Tuli katsottua nurkassa välkkyvää kuvaa. TV:hän siellä, jokakodin nurkkaikoni. Mitähän sieltä telkkarista nyt tulee? Tässä ajatuksia joistakin ohjelmatyypeistä kyseenalaisen katselukokemuksen päätteeksi.
BB – toistaiseksi lyömätön merkki aikamme nuorison ideaaleista, rapsutusta, krapulaisia lähikuvia idiooteista, jotka mökeltävät puolilauseita suustaan, lyllertävät liikakiloineen vessaan ja takaisin sohvalle, peuhaavat lakanoissaan teeskennellen jonkin asteita erotiikkaa. Nuoriso katsoo tätä Must- ohjelmaa silmät tapillaan kymmenen hengen laumoissa litkien coca-colaa, pelaten samalla pleikkareilla ja piereskellen kilpaa.
Miljonäärimammat – ruotsalaiset tai muunmaalaiset: tyhjäpäiset blondit jotka ovat päässeet Amerikkaan naimisiin ja yrittävät saada päivänsä ja miljoonansa kulumaan – mutta epätoivoisen mielenkiinnottomalla tavalla – hohhoijaa, rikastuminen näyttää johtavan regressioon.
Varastojen ja ullakkojen tonkimisophjelmat – rotat kaatopaikalla.
Samaa lajia on siivottomien kämppien kanssa puuhastelu – jotkut elävät törkyisemmin kuin siat, mutta eihän sekään ole uutinen. Ihminen on vanha sian kilpailija.
Tatuointiohjelmat – alussa (ja lopussa) oli ruumis, paljon tyhjää pinta-alaa, joka pitää saada peittoon. Nahka pitää kuvioida siinä missä spreijataan tyhjät seinätkin. Luovuus tässäkin on hieman alle Picasson ja keinotekoisuus, tuo ihmisen vanha viettymys, voittaa mennen tullen.
Stailausohjelmat, sievästi hymyileviä lässyttäjiä, homppeleita sitruunankeltaisissa housuissa, lause, hörötystä, toinen lause, lisää hörötystä, naurua ikeniin asti. Sovinnaisia kaavoja, joita kutsutaan ”luoviksi ratkaisuiksi” siihen miten sisustaa kämppä niin että se olisi edes pari vuotta trendikkään näköinen. ”Opiskelija on juuri ostanut 55 neliön asunnon”...(ja millä rahalla, kysyy Pihtiputaan mummu? Siitä ei kukaan ole kiinnostunut.).
Kokkausohjelmat, ylivoimainen trendipiereskelyn muoto: 20 ohjelmaa siitä kuinka tehdään jotain suuhun pantavaa; lapset, nuoret, aikuiset, näkevät, sokeat, kohta kädettömät ja seniilit vanhukset pannaan astialle. Ulkomaiset ja perässä kotimaiset egon pöhöttämät ”mestarikokit” käyvät muka nostamassa surkeita kuppiloita jaloilleen.
Ja kun kaikki syövät hyvin, sitten paremmin ja lopulta äärettömän hyvin, seuraa lihan laajeneminen. Laihdutusohjelmat, katso kieli pitkällä lihavia lässyköitä, jotka kohoavat kansallissankarin maineeseen pudottamalla 15 kiloa ylipainosta kun varaa olisi pudottaa 55 kiloa...Syyt liikalihavuuteen jäävät varjoon, mikä panee tunkemaan suuhun roskaruokaa nonstoppina – kiinnostaako ketään?
Kukkaron hallinta-ohjelmia, talousohjausta idiooteille, jotka elävät yli varojensa. Miksi elävät, laskupää ei toimi?
Henkeä edustavat Idolsit, laulukilpailut lapsille, aikuisille ja wanna-be-stars. Ne ovat levy-yhtiöiden myynninedistämiskampanjointia ja uusien laululintujen pakkoetsimistä, joka päätyy yhä sovinnaisempien ja yhä rankemmin ennalta määrättyjen raamien vahvistumiseen pop-musiikissa ja siten todellisen luovuuden karsiutumiseen ja musiikkikulttuurin yhdenmukaistamiseen. Jälleen on yksi stara yhdeksi vuodeksi, yhden levyn ajaksi, repikää siitä otsikoita ja tuotantoporras lisää rahaa.
Kyökkirealismin ystäville on sitten juhlavaa katsottavaa: tosi-TV iskee. Poliisit Oulussa, Tampereella, Alaskassa, Norjassa ajelevat autolla ja puhuvat poliisiradioon ja käyvät jututtamassa humalaisia häiriköitä ja tappelunujakoita kebab-baarin edustalla. Ja pian onkin uusi seikkailu edessä. Poliisi toimii, vartija seisoskelee ostarin pihalla, plastiikkakirugi korjailee naaman kupruja, himoshoppaaja-naiset vaeltavat laumoina ostoskeskusten käytävillä kuin antiloopit savannilla. Ja se kaikki on niin jännää ja ainutkertaista, luovaa, opettavaista ja rikastavaa? Vartijoiden seisoskelua katsotaan myös kernaasti ja rekkakuskien tosijännää ratin vääntöä.
BB – toistaiseksi lyömätön merkki aikamme nuorison ideaaleista, rapsutusta, krapulaisia lähikuvia idiooteista, jotka mökeltävät puolilauseita suustaan, lyllertävät liikakiloineen vessaan ja takaisin sohvalle, peuhaavat lakanoissaan teeskennellen jonkin asteita erotiikkaa. Nuoriso katsoo tätä Must- ohjelmaa silmät tapillaan kymmenen hengen laumoissa litkien coca-colaa, pelaten samalla pleikkareilla ja piereskellen kilpaa.
Miljonäärimammat – ruotsalaiset tai muunmaalaiset: tyhjäpäiset blondit jotka ovat päässeet Amerikkaan naimisiin ja yrittävät saada päivänsä ja miljoonansa kulumaan – mutta epätoivoisen mielenkiinnottomalla tavalla – hohhoijaa, rikastuminen näyttää johtavan regressioon.
Varastojen ja ullakkojen tonkimisophjelmat – rotat kaatopaikalla.
Samaa lajia on siivottomien kämppien kanssa puuhastelu – jotkut elävät törkyisemmin kuin siat, mutta eihän sekään ole uutinen. Ihminen on vanha sian kilpailija.
Tatuointiohjelmat – alussa (ja lopussa) oli ruumis, paljon tyhjää pinta-alaa, joka pitää saada peittoon. Nahka pitää kuvioida siinä missä spreijataan tyhjät seinätkin. Luovuus tässäkin on hieman alle Picasson ja keinotekoisuus, tuo ihmisen vanha viettymys, voittaa mennen tullen.
Stailausohjelmat, sievästi hymyileviä lässyttäjiä, homppeleita sitruunankeltaisissa housuissa, lause, hörötystä, toinen lause, lisää hörötystä, naurua ikeniin asti. Sovinnaisia kaavoja, joita kutsutaan ”luoviksi ratkaisuiksi” siihen miten sisustaa kämppä niin että se olisi edes pari vuotta trendikkään näköinen. ”Opiskelija on juuri ostanut 55 neliön asunnon”...(ja millä rahalla, kysyy Pihtiputaan mummu? Siitä ei kukaan ole kiinnostunut.).
Kokkausohjelmat, ylivoimainen trendipiereskelyn muoto: 20 ohjelmaa siitä kuinka tehdään jotain suuhun pantavaa; lapset, nuoret, aikuiset, näkevät, sokeat, kohta kädettömät ja seniilit vanhukset pannaan astialle. Ulkomaiset ja perässä kotimaiset egon pöhöttämät ”mestarikokit” käyvät muka nostamassa surkeita kuppiloita jaloilleen.
Ja kun kaikki syövät hyvin, sitten paremmin ja lopulta äärettömän hyvin, seuraa lihan laajeneminen. Laihdutusohjelmat, katso kieli pitkällä lihavia lässyköitä, jotka kohoavat kansallissankarin maineeseen pudottamalla 15 kiloa ylipainosta kun varaa olisi pudottaa 55 kiloa...Syyt liikalihavuuteen jäävät varjoon, mikä panee tunkemaan suuhun roskaruokaa nonstoppina – kiinnostaako ketään?
Kukkaron hallinta-ohjelmia, talousohjausta idiooteille, jotka elävät yli varojensa. Miksi elävät, laskupää ei toimi?
Henkeä edustavat Idolsit, laulukilpailut lapsille, aikuisille ja wanna-be-stars. Ne ovat levy-yhtiöiden myynninedistämiskampanjointia ja uusien laululintujen pakkoetsimistä, joka päätyy yhä sovinnaisempien ja yhä rankemmin ennalta määrättyjen raamien vahvistumiseen pop-musiikissa ja siten todellisen luovuuden karsiutumiseen ja musiikkikulttuurin yhdenmukaistamiseen. Jälleen on yksi stara yhdeksi vuodeksi, yhden levyn ajaksi, repikää siitä otsikoita ja tuotantoporras lisää rahaa.
Kyökkirealismin ystäville on sitten juhlavaa katsottavaa: tosi-TV iskee. Poliisit Oulussa, Tampereella, Alaskassa, Norjassa ajelevat autolla ja puhuvat poliisiradioon ja käyvät jututtamassa humalaisia häiriköitä ja tappelunujakoita kebab-baarin edustalla. Ja pian onkin uusi seikkailu edessä. Poliisi toimii, vartija seisoskelee ostarin pihalla, plastiikkakirugi korjailee naaman kupruja, himoshoppaaja-naiset vaeltavat laumoina ostoskeskusten käytävillä kuin antiloopit savannilla. Ja se kaikki on niin jännää ja ainutkertaista, luovaa, opettavaista ja rikastavaa? Vartijoiden seisoskelua katsotaan myös kernaasti ja rekkakuskien tosijännää ratin vääntöä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainakaan BB, Idols ja tatuointiohjelmat ei liity mitenkään Yleisradioon. Olet siis väärällä palstalla.
Aloittaja olisi ehkä (epätodennäköistä) huomannut sen jos älyäisi katsoa ohjelmatiedoista mitä tulee sen sijaan että surffailisi kanavalta toiselle.
Katsoo 2-3 minuutia joka kanavaa ja tekee terävää analyysia ohjelmien tasosta;)
Mulla ainakin on telkkari päällä vain kun katson sieltä jotain. Sitä ennen tietysti katson tuleeko sieltä jotain katsottavaa, etten turhaan sitä avaa.
Tai nykyään kun katson telkkaria vain netistä, niin väkisinkin, mutta silloin ennen kun oli vain telkkari, niin kyllä ohjelmalehden ekaks katsoin ennen telkun avaamista.
Samat sanat Eikö nykyihminen tosiaankaan saa suoltaan täytettyä ilman kymmeniä kokkiohjelmia. Nyt näitä tatuoituja honottajia sossii joka kanavalla ja lisänä vielä monet kilpailut samasta aiheesta. Vaikka on olevinaan niin hienoa, niin kyllä on junttia, junttia touhua. Äitini opetti minulle jo lapsena ”Ihminen ei elä vain leivästä” (Teille jotka ette tiedä, tarkoitaa: Tarvitaan myös hengenravintoa tms.). En sanoisi mitään jos olisi joskus muutama ohjelma, mutta kun tulee joskus neljä yhtäaikaa – se on liikaa. Ja just poliisi- ja vartijaohjelmia kans ihmettelen. Ketä kiinnostaa kun pikkukonnia tai kusisia joppoja raahataan maijaan tai sakotetaan. Köyhää on elämä. Pitää vielä nauraa "Vaarallinen saalis"-ohjelmalle. Jumankaut ihan samaa vuodesta toiseen - kun on nähny yhden on nähny kaikki.