Lähdin aamulla iloisena liikenteeseen ja kaikki meni hyvin aluksi, mutta sitten alkoi ahistus jostain hiipiä päälle, inhottavan salakavalasti. Pikkuhiljaa piti vaan lähteä kaupungilta kämpille päin ja jättää väliin osa kaupoista, sitten näin vielä yhden tutun sivusta kävelemässä ja normaalisti olisin mennyt moikkaamaan mutta nyt perkele piti jättää ahistuksen takia väliin! Tämä oli selvä merkki etten ollut enää vedossa, tosin rinkka olikin täynnä painavia kirjoja ja ruokaa ja aloin olla hikinen ja väsynyt, nämä kyllä selitti ahistustani mutta silti kuitenkin mietin että mistä vitusta se taas saatana tuli? Joka tapauksessa, piti vaan tunnustaa tappio mukavasti alkaneelta reissulta, ja päätin pikaisesti poiketa lähikaupan kautta vielä kotiin, ahdisti jo sekin.
Mutta sitten, kun menin kauppaan sisälle, tapahtui seuraavaa : Siihen mun vierelle tuli nainen pienen poikansa kanssa, ja se poika alkoi itkemään ja huutamaan ja vaikka äiti kuinka yritti lepytellä ja auttaa lastansa niin ei auttanut, huuto jatkui. Kun lapsi seuraavan kerran alkoi naama punaisena kiljumaan mä satuin olemaan ihan lähellä lasta, ja meidän katseet kohtasivat. Posket ja silmät punaisina kyynelistä poikanen oli häkellyttävän hellyttävän näköinen killottaessaan sinisillä suurilla silmillään minua, ja minun naamani nousi heti hymyyn, hymyilin iloisena täydellä naamalla tälle pikkuiselle väsyneelle ressukalle. Heti poika reagoi, ja hymyili minulle takaisin, sitten hymy äkkiä häipyi, ihan kuin lapsi olisi ihmetellyt että onko tämä mahdollista, joku hymyilee minulle isossa ruuhkaisessa kaupassa? Mutta minä jatkoin hymyilyä vaan, ja lapsi rauhoittui heti kokonaan.
Vielä kerran kuljimme kaupassa ihan läheltä toisiamme ja hymyilin taas valloittavaa hymyä tälle ihanalle pienelle punaposkiselle pojalle, saipas tästä poika muuta ajateltavaa ja lopetti itkemisen ja huutamisen ja potkuraivarin! Mutta, sama juttu myös minulle, yli viiskymppiselle ja sataysikymmentä pitkälle isolle äijälle, sainpas minäkin muuta ajateltavaa omaan ahistukseeni, ja koko loppumatka sujui kämpälle kuin liitäen, ahistus unohtui kokonaan pois!
Vinkki, te, joita ahistaa, saatte ahistuksen pois, kun saatte päänne sisälle jotain muuta hyvää ajateltavaa! Pistäkää hyvä kiertämään. Hymyilemisiin.
Mutta sitten, kun menin kauppaan sisälle, tapahtui seuraavaa : Siihen mun vierelle tuli nainen pienen poikansa kanssa, ja se poika alkoi itkemään ja huutamaan ja vaikka äiti kuinka yritti lepytellä ja auttaa lastansa niin ei auttanut, huuto jatkui. Kun lapsi seuraavan kerran alkoi naama punaisena kiljumaan mä satuin olemaan ihan lähellä lasta, ja meidän katseet kohtasivat. Posket ja silmät punaisina kyynelistä poikanen oli häkellyttävän hellyttävän näköinen killottaessaan sinisillä suurilla silmillään minua, ja minun naamani nousi heti hymyyn, hymyilin iloisena täydellä naamalla tälle pikkuiselle väsyneelle ressukalle. Heti poika reagoi, ja hymyili minulle takaisin, sitten hymy äkkiä häipyi, ihan kuin lapsi olisi ihmetellyt että onko tämä mahdollista, joku hymyilee minulle isossa ruuhkaisessa kaupassa? Mutta minä jatkoin hymyilyä vaan, ja lapsi rauhoittui heti kokonaan.
Vielä kerran kuljimme kaupassa ihan läheltä toisiamme ja hymyilin taas valloittavaa hymyä tälle ihanalle pienelle punaposkiselle pojalle, saipas tästä poika muuta ajateltavaa ja lopetti itkemisen ja huutamisen ja potkuraivarin! Mutta, sama juttu myös minulle, yli viiskymppiselle ja sataysikymmentä pitkälle isolle äijälle, sainpas minäkin muuta ajateltavaa omaan ahistukseeni, ja koko loppumatka sujui kämpälle kuin liitäen, ahistus unohtui kokonaan pois!
Vinkki, te, joita ahistaa, saatte ahistuksen pois, kun saatte päänne sisälle jotain muuta hyvää ajateltavaa! Pistäkää hyvä kiertämään. Hymyilemisiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen yleisilmeeltäni myrtsi. Olen opetellut yksin ollessani suupielien nostamisharjoittelua. Se toimii refleksin omaisesti tuntemattomienkin ihmisten seurassa.
Kun mimiikkahymyyn vastataan, sitten minuu hymyillyttää oikeasti.
Todella riippuu ahdistuksesta. Masentuneena on mahdotonta mennä ulos niin se onkin vaikeaa.
Ahdistuneena ajatukset ja tunteet pyörivät omaa synkkää rataansa. Kun tulee uusia, äkillisiä aistiärsykkeitä, nuo ajatukset vaihtavat rataa. Ahdistuksen syyt ovat syvällä ja tuntemukset nitkahtavat helposti taas entiseen. Mutta ihan hyvä huomio.
Hymyileminen/nauraminen on yksi hyvä keino.