Vuodet välissämme

Ei ne vuodet merkkaa, jos molemmat ovat aikuisia itsenäisiä ihmisiä. Seurustelusuhteessa merkitsee se kemia, avoimuus, puhuminen, lupauksissaan pysyminen, toinen toisensa huomioiminen sekä yhteiset näkemykset eri asioista. Siitä muodostuu se luottamus toinen toistaan kohtaan ja voidaan olla yhdessa varmoja siitä, että suhde kantaa, mikäli niitä vaikeitakin hetkiä tulee .Jos ei löydy mitään yhteistä ja ihmiset ovat täysin erilaisia, niin sekin voi olla se erottava tekijä ellei pariskunta löydä sitä yhteistä säveltä niiden vastakohtiensa kautta.

Samma häär

Olikohan tämä miehelle vai naiselle?

Mikään ei mennyt lopullisesti vituilleen. Odotan pari vuotta ja pidän sua sit hyvänä. Rakastan sua.

25 vuotta ikäeroa. Hän vain kadotti tunteensa ja minä olin koko ajan rikki ja surusta sekaisin, kaadoin kaiken hänen päälleen. Kadotimme keskustelu- ja kaiken muunkin yhteyden, kai käytöksestäni johtuen. En silti usko, et rakkaus kaatuu ikäeroon. Oon kai lopun ikääni surullinen siitä, ettei se mitä meidän välillä oli, ollut minkään arvoista. Tai semmonen tunne siitä päällimmäisenä jäi.

Koska syvää, kaunista ja suurta se joskus oli. Ja minä rakastan sitä miestä niin kauan kuin sydämeni lyö. Ja sen jälkeenkin. :) Kunpa oisin saanut edes mahdollisuuden pyytää anteeksi, jos loukkasin. Kai minä en vaan ollut tarpeeksi kypsä rakkauteen. Näin puhtaasti, vilpittömäst ja aidosti en koskaan o tuntenu. Tämä tunne vaan tuli ja jäi.

Mutta niin kuin aloitus kertoo, paljon on onnettomia loppuja.

veikkaan että tuon ikäset kaipaa sitä läheisyyttä ja arvostusta, mutta yhtäpaljon myös stabiiliutta ja rauhaa. heillä jo niin vahvana se oma minuus, mitä ei enää juurikaan muovailla. voi olla pienikin asia mikä ei jostakin syystä toimi, niin se vaikuttaa sitten koko suhteen toimivuuteen ja tulevaisuuteen. uskon että mikäli halajaa suhdetta vanhempaan mieheen niin harva vanhemmista osapuolista jaksaa enää viidenkympin korvilla sellaista suhdetta missä toinen on esimerkiksi kovin tuulellakäyvä tai tarvitsee paljon tukea vaikkapa huonoon itsetuntoon. haetaan vakautta - ja hieman vapautta. sellaista suhdetta missä voi hengittää ja luottaa siihen että toinen pysyy siinä vierellä vaikka ei kokoajan yhdessä oltaisikaan. siinä koetellaan luottamusta ja itsetuntoa. onko tarpeeksi kypaä henkisesti. tunteeko hän tasa-arvoiseksi toisen osapuolen vai tuleeko esiin enemmän esim. isä - tytär vaikutelma.
jos mies ei halua olla ja esittää "sugardaddya" niin siinä vaaditaan nuorelta naiselta melkoista elettyä elämää että pystyy täyttämään aikuisen naisen saappaat. tietysti välillä saa olla ja pitääkin olla herkkä, hellä naisellinen nainen, mutta ei roikkuva, jatkuvaa huomiota haluava nuorikko.
ja vaikka onnistuisikin täyttämään naisen saappaat, ei se siltikään takaa suhteen onnistumista. suhteet on niin monimutkainen asia että kaikki kemiat vaikuttavat toisiinsa. se miten ihmiset näkevät itsensä ja toisensa. ja joillekin voi olla myös tärkeää se että kuinka heidät nähdään. kehtaako sitä nuorikkoa esim. viedä sinne ravintolaan kuhertelemaan, tai esitellä mahdollisille (nuorikon kanssa samanikäisille) lapsilleen. elämä on.
ennenkaiklea elämä pitää kohdata silmästä silmään, hyväksyä tosiasiat eikä jäädä itkemään mennyttä. voi olla että kipinänne etsii oikeaa aikaansa roihahtaa tai sitten se sammahti ennen kunnollista syttymistään. mene ja tiedä. sinuna ottaisin kuitenkin nyt etäisyyttä tuohon tilanteeseen ja antaisin molemmille omaa aikaa fundeerata asioita. tsemii hei.. kyllä kaikki järjestyy, usko pois!