Olen elänyt kovaa muutos vaihetta muutaman vuoden. Olen käynyt läpi sekä fyysistä että henkistä "uudelleen syntymistä". Persoonallisuudestani on muutoksen erivaiheissa tullut pinnalle vallitseviksi piirteiksi jopa toisistaan täysin ääripää piirteitä. Kaikki olen minä ja kaikki ne kuuluu minuun. Ilmennän niitä vain erilaisissa elämäntilanteissa. Kun koko elämäni rakenteet heiluu ja huojuu iskujen ja osumien johdosta on koko persoonallisuuteni lähtenyt muutosvaiheeseen.
Se on mielenkiintoista seurata ja havainnoida itseäni ja itsessäni tapahtuvia muutoksia. Ihmisen itsetunto ja perusluottamus elämään ja toisiin ihmisiin muokkaa hyvin paljon sen hmisen käytöstä ja ulospäin näkyvää luonnetta/persoonallisuutta.
Ihminen voi olla luonteeltaan vaikka mitä, mutta kun itsetunto on heikoilla ja muihin ei luota ihminen voi muuttua joko hyvin varovaiseksi, araksi, ujoksi, sulkeutuneeksi ja varautuneeksi sosiaalisissa tilanteissa tai sitten olla esim. hyvin vihamielinen, valmiina "lyömään" ensimmäisenä.
Minä ilmennän tuota ensimmäistä käytöstä. Sosiaalisuus laskee kun ei halua antaa itsestään enää toisille mitään "lyömäaseita" joilla iskeä. Muuttuu hiljaisemmaksi.
Oma itseni on piilossa mutta olemassa. Välillä sosiaalinen luonteeni pilkahtaa jostain ja huomaan jälleen puhuvani ennen kuin ajattelen sitten kun sen huomaan.. keskeytän lauseitani tai kesken lauseen muutan niitä ajatellen etten voikaan luottaa ihmiseen ja kertoa juuri sitä mitä olisin halunnut. Minä koen asian vaikeaksi koska olen toisenlainen luonne vankina tässä joka näkyy ulospäin.Luottamuksen puute rassaa.
Kun ei luota lopettaa asioistaan puhumisen, sensuroi enemmän sanojaan, muuttuu sulkeutuneeksi ja yhteys häneen häviää. Muista tuntuu että se ihminen luisuu ulottumattomiin. Vetäytyy kauemmaksi kaivaen näkymättömän kuilun itsensä ja muiden väliin.
Miksi ihmiset rikkoo toisiaan tahallaan? Miksi halutaan lyödä pirstaleiksi toisen itsetunto ja kyky luottaa toisiin ihmisiin?
Se on mielenkiintoista seurata ja havainnoida itseäni ja itsessäni tapahtuvia muutoksia. Ihmisen itsetunto ja perusluottamus elämään ja toisiin ihmisiin muokkaa hyvin paljon sen hmisen käytöstä ja ulospäin näkyvää luonnetta/persoonallisuutta.
Ihminen voi olla luonteeltaan vaikka mitä, mutta kun itsetunto on heikoilla ja muihin ei luota ihminen voi muuttua joko hyvin varovaiseksi, araksi, ujoksi, sulkeutuneeksi ja varautuneeksi sosiaalisissa tilanteissa tai sitten olla esim. hyvin vihamielinen, valmiina "lyömään" ensimmäisenä.
Minä ilmennän tuota ensimmäistä käytöstä. Sosiaalisuus laskee kun ei halua antaa itsestään enää toisille mitään "lyömäaseita" joilla iskeä. Muuttuu hiljaisemmaksi.
Oma itseni on piilossa mutta olemassa. Välillä sosiaalinen luonteeni pilkahtaa jostain ja huomaan jälleen puhuvani ennen kuin ajattelen sitten kun sen huomaan.. keskeytän lauseitani tai kesken lauseen muutan niitä ajatellen etten voikaan luottaa ihmiseen ja kertoa juuri sitä mitä olisin halunnut. Minä koen asian vaikeaksi koska olen toisenlainen luonne vankina tässä joka näkyy ulospäin.Luottamuksen puute rassaa.
Kun ei luota lopettaa asioistaan puhumisen, sensuroi enemmän sanojaan, muuttuu sulkeutuneeksi ja yhteys häneen häviää. Muista tuntuu että se ihminen luisuu ulottumattomiin. Vetäytyy kauemmaksi kaivaen näkymättömän kuilun itsensä ja muiden väliin.
Miksi ihmiset rikkoo toisiaan tahallaan? Miksi halutaan lyödä pirstaleiksi toisen itsetunto ja kyky luottaa toisiin ihmisiin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
anna itsellesi ja muille aikaa
aika parantaa
aika tuo ja näyttää onko
hän
luottamuksesi arvoinen
mutta älä kieltäydy elämästä
ja rakastamasta
sitä kadut sitten siellä
viimeisillä porteilla
Ei kehenkään tarvitse luottaa sokeasti tai nopeasti. Sinulle sopiva ihminen kyllä ymmärtää ja antaa aikaa. Uskoisin. Kiitä onneasi jos sitä siksi voi kutsua, ettet ole joutunut omaksumaan jälkimmäistä tapaa, vihaisuutta ja hyökkäävyyttä. Sillä karkottaisit kaikki pois helpommin ja nopeasti.
Ihminen muuttuu ja sen kuuluukin muuttua iän ja kokemusten myötä. On vaikeampi pärjätä ihmisen kanssa joka ääneen ihmettelee miksi toinen muuttui ja suorastaan syyttää tätä mielipiteidensä ym vaihtamisesta.
Muutosprosessi jatkuu, jos se on alkanut. Luota siihen. Jos olet nyt vaiheessa, jossa et halua antaa itsestäsi ulos mitään, niin se voi olla oikea tapa toimia siinä tilanteessa, missä nyt olet. Sillä voi olla merkityksiä, joita et ehkä voi tietää.
Ihmiset voivat olla julmia omassa ymmärtämättömyydessään ja itsekeskeisyydessään, mutta mikään ei pysy muuttumattomana, vaan kaikki etenee ja kehittyy koko ajan. Jos myrsky pauhaa, niin eläimetkin pysyttelevät piilossa ja suojassa. Mutta älä jää siihen, älä sulkeudu siihen ja lakkaa kehittymästä. Jotain uutta voi olla edessäpäin.
Katselet ehkä ihmisiä uusilla silmillä ja näet uusia asioita jonkin ajan kuluttua. Se voi edesauttaa luottamuksen syntymistä niitä kohtaan, jotka ovat sen arvoisia.
Kyllä yksin on pare. Korkeintaan kahdestaan. Kyllä sEN AIKA NÄYTTÄÄ.
Tai luotettavissa pienissä piireissä.
Kaiken maailman prosessit, muutokset, ei hyvää päivää.
kuullostat ihan normi naiselta :)