Varmaankin monet alkoholistit ajattelevat, että uusi suhde auttaa heidät jaloilleen. Onko niin?
Tuttavani on jo pitkään ollut joka toinen päivä änkyräkännissä (juo itsensä aina henkihieveriin) ja löysi nyt itselleen ihan suht´ koht´ Ok-naisen. Tiettävästi mies on nyt pystynyt jo jonkin kerran olemaan viinatta naista tavatessaan. Saavutus sekin!
Mahdollisesti nainen ei tiedä miehen alkoholiongelmasta (vielä) ja jos ei semmoiseen ole ennenkään törmännyt voi kait mennä jonkin aikaa ennen kuin tajuaakaan. Luulisi miehen hajunkin jotain paljastavan.
Uskotteko te, että mies nyt uuden rakkauden voimin voisi kyetä ponnistamaan itsensä kuiville. Muutama vuosi ja muutama parisuhde häneltä on jo kulunut viinan hukaten. Hiton hienoja ja fiksuja naisia. Mut viina on vaan ollut tärkeämpää.
Laskeskelin mielessäni että jos ja kun, ensi hurma voisi laantua vaikkapa kolmessa kuukaudessa. (Kolmea kuukautta väitetään "kiivaimmaksi" ajaksi suhteen alussa) Kuinka pitkään alkoholisti lopultakaan jaksaa ja pystyy salaamaan juoppoutensa.
Eikö sovitut treffit yms. rupea unohtumaan tms. pahimman/parhaimman huuman jälkeen. Tietty, kun eivät asu yhdessä juoppouden voi ehkä pystyä salaamaan pitkäänkin ja rakkaus ehkä näennäisesti rehottaa. Niin, näennäisesti! Naisestahan se paljon riippuu milloin hän hoksaa olevansa kakkonen viinan rinnalla. Ompas tämä nyt sekavaa tämä mun jorinani :-/ Paljon ajatuksia....
Tuttavani on jo pitkään ollut joka toinen päivä änkyräkännissä (juo itsensä aina henkihieveriin) ja löysi nyt itselleen ihan suht´ koht´ Ok-naisen. Tiettävästi mies on nyt pystynyt jo jonkin kerran olemaan viinatta naista tavatessaan. Saavutus sekin!
Mahdollisesti nainen ei tiedä miehen alkoholiongelmasta (vielä) ja jos ei semmoiseen ole ennenkään törmännyt voi kait mennä jonkin aikaa ennen kuin tajuaakaan. Luulisi miehen hajunkin jotain paljastavan.
Uskotteko te, että mies nyt uuden rakkauden voimin voisi kyetä ponnistamaan itsensä kuiville. Muutama vuosi ja muutama parisuhde häneltä on jo kulunut viinan hukaten. Hiton hienoja ja fiksuja naisia. Mut viina on vaan ollut tärkeämpää.
Laskeskelin mielessäni että jos ja kun, ensi hurma voisi laantua vaikkapa kolmessa kuukaudessa. (Kolmea kuukautta väitetään "kiivaimmaksi" ajaksi suhteen alussa) Kuinka pitkään alkoholisti lopultakaan jaksaa ja pystyy salaamaan juoppoutensa.
Eikö sovitut treffit yms. rupea unohtumaan tms. pahimman/parhaimman huuman jälkeen. Tietty, kun eivät asu yhdessä juoppouden voi ehkä pystyä salaamaan pitkäänkin ja rakkaus ehkä näennäisesti rehottaa. Niin, näennäisesti! Naisestahan se paljon riippuu milloin hän hoksaa olevansa kakkonen viinan rinnalla. Ompas tämä nyt sekavaa tämä mun jorinani :-/ Paljon ajatuksia....
Vastaukset 23
Vanhimmat
No ei sekavaa ollenkaan. Tuostahan tunnistaa itsensä. Olen nainen ja olen ollut vuosikausia alkoholistin kanssa. Läheiriippuvainen, joka ei osannut koskaan lähteä suhteesta pois.
Alussa ei viina hallitse elämää ollenkaan, sitä pitää vaan juhlimisena. Jos et ole alkoholistia nähdytkään et tiedä mitä se on. Siis mitä se on kun elää alkoholistin kanssa. Se on todella raskasta , näännyttävää, toisen ihmisen hoitamista, rahapussin vartiointia, pelkoa, uskottomuutta, alkoholistikaverien inhoamista, alat vihata viinaa niin että tekisi lyödä kaikki putelit rikki kun niitä näkeekään.
Alkoholisti etsii kai itselleen hoitajaa, kumppania joka sallii hänen juomisens, tai ei mahda sille juomiselle mitään. Paapoo alkoholistia, pitää huolta hänestä, valehtelee hänen puolestaa, pitää pystyssä että hän kykenee jopa töihin jne.
Siinä minunkin kohdalla kävi niin että olin kiltti. Siedin kaikki valheet ja luulin että tulee vielä sellainen päivä että kaikki on paremmin.
Viina on paras kumppani et ole eka, et toinenkaan vaan olet jossain jonossa odottamassa että hei, mäkin olen olemassa.
Ei siinä kauan mene kun huomaa että viina vie kaiken, mutta jos olet jo alkoholistin koukussa et kykene lähtemään. Hullua kun ajattelee että ovi on avoin lähteä, et lähde kuitenkaan. Selität ja valehtelet itsellesi että en mä voi, se kuolee, se tuhoaa itsensä, minä pystyn auttamaan jne. Peen marjat. Viinaa se rakastaa ei ketään muuta. Sanoin aina että "möisit äitisikin viinasta."
Ei kaikki naiset/miehet jää katsomaan kun jeppe juo. En tiedä mikä ihmistyyppi se on sellainen, joka jää katsomaan sitä juomista, tuhoaa siinä rinnalla vielä itsensä.
Nyt on helpompaa kun jeppeni ei juo enää, mutta olo on koko ajan pettynyt.Ei pettynyt sen takia että ei juo, mutta joku kalvaa koko ajan. Kaikki nämä vuodet viinaa vastaan taistellessa. Nyt kun se raitistuminen on tullut niin tuntuu että liian myöhään. Kaikki on mennyt, tunteetkin. Tässä kuitenkin olen, valmiina palvelemaan että aa.laisella on kaikki hyvin.
Noo kyllä se sinun kaverisi nainen huomaa että kaikki ei ole kohdallaan. Riippuu tyypistä jääkö vierelle mahdollistamaan juomisen, vai älyääkö lähteä karkuun.
Alkoholistin juomista ei muut pysty lopettamaan kuin juoppo itse.
Alussa se oli sinulle vain juhlaa! Muistatko vielä kuinka kauan se juhlatunnelma kesti? Milloin se juhlatunnelma lopahti ja milloin suhde alkoi käydä työstä? Menikö viikkoja vai kuukausia ennen kuin huomasit missä mennään???
"En tiedä mikä ihmistyyppi se on sellainen, joka jää katsomaan sitä juomista, tuhoaa siinä rinnalla vielä itsensä."
Semmoisia ihmisiä on paljon ja syitä varmasti myös monia.
Itse luulin rakastavani alkoholistia koska hän silloin tällöin vielä pienen hetken oli se vanha kunnon mies johon olin aikoinaan rakastunut. En raskinut jättää vaikka mikään muu seikka ei tukenut yhdessä pysymistä. Säälin ja todellakin pelkäsin hänen joutumista siltojen alle jos lähden pois. Oli kuin minä olisin sitten ollut vastuussa hänen kohtalostaan. Kohtalonsa hän myöhemmin löysi alkoholimyrkytyksestä vaikka muukin terveys oli jo mennyttä siinä vaiheessa.
Yksi syy siihen rinnalla pysymiseen on ehkä monellakin yksin jäämisen pelko vaikka kukaan ei ole niin yksinäinen kuin alkoholistin kumppani.
Kuinka kauan kestää alkoholistin rakkaus? Alkoholisti ei rakasta! Hän tarvitsee! Kysymys on kait siitä kauanko kumppani kestää yhtään mitään.
Ensihuuma ei voi pitkälle kestää. Kyllä rakkaudensilmäsuomut rupeavat karisemaan ainakin jos mies siellä naisensa luona ei ihan selvänä aina jaksa olla. Kun on alkoholisti, niitä käytösongelmia ja muita kompastuksia rupeaa tulemaan heti kun nainen väsyy, vähänkin näyttää pitkää naamaa tai rupeaa huomauttelemaan juomisesta. Alkoholisti ei siedä arvostelua. Alkoholisti on itsekäs!
Meidän "rakkautemme" kesti neljä kuukautta ja sitten vielä melkein vuoden yritin saada alkkista hoitoon. Turhaan! Sitten kyllästyin pesemään, ruokkimaan ja ennen kaikkea olemaan hiljaa ja hiippailemaan omassa kodissani kun herra poti harva se päivä krapulaa. Kun krapulasta toipui, hän olikin taas juomassa ja tekosyillä jatkuvasti viikkoja pois töistä. Silloin hän painui ravintoloihin ja jyrysi yöllä riidanhaluisena luokseni. Voisin väittää että kestin tilannetta liiankin pitkään. Kolmessa viikossahan asioiden todellinen tila kävi selväksi. Minä vaan jatkoin! Vielä eromme jälkeenkin yritin pysyä hänen ystävänään vaikka mies sai itkupotkuraivareita, kitisi kipujaan, ei koskaan kuunnellut tai ollut minusta kiinnostunut. Ainoastaan tarvitsi minua kun kukaan muu ei tainnut välittää. Tyhmä minä:-(
No kyllä sen aika äkkiä huomasi. Välillä yritti olla juomatta ja osasi piilottaa hyvin juomisensa kun en ollut paikalla.
Muuten kun miettii tuota että miten hyvin tuo alkoholisti alussa näyttelee kaikkee muuta kuin on. On huomaavainen, ostelee pieniä lahjoja ( en kylläkään pidä lahjonnasta) jne.
Minusta tuntuu että juoppo etsii sellaista hoitaja tyyppiä joka säälii ja hoivaa. On mestari selittämään, syyllistämään, kun sinä olet tuollainen niin siksi minäkään.....
On se ihan naurettavaa miten sitä alussa uskookin noihin tarinoihin.
Ei se juoppo kauan jaksa juomatta olla, viina vie.
Kun olet muuttanut samaan asuntoon, silloin se vasta alkaakin. Olet kiikissä jos sinusta ei ole vastaan sanomaan ja sinulla ei ole vieraassa kaupungissa tukiverkostoa. Olet se juopon suojelija että hän pystyy juomaan ja rahoitat vielä hänen juomisensa.
En tiedä voiko juoppo lakata juomasta jos tapaa sopivan tyypin. Ei ainakaan jos kumppani on taipuvainen läheisriippuvuuteen. Parasta kun sanoo kättelyssä viina tai hän. Muita vaihtehtoja ei ole. Jos viina , silloin kannattaa hypätä kelkasta pois.
Sitä se nimenomaan on. ItsekäS.Joskus tuntuu että nuo aa:laisetkin on itsekkäitä vaikka eivät juokaan.
Tissu transistorihomo täällä taas sepittelee niitä feikkitarinoitaan, son perkkele
joka palstalla mielikuvitusfeikkihahmoineen ja tarinoinenn.
Joops! Kyseessä on velipuoleni. Hän on pikkuisen yli neljänkymmenen. Niistä aikaisemmista parisuhteista en tiedä paljoakaan. Enkä oikeastaan koko miehen touhuista mitään, paitsi sen että joka toinen päivä on räkäkännissä. Vasta kahdesta viimeisimmästä suhteesta olen vilauksen nähnyt, mutta en niidenkään kestosta varmaa totuutta tiedä. Mies, sen vähän mitä kännissä puhuu, syyttää naisia sairaalloisen mustasukkaisiksi ja kyylääjiksi. Ehdotin hänelle, että entäpä juomisesi, miten se vaikutti. Eipä vastannut mitään!
Näyttää vaan siltä että velipoika menee parisuhteen päätyttyä huonompaan jamaan. Tilannetta korjaa hetkeksi uusi suhde. Äitini kertoi, että veli olisi ollut nyt neljä päivää juomatta. Tietääkseni se olisi uusi ennätys. En muista milloin niin olisi viimeksi tapahtunut. Ehkäpä runsas vuosi sitten kun hänellä oli edellinen uusi suhde. Pelottaa tuo touhu ja jo valmiiksi säälin sitä naista.
Niinhän ne kaikki juopot syyttää vaikka miksi, kun läheinen huomauttaa viinanjuonnista. Pulloja löytyy piilosta mitä ihmeellisimmistä paikoista.
Tuskin se nainen sitä veljeäsi huolii, jos huomaa ajoissa, mikä juoppo se on.
Juopolle ei kannata antaa rahaa, ei sääliä.
En tiedä mikä voima saisi juopon lopettamaan. Uskoon tulo, no jaa. Jos saisit sen menemään aa:han, näkis siellä raitistuneita alkoholisteja.
Kumma kun täällä ei kukaan alkoholisti vastaa, kun tietävät ihan kantapään kautta mitä se on.
Tiettävästi veljeäni on ainakin yksi nainen yrittänyt toden teolla hoitoon. Äitini kertoman mukaan veljellä on joskus ollut joku lääkereseptikin asiaan mutta ei ole niitä käyttänyt. On vaan sanonut etteivät ne mitään auta:-/ Äiti sanoi etteihän ne siellä apteekin hyllyssä ainakaan auta. Kyllä joku on hänet jo aika pitkälle saanut. Homma on tyssännyt oman motivaation puuttumiseen ja mennyt kaiketi leikkimiseksi. Kuka tietää mitä juopon päässä liikkuu. Onko lääkärillä käynyt vain parisuhdetilannetta rauhottaakseen ja teeskennellyt yrittävänsä eroon alkoholista. Saahan näitä arvailla.
Alkoholistien itsensä vastaukset olisivat todella tervetulleita. Mahtavatkohan he vaan edes ajatella näitä asioita kovinkaan selväpäisesti. Ehkä joku raitistunut saattaisi osata kertoa tapahtumien kulusta parisuhderintamalla.
Juopon saa järkiinsä avioero, työpaikan menetys, uskoontulo, haimatulehdus, AA mikä tahansa veret seisauttava kokemus. Jokaisella on oma pohjakosketuksensa, osalla se on haudan pohja. Moni lopettanut ilman mitään tukiryhmiä tai hoitoja, mutta he ovat hiljaa asiasta. Tehokkain tunnettu apu Minnesota-menetelmään perustuva, lääkkeetön. Läheisten kannattaisi houkutella perheen juoppo Minnesota-hoitoon, saattaa pelastaa elämän.
Juoppoa ei voi auttaa, vain oma sairaalloisen riippuvuuden tajuaminen raitistaa....tosi harva raitistuu. Suurin osa kuolee sisäelinvaurioihin, aivoinfarktiin, epilepsiakohtaukseen, tapaturmaisesti, oman käden kautta ja alkoholimyrkytyksiin .
Katkaisuasemat pelastavat akuutin hengenlähdön, mutta sairaus ei parane.
Tappava sairaus, josta paraneminen todella helppoa. Laittaa korkin kiinni ja pitää sen kiinni. Vuoden päästä helpottaa ja 8 vuoden päästä elämä mallillaan , mutta muistikuva alkoholin vaaroista ja yhdenkin lasillisen tappavuudesta mielessä elävänä.
Mikäli perheenjäsenen saa takaisin on mahdollisuus yllättyä, kun juopon takaa löytyy se entinen vielä raitis nuorukainen, jolla järki päässä.
"kannattaisi houkutella perheen juoppo Minnesota-hoitoon"
Juopolla on paljon epäilyksiä kaikkeen mahdolliseen hoitoon. Mistäs se motivaatio sitten saataisiin? Tuleeko se todellakin vasta sitten kun kaikki kauhut on jo koettu ja ehkä liian myöhään terveyden kannalta. Katumushan ei sitten enää auta.
Ei voi olla totta! Nyt mua vasta hirvittääkin!
Veljeni nainen, tämä uusi on kuulemma juoppo! En tiedä kuinka juoppo mutta ainakin juoru kertoi, että eleli aieimmin nyt jo kuolleen alkkiksen kanssa eikä itsekään lasiin sylje. Kuvittelin että nainen on ihan kuosissa ja kunnollinen. Ei kuulemma ole enää missään töissäkään. Mistä näitä tietää mutta kyllä mua hirvittää!
Vaikka sanotaan että kukaan ei tee ketään juopoksi ja jokainen kaataa viinat ihan itse kurkkuunsa, niin ei tuo tieto naisen tavoista ainakaan helpota. Tai joo, ehkä velipojan on nyt entistä helpompaa jatkaa juomista ja syventyä harrastukseen turhia salailematta. Mua tieto ei helpottanut. On heillä ainakin yhteinen rakkaus... rakkaus alkoholiin! Sinne meni...
Eiksoo ihquu ku jollai menee vielä huonommi ku izell!?
Alkoholistin rakkaus alkoholiin, päihteeseen on uskollinen ja kestää hautaan saakka. Rakastuminen parisuhteessa on pelkkää valhetta ja itsepetosta.
Huoh! Niinhän se on! Tilanne on toivoton ja aina vaan toivottomammaksi käy. Äiti-parka aina vaan jaksaa uskoa ja luottaa. Suree ja toivoo. Kamalaa tuota touhua on seurata. Ainoa joka on kuin ei muka tietäisikään ongelmasta, surusta ja huolesta on velipoika itse. Aavistan, että hänenkin on sanomattoman paha olla mutta hän vaan antaa kaiken mennä. Niin paljon kun hän onkin syntymässään lahjoja ja taitoja saanut... aivot liukenee, voimat vähenee... kaikki hukkuu alkoholiin.
tuopin päästä kadotuksesta.koko ikänsä,silti osa pysyy raittiina.on luotettavia jos olleet kuivilla sen 1 vuoden
No empä tiedä luotettavuudesta. Mun mies alkoi juosta entisen eukkonsa luona, vaikka olen hänen kanssaan parikymmentä vuotta ollut. Itse en juo. Vihaan viinaa.
Kai he jakavat kokemuksia:) kun molemmat alkoholisteja. Siis ovat lopettaneet viinan kanssa läträämisen. Ent.Eukko otti miehestä eron kun itse lopetti ja mies jatkoi. Nyt kelpaa kun mies ei juo. Tarvii talonmiestä tekemään työt. Ei, ei se halua sitä takaisin kun mies on tyhjätasku, itsellään on rahaa vaikka muille jakaa. Tietysti onhan mukavaa kun joku ihailee ja tekee työt.
Siis mun näkemyksen mukaan, totuttu valehteleminen jatkuu. Molemmat valehtelee että korvat heiluu.
Itselle oli pettymys kun onneton luulin että kun viinasta päästään, elämäkin alkaa hymyillä. Eipäs käynyt niin kuitenkaan. Eli yks kun lähtee, toinen tulee tilalle, sanonta, pitänee paikkansa.
Kenkäs puolesta kurmutat?
Kauanko kestää alkoholistin rakkaus -> alkoholisti ei osaa rakastaa - ei itseään, eikä näin ollen ketään toistakaan. Ystäväsi on tehtävä kuitenkin itse päätös siitä kuinka toimii suhteessaan.
On niitäkin, etupäässä naisia, jotka luulevat heidä rakkautensa raitistavan juopon alkoholistin. Erehtyvät, monta kertaa ja jopa monen miehen kanssa.
Juoruilen!
Mitä ihmettä nyt tehtäis? Velipoika on saanut häädön kämpästään. Vuokria on maksamatta. Toinen taho juorusi, että olisi sen takia häädön saanut kun asunnossa on pidetty meteliä jo ihan tarpeeksi.
Äidiltä oli vuokrarahoja ruinannut!!! Herääpä kysymys menisikö ne rahat viinaan vai mihin??? Molemmat häädön syyt voivat silti olla totta. Vaikeaa hänen elämäntyylillään on vuokria maksella, eli sekin voi olla totta. Tuli vaan epäilys että hän vonkaa äidiltä rahaa vaikka tietää siltikin asunnosta lähtemisen olevan edessä.
Kielsin äitiä auttamasta:-/ Huono homma sekin olisi että veli menisi äidin taakaksi rellestämään asunnostaan ajettuna. Mitenkähän se uusi rakkaus.... Enpä toivo veljeni sinnekään asumaan päätyvän. Kaikki vaihtoehdot ovat yhtä vaikeita ja surkeita.
Jaa niin! se alkuperäinen kysymykseni alkoholistin rakkaudesta! Ovat siellä jo railakkaasti kännipäissään riidelleet. Poliisi oli puuttunut asiaan mutta taas ovat hyvää pataa.
Kyllä se alkoholistin rakkaus voi kestää pitkäänkin. Vaikka todellinen rakkaus on viina hänelle. Itse olen ollut niinkin pitkään sinisilmäinen kuin 15 vuotta, riippiu tietty sairaiden vakavuudesta, pikku hiljaa pahenee ja alussa ehkä matkalla juopoksi joka hänestä vääjäämättä tulee ellei itse ryhdistäydy, mutta nyt riitti kokonaisuudessaan koko p*ska, joko lentää veks viina, tai mies ja viina.