Jos narsistia auttaa mitä tapahtuu? Kun hän on surkea ja hän on säälittävä, hän tarvitsee silloin sinun apuasi, hän tarvitsee että uhraat kuin jotakin itsestäsi hänen eteensä auttaaksesi häntä. Mitä sen jälkeen? Hänestä tulee uudelleen vahva piru joka sinun avullasi sai vain uutta voimaa ja uuden tilaisuuden sinun alistamiseen ja tuhoamiseen. Koska osoitit hänelle että välität hänestä, olet hänen mielestä hävinnyt kaiken ja hän onkin parempi. Hän on kuin elokuvasta se mielisairas murhaaja, joka on putoamaisillaan rotkoon ja anoo ja rukoilee sinua vetämään itsensä ylös, hän ei halua kuolla. Kun osoitat myötätuntoa ja vedät hänet ylös turvaan ja pelastat hänet, hän yrittääkin heti tönäistä sinut rotkoon. Narsisti käyttää toisten inhimillisyyttä hyväkseen ja hän tietää että sellainen on muilla vaikka hänellä ei sitä ole.
Auta narsistia, siitä narsisti voimistuu
Narsistipulassa
23262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Narsisti pitää polkaista oikealla hetkellä tuhoon sääliä tuntematta kun siihen tulee tilaisuus,muutoin narsku todellakin tekee comebackin.Uhrin on pakko kovettaa itseään,muutoin tuhoutuu itse.
Jos menet huomauttaan Narsistille hänen tekemisestään jotain,siitä tulee aivan kauhea raivari ja sen jälkeen se yltyy vaan tekemään enemmän sitä mistä huomautit.
Narsisti on heti eroamassa jos hänet suututetaan,hän ei pysty keskustelemaan mitään,eikä ymmärrä muuttaa tapojaan,kun ei huomaa itessään mitään vikaa.
Mitäpä jos sinä todellakin teit jotain mistä aihettakin suuttua?
"Virheet" joita teit saattoivat olla sellaisia, että sinulla ei ollut mahdollisuutta väistää niitä. Esim. lähdit litomaan kun hän flirttaili itseään 30 vuotta nuoremmille tytöille tai kaupassa juoksi hyllynjärjestelijän perässä kuola valuen suupielistä. Sitten et ehkä halunnut viettää loppuelämääsi hänen kanssaan juosten paikasta paikkaan kun hän tahtoi esitellä sinua morsiamenaan. Esittelykierrokset olivat tietenkin hänelle lähteenkerua, jota lähdettä sinä olit osana ammentamassa hänelle.
Kaikki nuo olivat tietenkin sinulle pikkujuttuja, mutta hänen narsistinelmänsä ei olisi voinut jatkua ilman niitä, vaan ne ovat hänelle elintärkeitä...
Ette olisi koskaan voineet elää yhdessä. Mikä oli sinulle pientä säätämistä (noin luulit), oli hänelle sen ilman pois viemistä, jota hän hengitti elääkseen.
Niin totta. Ilmenee pienissäkin asioissa. Aina narsku on niin surkea ja lohtua vailla aika ajoin, saa asiat sanottua jotenkin niin, että hän on nyt "ihan yksin tässä maailmassa". Väkisinkin silloin tulee sellainen olo, että "täytyyhän tuota auttaa.."
Eikä siinä siis mitään, vaikka auttaa. Joskus auttaa silloinkin, kun joutuu "uhraamaan" jotain itselle tärkeää tai muita ihmisiä koskevaa (esim. on sovittu jokin meno toisen kanssa ja sitten tämä narsisti "tarvitsee apua kurjuuteensa" -> myöhästyy siitä sovitusta koska auttaa narskua). Mutta ongelmaksi muodostuu se, ettei tämä autettu narsisti koskaan osoita kiitollisuutta tai "maksa takaisin". Hänhän ei kiitä, sillä pitää itsensä eteen uhrautumista itsestäänselvänä asiana. Hän ei myöskään milloinkaan auta, varsinkaan jos se tarkoittaisi että hänen täytyy "uhrautua" omista asioistaan jonkun toisen hyväksi, koska hänen asiansa ovat "paljon tärkeämpiä" ja toisten "vähäpätöisiä".
Been there, seen that.
Joskus tulee tosi huono omatunto, kun jätän hänet "kärsimään ihan yksin", mutta olen vain saanut tarpeekseni siitä, että sitten kun _itse_ tarvitsisin vähän apua tai ymmärrystä, niin eipä heru. Lyttää vain lisää ja väittää omia asioitaan paljon tärkeämmiksi, vaikka vastakkain olisivat tyyliin hänen paskalla käyntinsä ja minun lääkärissä käyntini.
Sellaista se. Kaikenlaisia juttuja sitä kirjoitellaan, kun uskotaan selityksiä, niinkuin sekin, että etsitään syksyllä vakavampaa ja elellään sinkkuna. Oikea kirjoitusten aarrekammio, mutta sitä ei näistä kirjoituksista ymmärrä, että mikä on se, joka saa roikkumaan ihmisessä, jonka täällä on alentanut alemmaksi kuin maanmatosen. Miksei etsitä korkeatasoisempaa seuraa, jota ei tarvitsisi alituiseen haukuskella? Takkia käännetään, jotta saa jotain tippoja herutelleeksi. Moninaisissa likasangoissa pyörineenä väitän, että täytyy olla jotain itse ihmisessäkin, jos kerta toisensa jälkeen tulee suhteessaan tallotuksi. Liiallinen riippuvuus puhkaisee kuplan, ja ikävän hajuista mätää sisältöä roiskahtelee sinne tänne. Sen sijaan, että tartuttaisiin itse toimeen huudellaan pelastajaa ja korjaajaa, joka ehjää rikkoontuneen. Rikkoontuneen, jota oikeasti ei kukaan toinen voi korjata, vaan itse pitää muuttua ja kasvaa muutoksen mukana siten, että ongelmakierteestä pääsee eroon. Aina ei edes ole kyse narsismista, vaikka se leima helposti leimasimella lyödään.
No minä ainakaan en "roiku" hänessä vaan hän pikemminkin minussa. Kyseessä on vanhempani joten eroon ei oikein pääse. Tavallaan pidän sitä vähän reppanana myöskin, henkisestä vammastahan sen narsismi kuitenkin johtuu.
Kyllähän tänne nettiin paljon kaikkea väärääkin tietoa valuu ties mistä ja nämä keskustelupalstat yleensäkin ovat oikein hyvä paikka "valheille" rehottaa: narsismi on paitsi vakava häiriö ihmisessä (ja kuten vanhalehmä sanoi, "henkinen vamma"), niin on se samalla myös tämän hetken muoti-ilmiö. Kaikki vähänkin ikävät ihmiset leimataan narskuiksi. On siis olemassa narsisteja ja "narsisteja".
Oikeaakin narsismia on monentasoista. On vähän iisimpiä tapauksia ja sitten aivan täyskylmäverisiä puolipsykopaatteja.
Ymmärrän, että tällainen vilkas narskupalsta saattaa kuulostaa tosi epäuskottavalta, koska näitä lukiessa tulee itse kullekin mieleen, voiko näin paljon narskuja tupsahdella ilmoille kuin sieniä sateella. Mutta täällä netissä on otettava huomioon, että täällä kirjoitellaan mahdollisesti monella eri nimimerkillä samoista asioista/ihmisistä, täällä jaetaan sitä väärääkin tietoa koska luullaan sitä oikeaksi, täällä on monia ihmisiä, joilla oikeasti olisi tärkeää sanottavaa tai tarve saada vertaistukea, mutta heille "haistatellaan" koska heidän juttunsa kuulostavat lievästi yliampuvilta. Täällä netissä on kaikenlaista. Jotkut myös ovat eläneet vuosia narskun kanssa, pitäen häntä korkeintaan "vähän ikävänä luonteena", mutta luettuaan muiden tarinoita ovat havahtuneet tajuamaan, että heidän narskunta kärsiikin persoonallisuushäiriöstä. Siksi he "uskaltavat" ottaa asian esiin vasta nyt, kun on tällainen anonyymiteetin suojaama palsta.
Yksi syy epäuskoisuuteen on usein myös se, että on itse elänyt pelkästään normaaleiden ihmisten seurassa. Silloin jokin narsismin kaltainen ilmiö, tai jokin muu mt-ongelma kuten vaikka sivupersoonahäiriö, useat eri fobiat tai masennus, voivat tuntua todella "pelleilyltä". Muutamia vuosia sittenhän masennuskin kärsi suorastaan inflaation, kun kaikki vähänkin alavireiset väittivät sairastavansa sitä. Tästä syystä, jos nykyään sanoo olevansa masentunut, sitä ei osata ottaa todesta ennen kuin oikeasti tapahtuu jotain.
Mitä tulee narskussa "roikkumiseen", niin kaikki varmaan olisivat kävelleet jo aikoja sitten pois siitä tilanteesta, jos se olisi niin yksinkertaista. Mutta kun usein kyseessä on pomo (töitä on vaikea saada nykypäivänä), vanhempi (kuinka eroat isästä tai äidistä??? Olet elänyt vanhempasi kanssa koko elämäsi ja yhtäkkiä pitäisi kuvitella, ettei tuota vanhempaa ole olemassakaan?), puoliso (olet elänyt hänenkin kanssaan ja rakastanut häntä ja teillä on mahdollisesti lapsia tai lainoja yhdessä, kuinkas tästä eroat ilman järkyttävää säätämistä?) tai oma lapsi (normaali vanhempi yleensä välittää lapsestaan, vaikka tämä olisi millainen hirviö tahansa), ei tilanteesta/ihmissuhteesta olekaan niin helppoa irtaantua. Lisäksi narskut ovat taitavia ja hienovaraisia. He eivät ole jatkuvalla syötöllä päällesi sylkeviä, tauottomasti väkivaltaisia räyhähenkiä, vaan osaavat kyllä tarvittaessa olla hyvinkin mukavia - kun se heitä hyödyttää. Tervejärkinen ihminen menee ihan sekaisin siitä kaikesta tunteiden vuoristoradasta, eikä eroaminen ihmissuhteesta ole helppoa.
"Sitähän ei niin vain laitetakaan ovea perässä kiinni ja lähdetä kävelemään taakse katsomatta!"
Niin tuskin kukaan joka on lähtenyt, on lähtenyt tosta noin vaan, kun on ne tunteet, jotka eivät katoa mihinkään lähtemisen jälkeenkään. Kyllähän se "erokipu" vie aikaa, itsellänkin aikoinaan meni siinä useampikin vuosi ja sillä vanhemmalla, kuin ent. puolisolla on edelleen pieni paikka sydämen sopukassa.
Ei ne elämään vaikuttaneet tärkeät ihmiset mihinkään kokonaan häviä, vaikka eivät enää elämään ole vaikuttamassakaan, tunnetaso on vaan vaihtunut, nykyään heitä ajatellessa tunnen surua, lempeyttä ja myötätuntoa...
Mihin tunteisiin näissä sitten vedotaan, ettei niiden vuoksi voi lähteä huonosta suhteesta. Millaisista tunteista "uhrilla" sitten lienee kyse jos sitä kumppania täytyy kaikin tavoin mollata ja alentaa ja itseään/omaa paremmuuttaan sitten siinä sivussa siihen "narsistiin" nähden korottaa...
" Millaisista tunteista "uhrilla" sitten lienee kyse jos sitä kumppania täytyy kaikin tavoin mollata ja alentaa ja itseään/omaa paremmuuttaan sitten siinä sivussa siihen "narsistiin" nähden korottaa..."
Missähän mielessä sinä tuota kysyt? Haluatko löytää viallisuutta narsistin alentajasta? Ehkä siinä sitten alentaisit alentajaa ja ylentäisit itseäsi kun moralisoit alentajaa.
"Miksei etsitä korketasoisempaa seuraa?"
Voi kumpa se olisikin noin yksinkertaista tässä elämässä. Mutta kun ET OLE NARSISTI on tunteet pelissä. Sitähän ei niin vain laitetakaan ovea perässä kiinni ja lähdetä kävelemään taakse katsomatta!
Minusta tänne ongelmistaan kirjoitteleville ihmisille on ihan turhaa sanoa että jätä se paska. Näin olisi jo tapahtunut, jos sen pystyisi tekemään tosta noin vaan!
Niin on aivan eri asia olla tapailusuhteessa narsistiin kuin narsistin puolisona. Kunnioitan narsistin puolisoa, koska he joutuvat venymään aivan erilaisiin tilanteisiin kuin tapailusuhteessa. Jos on narsistin rakastajattarena niin on oikeastaan erikoista kirjoitella hänestä miehenään, satunnaista seksiä vain silloin kun narsistille sopii. Hyvä rakastajatar pitää mölyt mahassaan, ei levittele niitä ympäriinsä.
"Voi kumpa se olisikin noin yksinkertaista tässä elämässä. Mutta kun ET OLE NARSISTI on tunteet pelissä. Sitähän ei niin vain laitetakaan ovea perässä kiinni ja lähdetä kävelemään taakse katsomatta!"
Asia on juuri, kuten kirjoitat, silloin kun kyseessä on puoliso. Voimia tuhannesti.
" Jos on narsistin rakastajattarena niin on oikeastaan erikoista kirjoitella hänestä miehenään"
Niin ilmeisesti ny viittaat minuun, joka otin kantaa ns. huonosta suhteesta lähtemisen vaikeuteen, siihen ettei ne lähtemiset ole helppoja, eroa , pettymystä, surua ja kipua siitä että kävi niinkuin kävi kipuilee pitkään, kuten jo aiemmassa totesin, vuosiakin...
Jolla ny viittasiin omaan kokemukseeni, eroon pitkästä yli 20 vuotta kestäneestä avioliitosta, joka tavallaan on ihan vertailukelpoinen näihin narsistista eroamisiin. Elämä ja kuviot alkoholistin puolisona on hyvin samankaltaiset, huonoine ja hyvine hetkineen, vaikka entistä puolisoani en narsistiksi nimitäkkään, koska hän ei narsistin tavoin kuvitellut itsestään liikoja, kokenut olevansa ainulaatuinen tai että kukaan häntä kadehtisi, saati olisi kehitellyt mielikuvitustarinoita itsestään, vaikka narsistin tavoin sitten itsekäs olikin sen oman riippuvuutensa vuoksi...
Tää ny vaan tähän kohtaan, ettei ns. uhrienkaan sitä suhdetta narsistiin ny kannata mitenkään nostaa eroamisen suhteen jotenkin yliluonnolliseksi, kokemuksena sellaiseksi, että se tunnetasolla olisi jotain niin suurta menetystä, surua ja kipua ettei sen narsistin menettämisestä/suhteen päättymisestä voi toipua, kuten muistakin eroista ajan kanssa...
Yhteenlaskutoimituksen viimiseen lauseeseen viitaten: eikö narsistista tai muusta ikävästä hepusta eroamisen pitäisi olla jopa helpompaa kuin niiden ns. normaaleiden erojen? Tai siis, onhan se ikävä tyyppi sentään ollut ikävä tyyppi, mikä on siis se syy siihen, että erotaan siitä.
Mutta no niin, kyllähän eroaminen suhteesta ku suhteesta jättää aina jotain tunteita, koska onhan sen erotun kanssa kuitenkin eletty elämää.
Niin, jotenkin ny tuntuu tässä, että viittaamalla erityisesti tunteisiin suhde narsistiin korotetaan jotenkin yliluonnollisiksi, vertaansa vaille olevaksi rakkaustarinoiksi, samaan aikaan kun mollataan sitä rakkauden/suurten tunteiden kohdetta...
Ikäänkun ihmisillä jotka ovat kyenneet lähtemään/eroamaan ei olisi tunteita, ennen eroa, eikä sen jälkeen...
Tuossakin jäin miettimään, että kirjoittaja kertoo kunnioittavansa narsistien puolisoita jäin miettimään, että mitähän hän mahtoi sillä tarkoittaa. Ehkä jotain sellaista, että jaksavat nauraa sen narsistin tempauksille, pönkittää sitä narsistin egoa loputtomalla ihailulla, olemalla aina samaa mieltä ja tyydyttämällä sen narsistin tarpeita...
Mutta toivon mukaan hän ei sentäs toivotellut voimia pysyä suhteessa heille jotka joutuvat pelkäämään, joita alistetaan, mitätöidään, pahoinpidellään henkisesti ja fyysisesti vuodesta toiseen...
Nää on vähän semmosia asioita, että ehkä joku kaltoinkohdeltu saattaa luulla, että kun kärsii ja kärsii niin sitten sen kirkkaimman kruunun lopulta saa. Voi sen toki saadakkin, siellä taivaassa, kun pääse hengestään, mihin tuo raamatun sanonta viittaakkin...
Mutta joo, on narsisteja ja on narsisteja, siinä kun on suhteita ja on suhteita. Itsekukin valitsee mitä on valmis sietämään, lähteäkö vai jäädä...
Olet kova kääntämään asiat aina päälaelleen, kun jäät miettimään ja asioita kääntelemään ja vääntelemään. Lähdet yhdestä pisteestä liikkeelle ja ympyrän kuljettuasi palaat siihen samaan. Harvoin voi lukea vastaavaa. Ja siitä johtuen, ei oikeastaan jaksa edes vastata, koska tuntuu siltä, ettei sinulla tosiasiallisesti ole edes kokemusta elämästä narsistin puolisona, luit vain liikaa Vakinia ja menit sekaisin.
" hdsklhfl
2.7.2015 14:36
Niin on aivan eri asia olla tapailusuhteessa narsistiin kuin narsistin puolisona. Kunnioitan narsistin puolisoa, koska he joutuvat venymään aivan erilaisiin tilanteisiin kuin tapailusuhteessa. Jos on"
Olet paksunahkainen pölypallo!
"tuntuu tässä, että viittaamalla erityisesti tunteisiin suhde narsistiin korotetaan jotenkin yliluonnollisiksi, vertaansa vaille olevaksi rakkaustarinoiksi, samaan aikaan kun m"
Juuri tuollaista se tavallaan on. Narsistihan pyrkii kaikin keinoin juuri tuohon...
Se ei vain taivutteluista ja yrittelyistä huolimatta se narsisti taivu normaalien kanssa samaan ketjuun. Se on se määritelmäkin narsistista, joka viimeistään tuon todistaa...
Narsistista eroaminen on vaikeaa koska mitä hirviömäisempi narsisti, sitä ihanampi se osaa olla ns. hyvinä hetkinään.....
Ylilyönnit ovat sitä törkeämpiä mitä ihanampaa on ollut.
Narsistin tunnetilat heilahtelevat kuin siinä mekaanisessa heilurissa, jossa keskikohta kuvaa suvantovaihetta ja ääripäät hyvää tuulta ja raivoa.
Siispä kun heiluri heilahtelee rauhallisesti on elämä narsistin kanssa tasaista.
Kun taas heiluri menee ääripäästä toiseen ollaan äärimmäisessä vihassa ja taivaita hipovassa rakkaudessa.
Annan käytännön esimerkin. Narsistini sanoi ihan pokkana, että mennäänkö kihloihin? Haluaisitko kihlasormukseksi sileän- vai pramean timanttisormuksen? Kun vastasin, että mielestäni kihlasormuksen kuuluu olla sileä, vastasi hän että ok haetaan sulle sellainen.
Parin päivän kuluttua narsisti alkoi pohtimaan, että pitäisiköhän hänen etsiä vaimoksi joku alle 30-vuotias, joka tekisi hänelle pari kaunista lasta? (Me olemme siis yli 40-vuotiaita.) Sitten hän jatkoi että on katsellut duunipaikalle tullutta uutta johdon sihteeriä vähän sillä silmällä, että josko siitä saisi..... Sitten narsku kuvaili yksityiskohtaisesti kaikkia hyviä ominaisuuksia joita sihteerikössä hänen mielestään on.
Ei jaksa käydä läpi tätä paskaa. Menee vaan päivä pilalle.
Mutta narsisti siis osaa olla sekä erittäin ihana että totaalisen inhottava ja vaikka samana päivänä!
"Narsistista eroaminen on vaikeaa koska mitä hirviömäisempi narsisti, sitä ihanampi se osaa olla ns. hyvinä hetkinään"
Ei selity minusta ihan pelkällä ihanuudella. Narsisti on kameleontti joka osaa muuntautua juuri sinuksi ja siksi sinulla on niin hyvä olla narsistin seurassa. Kumppani on juuri kuin luotu sinulle, sinun haavekuvasi elää hänessä. Narsisti tietää sen ja osaa esittää juuri sellaista minkä sinä haluat. Narsisti tuntuu vahvistavan itsetuntoasi aluksi. Et voi luopua osasta itseäsi koska narsisti on kuin olisi osa sinua. Kuin repisit nahkasi irti, ei onnistu, et tule toimeen ilman sitä.
Riippuvuutta se on, samaa kuin alkoholisteilla tai muiden aineiden käyttäjillä. Narsistin uhri on kuin alkoholisti tai narkkari ja narsisti on nautintoaine. Vaatii todella tahtoa ja kuria että pääsee irti, se ei kaikilta onnistu. Narsistin uhrit tulisi laittaa vieroitushoitoon että he pääsisivät riippuvuus suhteestaan narsistiin irti.
Alkoholisteillakin tuo menee noin, joskus alkoholi on kuin palava hirviö heillekin mutta kun se joskus tuo hyvää, ah se on sitten niin todella hyvää...
"Mutta narsisti siis osaa olla sekä erittäin ihana että totaalisen inhottava ja vaikka samana päivänä!"
Mutta kuule kun jos sinä tiedät että se toinen on narsisti, niin sinä silloin jo tiedät että se ihanuuskin on vaan feikkiä, eikä see sinua oikeasti onnelliseksi vaan elät siinä narsistin luomassa illuusioissa...
Sinä vaan huijaat itseäsi uskomaan, että se narsisti on ihana, sisimmässäsi tiedät tai ainakin sinun pitäisi tietää jos todellisuudentajusi on tallessa, ettei se narsisti ole ihana vaan se on esitystä...
"Mutta kuule kun jos sinä tiedät että se toinen on narsisti, niin sinä silloin jo tiedät että se ihanuuskin on vaan feikkiä, eikä see sinua oikeasti onnelliseksi vaan elät siinä narsistin luomassa illuusioissa..."
Siis millä nimimerkillä kirjoittaja tietää seurustelevansa narsistin kanssa?
Voihan sitä sanoa seurustelleensa narsistin kanssa kun on sen tiedon saanut jostain sen jälkeen kun on alkanut ihmettelemään miksi on ajautunut kaulaansa myöden liemeen.
Minäkin tiedän seurustelleeni narsistin kanssa. Tämä tapahtui vuosia sitten aikana, jolloin minulla ei ollut hajuakaan tuollaisesta persoonallisuushäiriöstä. Vieläkin prosessoin sisälläni NPH:n merkityksiä.
Eli minäkin seurustelin narsistin kanssa, josta en onnistunut irrottautumaan, vaikka hän osoittautui hirviöksi. Siis oltuaan ensin todella autuaallisen ihana.. ei pelkästään minun peilikuvani, vaan sillä omalla veikeällä tyylillään hurmasi minut.
Narsisti on narsisti ja muut on muita... se ero on juuri siinä missä on se ero narsistien ja muiden välillä.
Mikähän olisi positivista riippuvuutta negatiivisen riippuvuuden sijaan
- joku kirjoittikinmätää ympärilleen roiskuttajista - totuus lienee että mikään paise ei parane ellei se puhkea tai puhkaista - hyvä vaan että ihmiset puhuvat tunnoistaan
- ja myös joskus selviyvät hengissä jotenkin parempaan elämänvaiheeseen.
Totta myös on että mätimistäkäään ei aina parantaa voida ja tauti kuoloon vie.
Joka kurassa vedettyjä kuttuja henkriepuineen ei kyllä mitkään pukittelut auta - joten pysykäähän asiassa - varmaankin joku avuntarpeen määrittely sekalasessa seurakunnassa sujuu täsmällisen oikein jos ees ite pääsee jostain rotkon pohjalta veks.
Sairaudet ei hauskoja ole vaikka niiden sanotaan olevan kallista lystiä.