...pääsee helpommalla.
Tämä on vain nyt oma tämänhetkinen ajatukseni ja pätee vain ja ainoastaan itseeni ja tähän tilanteeseen, ja tähän hetkeen . Monelle muulle monessa muussa tilanteessa ei.
Joskus oli tilanne, että kaukana ajallisesti ja maantieteellisesti oli ehdottomasti hankalinta. Siinä vaiheessa, kun "positiivinen" ikävä oli kääntynyt raastavaksi kaipaamiseksi.
Luojan kiitos kaikki muuttuu aikaa myöten, pitkässä juoksussa, ainakin omalla kohdallani. Olisi kamalaa, jos olisin ikuisesti jäänyt junnaamaan siihen samaan olotilaan. Pahimman notkahduksen jälkeen ja joidenkin tosiasioiden käytyä ilmi, alkoi hidas kapuaminen takaisin "normaalimpaan" olotilaan. Jossain vaiheessa tuli vielä pienoinen takapakki, pitkän ikävöimättömän ajanjakson jälkeen näkeminen aiheutti muutaman päivän ikävöimisen. Nykyään ei, mutta totta puhuakseni parin päivän mielenmyllerrys ilmaantuu näköjään edelleen sen seurauksena. Niin että aikamoisen vaikuttavat tunteet tässä on aikoinaan, silloin pahimpana (tai parhaimpana, miten se nyt määritelään) läpi käyty, koska ei mulla muutoin enää syke nousisi niissä merkeissä. Keho paljastaa tunteet...
Nyt siis tuntuu, toisin kuin aikoinaan, että kaukana on parempi. Pääsee taas takaisin järjestykseen omassa pienessä maailmassaan ja omissa kuvioissaan. Jos tunne onkin ja pysyy, se on kaukaa paremmin hallinnassa.
<3
Tämä on vain nyt oma tämänhetkinen ajatukseni ja pätee vain ja ainoastaan itseeni ja tähän tilanteeseen, ja tähän hetkeen . Monelle muulle monessa muussa tilanteessa ei.
Joskus oli tilanne, että kaukana ajallisesti ja maantieteellisesti oli ehdottomasti hankalinta. Siinä vaiheessa, kun "positiivinen" ikävä oli kääntynyt raastavaksi kaipaamiseksi.
Luojan kiitos kaikki muuttuu aikaa myöten, pitkässä juoksussa, ainakin omalla kohdallani. Olisi kamalaa, jos olisin ikuisesti jäänyt junnaamaan siihen samaan olotilaan. Pahimman notkahduksen jälkeen ja joidenkin tosiasioiden käytyä ilmi, alkoi hidas kapuaminen takaisin "normaalimpaan" olotilaan. Jossain vaiheessa tuli vielä pienoinen takapakki, pitkän ikävöimättömän ajanjakson jälkeen näkeminen aiheutti muutaman päivän ikävöimisen. Nykyään ei, mutta totta puhuakseni parin päivän mielenmyllerrys ilmaantuu näköjään edelleen sen seurauksena. Niin että aikamoisen vaikuttavat tunteet tässä on aikoinaan, silloin pahimpana (tai parhaimpana, miten se nyt määritelään) läpi käyty, koska ei mulla muutoin enää syke nousisi niissä merkeissä. Keho paljastaa tunteet...
Nyt siis tuntuu, toisin kuin aikoinaan, että kaukana on parempi. Pääsee taas takaisin järjestykseen omassa pienessä maailmassaan ja omissa kuvioissaan. Jos tunne onkin ja pysyy, se on kaukaa paremmin hallinnassa.
<3
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinulla on ajatukseesi jokin erityinen syy. Et halunnut elää tunteita todeksi vaan mielummin unohdat tunteesi ja menet elämässäsi eteenpäin. Onnittelen sinua, kun olet onnistunut tekemään näin.
Itse samankaltaisia tuntemuksia läpi käyneenä..en ole onnistunut. Kun kerran elämässään kokee rakkauden, ei sitä tunnetta voi unohtaa.
Pätee aika hyvin myös omaan tilant.
:(
Minä taas haluaisin kaikki asiaan kuuluvat tunteet mahdollisimman lähelle!
Täälläkin vähän samanlaisia ajatuksia, siltikin erilaisia tai eritilanne. Näkemättömyys suurin tekijä.
Tunteita pakenemalla pääsee varmaan järjestykseen, mutta joskus ne tunteet on kohdattava. Kannattaa miettiä mitä oikeasti haluaa ja sitä, että pieni panostus ja vaivannäkö voi lopulta olla suuri onni. Mutta
En pakene tunteitani, joskus kyllä yritin ne väkisin tappaa. Kasvoin ymmärtämään, että ne on vain hyväksyttävä. Kuten kirjoitin, nykyään tunteet ovat tavallaan paremmin järjestyksessä, ja se on hyvä sekä minun itseni että hänen kannaltaan.
Toisinsanoen-nimimerkille: olen elämässäni kokenut kolme rakkautta. Tämä on kolmas. Mitään niistä en unohda, ja koska toinen on edelleen voimissaan, ei kolmatta voi elää todeksi sillä tavalla mitä tarkoitat.
Nyt perustelit ymmärrettävästi. Jos olisit hän tuon pystyisi helposti hyväksymään ilman turhia jatkojossitteluita omalta taholtaan. Jotkut taas eivät tarjoa mitään selitystä vaan kieltävät tunteensa - ja jos joskus ne itselleen myöntävät, eivät silti kerro sitä tunteiden kohteelle. Toivottavasti sinä myös kerroit mitä äsken kirjoitit, suoraan (kolmannelle, ehkä toisellekin).
Enpä usko, että hän jatkojossittelee. Hän ajattelee asioista luultavasti tismalleen kuten minä. Hänelläkin on rakkautta elämässään.
Joskus pohdin sitä, miksi toiset saavat rakkautta yli oman tarpeen ;), ja miksi toiset eivät tunnu saavan sitä laisinkaan. Voisin luovuttaa tämän ylimääräisen omani jollekin yksinäiselle tai rakkaudettomalle, jos sen vain mitenkään voisi siirtää. Silti minulle jäisi valtavasti.
Saan varmaan etuosto-oikeuden kun vastasit juuri mun viestiin, eikös juu?;) Tarvetta olis
Paljonko maksat ;)?
Luulen, että hän on ollut tässä ketjussa ihan hiljaa. Taidan aiheuttaa hänelle aina välillä, joskin harvakseltaan, jonkinasteista päänvaivaa. Meillä on hiukan eri tyyli käsitellä näitä asioita.