Olen vuosia sairastanut masennusta. Useita lääkkeitä kokeiltu, osastollekin jouduttu, neuroleptejä syötetty. Pitkän aikaa yritin pärjätä ilman lääkkeitä, koska en edes varsinaisesti niiden voimaan usko. Takana vain yksi toiminut lääke, joka ei sitten myöhemmin enää toiminutkaan.
Sitten päätin vielä kerran kokeilla lääkettä, kun markkinoille oli taas uusi myrkky tullut. Pari ensimmäistä päivää vaikuttivatkin hyviltä, lääke alkoi toimia heti. Suoranainen ihme! Kunnes tajusin saavani lääkkeestä erittäin kiusallisen sivuoireen, joten jouduin lopettamaan sen. Kyseinen ssri piti pystyä lopettamaan helposti ilman lopetusoireita. Joo joo, pari päivää lopetuksen jälkeen olin henkisesti ihan rikki.
Lopetusoireista lääkärille itkiessäni kuulin sen, minkä varmaan jokainen ssrin lopettava kuulee: paha olo ei johdu lääkkeen lopetuksesta, se ei aiheuta lopetusoireita. Olen vain sairas. Tilalle ehdotettiin seuraavaa ssri.tä. Jostain syystä en suostunut. Sitten sainkin trisyklistä, enpä aio syödä sitäkään. Mausteeksi pienellä annoksella vähän neuroleptiä.
En tiedä mitä olisin lääkäriltä halunnut, mutta en ainakaan uutta lääkecoctailia. Ehkä oloani olisi kuitenkin helpottanut vain se, että ihminen ihmiselle olisi myöntänyt että aina lääkkeiden kanssa ei voi mennä nappiin, eikä niiden varaan voida liikaa laskea. Nyt tuijotettiin vain diagnooseja ja ehdotettiin osastolle menoa.
Joskus kyllä masentuneen eutanasia olisi tarpeen, kun hoitohenkilöstöllä ei ole tarjolla kuin loputkin terveydestä tuhoavia myrkkyjä.
Sitten päätin vielä kerran kokeilla lääkettä, kun markkinoille oli taas uusi myrkky tullut. Pari ensimmäistä päivää vaikuttivatkin hyviltä, lääke alkoi toimia heti. Suoranainen ihme! Kunnes tajusin saavani lääkkeestä erittäin kiusallisen sivuoireen, joten jouduin lopettamaan sen. Kyseinen ssri piti pystyä lopettamaan helposti ilman lopetusoireita. Joo joo, pari päivää lopetuksen jälkeen olin henkisesti ihan rikki.
Lopetusoireista lääkärille itkiessäni kuulin sen, minkä varmaan jokainen ssrin lopettava kuulee: paha olo ei johdu lääkkeen lopetuksesta, se ei aiheuta lopetusoireita. Olen vain sairas. Tilalle ehdotettiin seuraavaa ssri.tä. Jostain syystä en suostunut. Sitten sainkin trisyklistä, enpä aio syödä sitäkään. Mausteeksi pienellä annoksella vähän neuroleptiä.
En tiedä mitä olisin lääkäriltä halunnut, mutta en ainakaan uutta lääkecoctailia. Ehkä oloani olisi kuitenkin helpottanut vain se, että ihminen ihmiselle olisi myöntänyt että aina lääkkeiden kanssa ei voi mennä nappiin, eikä niiden varaan voida liikaa laskea. Nyt tuijotettiin vain diagnooseja ja ehdotettiin osastolle menoa.
Joskus kyllä masentuneen eutanasia olisi tarpeen, kun hoitohenkilöstöllä ei ole tarjolla kuin loputkin terveydestä tuhoavia myrkkyjä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Masennus on ikävä sairaus ja en se paljoa lohduttane, että sitä sairastaa kymmenet tuhannet Suomessa. Kärsimys ja koetus on osa ihmisen elämää täällä ajan alhossa. Tarkoitus elämällämme kuitenkin on. Jospa aika parantaa ja saisit myös terapiaa.
Masennus ei ole sairaus, mutta masentuneisuus ikävä tunne ja kokemus monelle kylläkin.
Masennus(depressio) on sairaus vaikka et sitä tunnustakkaan, masentuneisuus voi olla myös tunne joka yleensä menee hyvinkin pian ohi ja joka on reaktio normaaleihin vastoinkäymisiin.. tietäisit tämän jos olisit kokenut depression, etkä vain tunnetilaa.
Taitanu sulla ylpeys nousta päähän...
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Saannen kysyä miten ylpeyteni haittaa sinua? ps. miksi et kirjoita samalla nimimerkillä?
Se on pahempi kun on siellä skitsofrenia.
Masentuneisuus/masennus/depressio/ihan_miksi_haluat_kutsua ei ole sairaus vaikka et sitä tunnustakaan. Toisen henkilön kokemuksen mitätöinti tai sivuuttaminen tai oman kokemuksen käyttö perusteluna on usein kuultu, mutta pohjaton argumentti.
Masennus on psyykkinen sairaus.
Onhan tuo ihan hirveetä lukea ettei lääkkeetkään auta. Sitä näkee netissäkin, että jotkut lääkkeet vaan nopeuttavat kuolemaa.
Käytin aikanaan Librium merkkistä mielialalääkettä. Lopetin sen käytön. Kumma kyllä se psykiatri sanoi ettet sinä mitään lääkettä enää tarvitse,
On se vaan niin kauheaa: Jos psykiatri ei auta, niin kuka sitten?
Yleensä mielisairaat ihmiset ovat hyvin haavoittuvia esim. seksuaaliselle hyväksikäytölle. Jos sanoo, että parantaa imee psykiatrin munaa, tai nuolla sen kengänpohjat, niin sitten heti ollaan perse pystyssä tottelemassa. Vitun hienoo! :)
suuriin "masennuslukuihin" ovat vain ja ainoastaan ssri- ja vastaavat myrkyt. Niiden avulla se Lubitzkin tappoi 149 ihmistä.
Mistäs tuommoinen tieto on peräisin, että lääke olisi ollut tuon tilanteen aiheuttanut? Entäs väite masennuksen ja lääkkeiden yhteydestä, kai pystyt sen näyttämään toteen?
pystyt elättämään itsesi ?
Hmm, täältä löytyy keskimääräistä enemmän asiattomia kommentteja.
Mutta siis. Olet oikeassa, että on pettymys, että lääkärit keskittyvät vain lääkecocktaileihin... Vaikka ongelma on jossain ihan muussa.
Mä pääsin nyt keväällä vertaistuen kautta ylitse vaikeahkosta masennuksesta, pahinta vaihetta kesti 2 kuukautta. Sitten aloin kirjoitella netissä, ilmaista kaikkein synkimpiäkin ajatuksia ja niiden asiattomien kommenttien keskeltä löytyi myös empaattisia ihmisiä, jotka omien kokemustensa kautta ymmärsivät mua.
Oikein hyvin, kiitos kysymästä. Tienaan vuodessa sen verran että elätän perheen sekä kaksi koiraa, miten kysymys liittyy tähän aiheeseen?
Yritin avauksessani tuoda esille sitä turhautumisen tunnetta, kun et halua lääkkeitä syödä koska pelkää niiden pahentavan oloa. Sitten kuitenkin päätin vielä kerran yrittää ja olo meni lopetuksestakin (ja sivuoireista) huonommaksi, vaikkei lääkäri sen uskonutkaan johtuvan ssri.n lopetuksesta. Vika ei ole ikinä lääkkeissä. Olen vain niin sairas, että lääkkeen lopetus toi sen paremmin taas esille. Ja koska olen sairas, tarvitsen lisää lääkkeitä.
Mistä te muut puhutte, en tiedä.
-Ap
tuo kertomasi on totta. Olet mitä tyypillisin masennuspotilas, siis väärin hoidettu ja lääkitty ja ehkä myös diagnosoitu. Lääkärit ovat juuri tuollaisia, siis juuri ne jotka määräävät ssri-lääkkeitä ja neurolepteja, eivät he tiedä mitä tekevät ja mitä aiheuttavat potilailleen.
Kukahan keksisi keinon, millä tämä lääkeongelma saadaan lääkäreiden tajuntaan ja niin yleisesti ihmisten tietoisuuteen että uusia lääkeuhreja ei enää tulisi.
Masennus ei ole mitään verrattuna skitsofreniaan. Minulla on ollut skitsofrenia jo kuukauden, ja elämä tuntuu siltä kuin asuisi toisella planeetalla verrattuna terveeseen elämään. Skitsofrenia on sama kuin olisit keskitysleirillä Siperiassa. Turha kommentoida "mee lääkäriin" koska se ei helvetti helpota minun olotilaan. Antakaa oikeasti neuvoja kuten psykiatrit. Olen nähnyt täällä monia ihmisiä jotka avautuvat melko henkilökohtaisesti, ja niihin en ole ikinä nähnyt kunnollisia vastauksia. Nyt oikeasti pitää olla munaa ja auttaa toisia ihmisiä. Jos vastaat tähän siten että "ne jotka eivät mene sairaalaan, niin niillä ei ole munaa", FUCK YOU.