveltuvia tunne käytäntöjä missä tunnetaan oikein tehdäkseen oikein ollakseen jotain arkuus voi olla vaan hänen opettelun laiskuus hän käyttää ylpeyttään koitallakseen miten se voisi toimia...
Narsismi on ikuisen vankilan esiaste.
Narsismi on kimppu negatiivisia tunteita jotka juontavat positiivisten tunteiden puutteesta ja siitä puutteesta johtuvista vaikeuksista. Narsismi on kierre joka aiheuttaa ilman muuta myös poikkeavaa älyllistä toimintaa.
Narsismi on laajasti normaalista poikkeavaa.
Sairautta se on. Ei tunnetta tai järkeä. On nimittäin sairasta se, mitä narsku harrastaa.
Luulee olevansa jotakin mitä ei ole. Kohtelee ihmisiä sairaalla mielellään.
Ei mitään ymmärrystä narskuille. Ei mitään. Sairautta ei ymmärretä. Tiedetään vaan käyttäytymismalli.
Narsismi on tunne-elämän kehitysvamma. Osa tunteista on jäänyt kehittymättä jolloin toisille tunteille on jäänyt liikaakin tilaa. Tasapaino puuttuu.
Laidasta laitaan tunteita
- eikö niitä ole jokaisella. Miksi ihmisillä eiolisi oikeus tuntea kaikkia omia tunteitaan? On aivan eri asia toimia tunnekuohujen vallassa kuin pienilapsi- toisin kuin järkevä aikuinen joka pystyy hallitsemaan ja käsittelemään omia tunteitaan - antamatta vihalleen valtaa.
"Laidasta laitaan tunteita
- eikö niitä ole jokaisella."
No kun ei. Siinä se juju juuri piilee. Aloittaja ei tiedä narsismista mitään, kun asettaa tuollaisen kysymyksen. Narsisti ei kykene tuntemaan empatiaa ja hänen tunneskaalansa sisältää vain negatiivisia tunteita, jolloin hänen tuntemansa ilokin ohjautuu vain vahingoniloksi.
Ja neiti/rouva kaikkitietäväinen taas opastaa muita. Huomaatko itse kuinka itsekäs olet mielipiteittesi suhteen?
Kuulepas nyt. (en edes pyydä sinua kuuntelemaan, tuskin pystyt)
Huomaatko sinä, että juuri sinä voit varjostaa totuuden osoittelemalla toisia kirjoittajia vain sillä perusteella että nämä kirjoittelevat usein/pitkään.
Jatkat ilkeilyä ja sooloilua. Oletko koskaan väärässä?
Mitä sinä, pahainen trolli teet sillä tiedolla, olenko minä koskaan väärässä. Eikö sinun kannattaisi miettiä sitä, mitä sinä teet tällä palstalla, kun narsismi ei sinua aiheena kiinnosta. Tämä palsta on narsismista keskustelua varten.
Narsisti ei anna toisen ihmisen tuntea tunteitaan.
Narsistivanhemmat kieltävät lapseltaan kaikki tämän tunteet,
niin positiiviset kuin negatiiviset...ne ovat aina vääriä...
Kyllähän jokaisella meistä on tunteita, mutta narsistin tunteet ovat 'Hukutan rakkauteeni tai revin sinut kappaleiksi' tyyppisiä. Olet alamaiseni tai muuten olet vihollinen.
"Hukutan rakkauteeni" > Suuri valhe, huiputus... narsistilta puuttuu empatiakyky eikä hän rakasta.
Ja vaikka olisi alamainenkin, niin viholliseksi päätyy ennemmin tai myöhemmin, aivan sama. Alamainen ehkä odottaa pidempään sitä kappaleeksi repimistä.
"Kyllähän jokaisella meistä on tunteita"
Narsisti ei nimenomaan ole samanlainen kuin muut. Määritelmän mukaan hän poikkeaa muista. Hänellä ei ole "niitä tunteita" kuin muilla.
Siinä on kaiken yllätyksellisyys. Tulee puskan takaa ja lujaa, kun kukaan ei koskaan odota tapaavansa ihmistä, keneltä vain yksinkertaisesti puuttuvat positiiviset tunteet, eikä hän voi mitenkään, ei koskaan, rakastaa.
Paljon on perheitä hajonnut ja monet äidit sanovat, että elämä ja
välillä myös ihmiset menee ihan totaalisti tuhansiksi sirpaleiksi.
Auervaarat miljoonamasseineen kyllä ovat aina lööpeissä näytilla
mutta heidän uhriensa, etupäässä naisten ja lasten kärsimyksiä piilotellaan eikä se tunnu olevan oikein kenenkään asia.
Paljon saa silkkaa sontaa niskaansa ihmiset jotka ovat yrittäneet auttaa
- mutta sit kun voimat loppuvat ynnä varat katoavat, joutuukin itse leimatuksi syylliseksi ja vainon ohella tappotuomiolle ja kaikenlaisen uhkailun alle. Ja totuus lienee että yksi ihminen ei todella jaksa koko maailman rötös- ja syntitaakkaa mitenkään kantaa. Vaikka miten jeesustelis.
Narsistilta puuttuu empaattisuus eikä hän kykene ajattelemaan asioita toisen (uhrinsa) kannalta lainkaan. Jos hän auttaa, hän auttaa sen takia että mainittaisiin että hän se auttoi. Apu voi olla täysin sellaista joka ei oikeasti auta autettavaa yhtään, vaan saattaa huonontaa tilannetta ja uhri joutuu vain ojasta allikkoon. Ja hän tyrkyttää apuaan (=asioiden hallinnointia toisen puolesta), vaikkei uhri sitä tarvitse, tarkoituksena osoittaa muille kuinka hän on tarpeellinen ja hyödyllinen ja uhri taasen on tarpeeton ja hyödytön jota hän auttaa. Hän mitätöi uhrinsa tarpeet ja kaiken mikä liittyy uhrin osaamiseen ja taitoihin. Siis narsisti ei tarvitse uhriaan mihinkään vaan uhri roikkuu hänessä koska uhri tarvitsee narsistin apua. Narsisti kiusaa. Narsisti tietää aina mikä uhrille on parasta ja manipuloi muita siitä. Hän ärsyttää ja kiusaa uhrinsa suuttumaan ja kyselee sitten kaikilta: "mikähän sillä xxxxxlla oikein on, kun se suuttui tyhjästä? Narsisti ei tiedosta sitä että hän on erityisen ärsyttävä, vaan hänellä on kuin joku oikeus olla sellainen. Narsistissa on hyvin paljon kehittymättömiä ja keskenkasvuisia henkisiä piirteitä, jotka sopivat koulukiusaajalle. Narsisti onkin aikuinen vastine koulukiusaajalle ja uhri on aikuinen vastine uhrille.
Pitkän avioliiton jälkeen naisnarsistin uhrina voin tämän edellisen allekirjoittaa, todella hyvin kirjoitettua. Kaikki tässä koettua ja nähtyä ja eronkin jälkeen minun mitätöinti ja kiusaaminen jatkuu monin tavoin. Hyvä esimerkki tänään. Tytär 16v. tuli käymään tänään kotani, käy luonani noin kerran viikossa, jo äiti soitti kahden tunnin päästä tytölle missä olet ja tule heti kotiin eli narsku äiti ei kestä lainkaan sitä, että isä ja tytär olisivat yhdessä vaan pyrkii tarkoituksella rajoittamaan meidän yhteistä aikaa. Kiusa ja kateus, että voisimme tehdä jotain mukavaa yhdessä on hänelle yksi monista hänen tempuistaan.
Näin kuinka kuinka äitini väheksyi isäni kirvesmiehen ammattia, äidilläni ei ollut koskaan ainuttakaan tehtävää isälleni vaikka asuimme asuinkelvottomassa talossa. Moni olisi ollut onnellinen kun kotona olisi sellainen ammatti-ihminen joka kykenee rakentamaan perheelle talon tai osaa korjata vanhan ja samalla tekee perheelleen paremmat olosuhteet. Mutta siinä se juju onkin että isäni olisi silloin, jos olisi saanut tehdä, noussut paremmaksi(saavutuksiltaan)kuin äiti ja sitähän äitini ei suvainnut vaan esti kaiken suhteutumalla negatiivisesti kaikkeen. Hän asettui aina asioita vastaan. Lopulta isäni murtui hyödyttömään elämäänsä ja teki itsemurhan johon narsistinen äitini ulvoi että minkä se hänelle(siis äidille) teki. Teko oli minusta äitiäni kohtaan täysin oikein, mutta isääni itseään kohtaan täysin väärin. Tajusin että kaikkein hyödyllisin ihminen kuoli ja oikeasti täysin hyödytön jäi tänne. Niinhän yleensä käy. Kun on paha ihminen kuten äitini niin sellainen jatkaa niin kauan kunnes tapahtuu jotakin ikävää ja peruuttamatonta. Äitini järki ei tullut koskaan sanomaan(eikä tule!) itselleen että lopeta vaan hän jatkoi kun oli aloittanut eikä osannut lopettaa ennen kuin peruuttamaton tapahtui. Isäni kuoltua hän yritti jatkaa samaa peliä minun kanssani mutta sain hänet onneksi pois elämästäni. Asuin äitini kanssa jonkin aikaa ja sain kokea miten ongelmallista on asua narsistisen ihmisen kanssa joka ei hyväksy eikä arvosta toisia (omaa perhettään) lainkaan vaan aivan kuin synnynnäisesti vihaisi meitä. Minun elämäni meni alaspäin kun hän vain nautiskeli. Minkä minä sille mahdan että luen tai lasken paremmin kuin hän, hänen tulisi vain hyväksyä se eikä väheksyä. Hän mitätöi täysin silloin kun pitäisi arvostaa. Mutta tajuan että narsistiselle se on kilpailutilanne jossa narsisti vihaa 'vastustajiaan' eikä anna heille mitään arvoa. Ikävä vaan että sellainen ei sovi oikein perhe-elämään ehkä urheiluun tai johonkin muuhun, mutta ei perheessä sisäisiin ihmissuhteisiin. Narsisti särkee vaikka kaiken ennen kuin antaa muille yhtään arvoa, hän ei voi elää jos tunnustaisi olevansa huonompi kuin aina väheksymänsä ihmiset. Puheissaan hän saa aina itsestään jostakin kautta muita paremman.