Väsyttää todella nää ihmissuhdeasiat ja yritykset. Yksin olisi yksinäistä mutta helpompaa elää. Ei jaksa ja sattuu aina vaan kaikki.....
Väsyttää kaikki parisuhdeasiat, ei jaksaisi...
niinkyllästynyt
767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sama täällä. Minulla todettiin juuri vakava sairaus ja olen niin väsynyt ja ahdistunut siitä. Ymmärrän hyvin, jos mieheni ei jaksa minua enää, kun olen jatkuvasti väsynyt ja haluton kaikkeen. Lisäksi mieleeni tulee, ettei vuosia ole paljoa jäljellä... Yksin ei tarvitsisi selitellä mitään, mutta miten sitten mahtaisi pärjätä?
Minulla myös parantumaton sairaus joka etenee . olen yksin ja ikää jo yli 50. En haluaisi olla lapsilleni vahvoiksi, ja kohta en yksin pärjää. Vanhepiani en voi velvoittaa huolehtimaan minusta. Jos olisi edes joku hyvä ystävä, mutta nekin ovat kaikonneet kun tauti alkaa jo vaikuttamaan käytökseeni. En ole tahallani ilkeä, mutta taidan välillä olla melko hankala. Ikävä olla tässä tilanteessa ja yksin.
Sama juttu, mut tilanne hallinnassa ja kaikki hyvin. Lääkitys vaan vie ilot ja tuo kivut. Ei jaksa olla toiselle mieliksi itsensä kustannuksella ja toista osapuoltahan sellainen riipii . Väsyn ja nukun huonosti ja haluaisin olla rauhassa enemmän, kuin ennen. Työni hoidan, mut varsinkin keväisin ja kesäisin tulee ajoittain liikaa muita menoja, joista sit hermostun väärille ihmisille, kun olen väsynyt.
Siitä olen hyvässä asemassa, etten ole kokonaan yksin, mut saan olla paljon yksin ja silloin onnistun parhaiten levähtämään ja saan elää omaan rytmiini.
En halua keskustella aiheesta 'sairaus' palstalla, joka on täynnä samanlaisia sairaita. Lueskelen enemmän ja mieluummin ihan muita juttuja silloin, kun koneella käyn.
Oletko mies vai nainen. Sinulla on kuitenkin monta asiaa hyvin, kuten se että saat aikaa itsellesi ja sopivasti myös sosiaalista elämää. Vai ymmärsinkö oikein? Minun olisi ajoissa pitänyt hakeutua hyvän ystäväni kanssa jotakin apua, koska hänellä ei ollut tietoa sairaudestani ja siksi hän ei osannut varautua minun outoihin mielen tiloihini. Nyt hän on loukkaantunut ja ollut poissa elämästäni yli puoli vuotta. Kaipaan häntä kovasti, mutta tautiin on kovasti edennyt sinäaikana ja ei enää voi välejä korjata. Olisi niin hyvä jos olisi ymmärtävä ihminen vierellä.
Niinkyllästynyt
Älä luovuta vielä. Ihmissuhdeasiat ovat kyllä hankalia, mutta kun tapaat sen oikean toisinsanoen sielunkumppanisi (kuulostaa vähän kliseeltä). Alat tajuamaan kuinka loppujen lopuksi oli helppoa löytää hänet kaikkien ihmisten joukosta. Sellaisen ihmisen löytäminen ei todennäköisesti tule väkisin etsiskellessään deittipalveluista tai sokkotreffeiltä. Yleensä ihmiset tutustuvat toisiinsa ihmeellisistä paikoista; kotibileistä, koulussa, työpaikalla, tapahtumista, ja jopa junassa tai vaikkapa kadulla. Ne tapahtuvat yleensä vahingossa ilman minkäänlaista syytä.
Itse olen miettinyt monia kertoja (anteeksi, satoja kertoja) siitä, että olisi helpompaa itselläni on elää yksin. Monia kertoja olen yrittänyt tutustua ihmisiin ja saada läheisiä suhteita, mutta tuloksetta. Ne kesti maksimissaan pari vuotta, jonka jälkeen ne vaan lähti minun elämästäni. Aloin iän myötä uskoa, että minun elämässäni ihmiset ovat vain hetken elämässäni, jonka jälkeen ne lähtevät pois. Mutta yhtenä kertana tutustuin mahtavaan ihmiseen. Hän sanoi minulle, että pidetään yhteyttä ja soitellaan, mutta itse tiesin että aloimme pikku hiljaa erota omiin suuntiinsa. Nyt tällä hetkellä hän on minun paras ystäväni. Olemme pitäneet yhteyttä säänöllisesti. Ja voin sanoa, että hän on ainut joka ei ole lähtenyt pois minun elämästäni, jos ei lasketa sukulaisiani tai perhettäni.
"Niinkyllästynyt", sinun kannattaa uskoa itseesi (alkaa pikku hiljaa sekin kuulostamaan kliseeltä) ja jatkaa tututstumista uusiin ihmisiin. Sinun ei tarvitse suoranaisesti etsiä sielunkumppaniasi, vaan avartaa näkemystäsi ympärilläsi oleviin ihmisiin. Jos tunnet sellaista, että mistä löytäisin sen kaltaisia ihmisiä, niin kokeile jotain uutta esim. valitse jokin muu tie jota et koskaan aikaisemmin ole kulkenut. Tai vaikka bussissa tai junassa kyselet ihmisiltä jotakin, jonka jälkeen yrität tutustua häneen. Minun isäni on kertonut hyvän neuvon: " Jos et tee asiallesi mitään, se ei koskaan tule tapahtumaan".
PS. epäilen että olen löytänyt sielunkumpanini :)
tää oli kannustavinta ja lohdullisinta mitä olen täältä pitkään aikaan lukenut, kiitos.
"Melfesk" kiitos kannustavasta tekstistäsi! Toivon että löysit sielunkumppanisi.
Kyllähän järki tietää että aina on toivoa ja pitäisi jaksaa uskoa. Silti tunteet ovat toisinaan niin voimakkaat ettei jaksa. Kyllästyy ja ahdistuu kun asiat tuntuvat aina niin vaikeilta ja viimeistään silloin kun näyttää valoisalta ahdistus puskee läpi. Ahdistus ja levottomuus. Kysehän on useimmiten parisuhteesta ja siinä on mukana toinen. Omista tunteista ja reaktiosta voi olla varma mutta kipu tuleekin siinä vaiheessa kun rakkastuu toiseen. Tunteiden laaja pelikenttä jossa myös yksinäisyys valtaa pelilautaa. Isoja tunteita pelissä ja tunteet tarkoittaa myös mahdollista kipua - syystä tai toisesta.