Tiedän, oon muuttunut etäisemmäksi. Ja mä pyydän sitä anteeksi. On ollut aikaa miettiä, mitä haluan ja sitä voiko meistä tulla enempää mitä meillä nyt on. Tiedän, haluan jotain enemmän, jotain pysyvämpää. Ja sä pyydät mua ottamaan, malttamaan vielä hetken. Mä oon oottanut jo niin pitkään. Mä olen eksyksissä, toisaalta haluan olla sun kanssa enemmän kuin mitään. Mutta järki sanoo ettei tämä meidän suhde tule tästä muuttumaan. Tapasin toisen, ihan sattumalta. Meidän välillä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään. Hänen kanssaan huomasin yhdessä olon olevan vaan niin paljon helpompaa ja huolettomampaa. Toisaalta en vielä haluisi luovuttaa sun suhteesi, mutta tunteet on niin ristiriitaisia. Vaikka rakastan sua koko sydämmestäni, mä en vaan jaksaisi ja haluisi enää. Vaikea sitä on selittää. Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Tiedän ettei tässä tekstissäni ole mitään järkeä, mutta ei ole myöskään tunteissani tai ajatuksissani.
En tiedä mitä sanoa
Messedupheart
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos se sun ihminen on täällä niin pitää varmaan sua nössönä kun kyselet palstalla tuollaista, etkä suoraan häneltä. Kyllä sun kannattaa ottaa joku muu..
Se otti jo! Nyt katuu!
Rakastaminen on vaikeaa vain jos sen sellaiseksi teemme! Valitsit tiesi! Onko paluuta? Senkin sinä päätät omalta osaltasi ihan itse.
Onko sun ajatuksissa järkeä! Tietysti on! Paremman sait! Anteeksi... sopivamman tarkoituksiisi.
Eikä kannattaisi noissa seurusteluissa edetä yksi suhde kerrallaan, niin asiat olisivat sinunkin pääkopassasi kristallinkirkkaina, etkä loukkaisi ketään.
Oikeassa olet "Ihmineneiolelelu"!
Aloittaja haluaa helppoo itselleen! Entäs vanha ja uusi????
Varmaan uusi suhde on hetken semmoinen "helppo". Semmoiseltahan ne aina ensin tuntuvat; yhtä juhlan humua!
Vanha suhde pitäisi ainakin puida loppuun edes siellä omassa pääkopassaan ennen kuin lähtee pyydystämään ihan sattumalta "helppoo"! Jos edellinen suhde oli riitainen: Miksi? Oliko alkoholismia, väkivaltaa, puhumattomuutta, mitä ja miksi? Aloittaja kuitenkin haluaisi olla entisensä kanssa????? Ei siis kait kyseessä ole mitään ratkaisematontako?
Uusi suhde tuo jossain vaiheessa, ehkä piankin, esiin ne entiset ongelmat, jos hän ei itsekään edes ymmärrä/tiedä mitä oikeastaan haluaa. Aloittaja haluaa olla vähän siellä sun täällä helposti! Eipä siinä ole helppoa kellään:-D
Löikö Leila Lailaa? Ei saa lyödä. Otetaan yhdet vain ennen pitkää.
Joo. Varmaan se oli (l)eilakunlöilailaa:-D Laktoosia liikkeellä!
Oletko aloittaja ilmaissut itsesi ja tehnyt kaikkesi tuon henkilön suhteen, jota kohtaan tunnet enemmän. Rakastat jotakin koko sydämestäsi ja ottaisit jonkun toisen vain siksi, että olisi vaan joku. No, en tiedä tilannettanne ja kuinka hankala se on, joten en osaa neuvoa, mutta itse kyllä päätyisin siihen jotakuta kohtaan on enemmän tunteita, mutta tietty jos sillä ei ole tunteita sinua kohtaan niin eri juttu.
Minäkin pidin kaipaamaani mieheen etäisyyttä ja haluan pyytää häneltä sitä anteeksi, noin kirjoitinkin tuolla ikävä-palstalla. Mutta tämä aloitus ei siis ole minulta, koska minun tilanteessani siihen ei liity ketään uutta miestä, joka laittaisi minua epäröimään tunteitani. <3
Moodi, olet aina minulle se. Sinä saat tulla silloin kun haluat luokseni.
Mun mielestä aloittaja on mies tai poika, uros kumminnii!
"Tapasin toisen, ihan sattumalta. Meidän välillä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään."
Mies sanoo noin vaikka tosiasiat olisivat miten!
Jokohan ap on saanut asiat selviksi? Ei tosiaan kannata monen kanssa sitä soppaa keittää, vaan lopettaa rohkeasti se entinen suhde ja mennä se uuden mukaan, jos se kerran on helpompaa. Sellainen toisen ihminen roikottaminen löysässä hirressä ei ole mistään kotoisin, kaikista eniten loukkaat häntä, kun et anna hänelle sitä vapautta mennä myös omassa elämässään eteenpäin. Siis itkeä ne omat itkunsa ja surra ero pois ja eheytyä. Voisitko olla niin ystävällinen, että päästäisit hänestä irti etkä olisi niin itsekäs kuin olet.
Juuri näin! Ei vehtailuja kahden tai useamman kanssa.
Jotenkin ymmärrän osittain täysin tekstisi.. Toisaalta en. Itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa, mutta ei kävisi pienessä mielessäkään luovuttaa, vaikka se toinen olisi helpompi.
Mieti ennenkuin teet päätöksen tätä: Katuisitko loppuelämäsi sitä, ettet antanut kaikkeasi sen eteen jota oikeasti rakastat? Ja voisitko ikinä rakastaa sitä uutta ns. helpompaa puoliakaan niin paljon?
Itse tiedän että on pakko jatkaa itsensä likoon laittamista, vaikka se välillä satuttaa, välillä itkettää ja välillä tuntuu täysin toivottomalta. En antaisi ikinä itselleni anteeksi muuten...
Ja ne hyvät hetket jotka on, on niin paljon arvokkaampia, ne tekee kaikesta lopulta sen arvoista..
Selventääkseni tämä ns uusi tuttavuus. Olemme vain kavereita ja myös nähty ainoastaan kavereina. Mutta huomasin tietynlaisen kipinän kummankin osalta. Mitään ei tapahtunut eikä tapahdu.
Mietin monia asioita. Mm. voinko luovuttaa nyt, katuisinko sitä? Rakastunko koskaan toiseen näin syvästi kuin häneen?
Meidän polku on ollut alusta asti vaikea ja kivikkoinen. Ja mä olen odottanut, antanut aikaa, ymmärtänyt tai ainakin yrittänyt parhaani mukaan. Ja ei se en ole minä joka tässä toista roikottaa. Suhteen eteneminen on alusta asti ollut hänestä kiinni, hän himmailee. Onko hön koskaan valmis etenemään en tiedä. Kauanko voin odottaa, en tiedä. Hukkaanko elämääni odottamalla?
Mutta ne pienet toivon pilkahdukset.. Siksi olen tässä, niiden vuoksi on vaikea luovuttaa. Rakastan koko sydämmestäni, siinä toinen syy. Tässä mä olen, edelleen odottaen. Odotanko turhaan, jää nähtäväksi.
Jokohan ap on saanut asiat selviksi? Ei tosiaan kannata monen kanssa sitä soppaa keittää, vaan lopettaa rohkeasti se entinen suhde ja mennä se uuden mukaan, jos se kerran on helpompaa. Sellainen toisen ihminen roikottaminen löysässä hirressä ei ole mistään kotoisin, kaikista eniten loukkaat häntä, kun et anna hänelle sitä vapautta mennä myös omassa elämässään eteenpäin. Siis itkeä ne omat itkunsa ja surra ero pois ja eheytyä. Voisitko olla niin ystävällinen, että päästäisit hänestä irti etkä olisi niin itsekäs kuin olet. No ihan samoin ajatuksin edelleen..vaikka tilanteesi on ajatusasteella.
Kommunikointi asiassa kuin asiassa on tärkeää. Itse en ainakaan ole hankala kenellekään enkä toivo kenenkään niin ajattelevan. Asioista tulee yleensä hankalia, jos niistä tehdään hankalia ja kaikenlainen pelailu myös, mutta oletteko olleet rehellisiä toinen toisellenne tunteissanne?
Kyllä olemme, ja muutoinkin asioista on puhuttu. Hän sanoo rakastavansa, vaan ei ole vielä valmis sitoutumaan. On pyytänyt aikaa, toivoen että vielä jaksaisin häntä odottaa. Ja olen antanut aikaa, olen ymmärtänyt. Jotenkin vain luulen että voin antaa hänelle loputtomasti aikaa, eikä hän tule koskaan olemaan valmis ns ottamaan seuraavaa askelta.