Lämmin päivä, mikä olisikaan siihen sopivampi kuin hento tuulenpuuska.
Nousen aavistuksen verran pystyasentoon ottaakseni tuulen paremmin vastaan. Siinä samalla katson taivaalle
- aurinko häikäisee hieman ikävästi, joten joudun siristelemään -
mutta näen silti suhteellisen kookkaan... lennokin(??) taivaalla. Surkastuneet lihakseni eivät kuitenkaan jaksa pitkää kannatella minua, joten pian huomaan taas makaavani avuttomana auringon alla.
Pitäisikö miettiä äskeistä? Antaa olla... ehkä huomenna.
Kohta kuitenkin latvustoissa alkaa rätistä, ikään kuin oksia tippuisi... ehkä se oli joku yläilmakehän virtaus. Sitten aurinko pimenee hetkeksi, katson vaistomaisesti auringon suuntaan, ja puolen sekunnin päästä aurinko tulee taas näkyviin. Nyt näen valkeita palloja jokapuolella. Vaaleanvihreitä, ehkä hieman violettejakin. Joku ulkoavaruuden voima piinaa minua. Paikallinen mikroilmastokin alkaa muuttua hennon helteisestä suorastaan tuskalliseksi. Hädin tuskin pyskin liikkumaan, joten alan kiemurtaa kuin käärme, joka pelkää kuivuvansa aurinkoon. Voimani eivät kuitenkaan riitä. Liian kuuma, liian väsy... Joku tarttuu minusta kiinni, mikä sanoinkuvaamaton, lamaannuttava pelko minut valtaakaan. Joku kääntää päätäni ja katsoo minua suoraan silmiini, ja olen täysin tämän sinivihreäviolettikeltainensilmäisen , mikälie, olennon armoilla.
Tarvitsisin jääteen.
Nousen aavistuksen verran pystyasentoon ottaakseni tuulen paremmin vastaan. Siinä samalla katson taivaalle
- aurinko häikäisee hieman ikävästi, joten joudun siristelemään -
mutta näen silti suhteellisen kookkaan... lennokin(??) taivaalla. Surkastuneet lihakseni eivät kuitenkaan jaksa pitkää kannatella minua, joten pian huomaan taas makaavani avuttomana auringon alla.
Pitäisikö miettiä äskeistä? Antaa olla... ehkä huomenna.
Kohta kuitenkin latvustoissa alkaa rätistä, ikään kuin oksia tippuisi... ehkä se oli joku yläilmakehän virtaus. Sitten aurinko pimenee hetkeksi, katson vaistomaisesti auringon suuntaan, ja puolen sekunnin päästä aurinko tulee taas näkyviin. Nyt näen valkeita palloja jokapuolella. Vaaleanvihreitä, ehkä hieman violettejakin. Joku ulkoavaruuden voima piinaa minua. Paikallinen mikroilmastokin alkaa muuttua hennon helteisestä suorastaan tuskalliseksi. Hädin tuskin pyskin liikkumaan, joten alan kiemurtaa kuin käärme, joka pelkää kuivuvansa aurinkoon. Voimani eivät kuitenkaan riitä. Liian kuuma, liian väsy... Joku tarttuu minusta kiinni, mikä sanoinkuvaamaton, lamaannuttava pelko minut valtaakaan. Joku kääntää päätäni ja katsoo minua suoraan silmiini, ja olen täysin tämän sinivihreäviolettikeltainensilmäisen , mikälie, olennon armoilla.
Tarvitsisin jääteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikrokosmos vs. makrokosmos. Kaadan kylmää vettä niskaasi ;)
Meinaako tulla hiki ulkona lämpimässä vai.
Oli siellä sellainen kuumankostea tuuli kun kävin.
U got it
Älä vaan irrota.Älä irrota katsettakaan ?????
Nyt pyörryttää. Kuussa on todella alkanut tuulemaan :)
Moni muukin kuulee sen.