Minun täytyy kovettaa sydämeni.
Kaikki nämä tunteeni sinua kohtaan mies, vain satuttavat minua.
Tunteeni eivät ikinä ole olleet näin vahvat ketään kohtaan. Minä en edes tunne sinua. Mutta en myöskään ole uskaltanut antaa meille mahdollisuutta tutustua. Tunteeni taitavat muutenkin olla yksipuolisia, ainakin nykyään. Ja sehän tässä pahalta tuntuukin.
Ja niin kauan, kun minä taistelen näiden tunteideni kanssa, niin kauan minä en pääse eteenpäin tässä elämässäni. Elättelen turhia toiveita ja roikun siinä ajatuksessa, että me joskus vielä olisimme yhdessä.
Miksi minä en voi olla niinkuin kaikki muutkin. Ehkä vähän ihastusta, mutta tustuisi kunnolla ja tunteet siitä kasvavat, jos kasvavat. Mutta ei, minä ihastuin sinuun heti niin vahvasti, että nämä tunteet pelottavat jo minuakin.
Anna anteeksi, en voi itselleni mitään. Olen kai liian tunteellinen...
Kaikki nämä tunteeni sinua kohtaan mies, vain satuttavat minua.
Tunteeni eivät ikinä ole olleet näin vahvat ketään kohtaan. Minä en edes tunne sinua. Mutta en myöskään ole uskaltanut antaa meille mahdollisuutta tutustua. Tunteeni taitavat muutenkin olla yksipuolisia, ainakin nykyään. Ja sehän tässä pahalta tuntuukin.
Ja niin kauan, kun minä taistelen näiden tunteideni kanssa, niin kauan minä en pääse eteenpäin tässä elämässäni. Elättelen turhia toiveita ja roikun siinä ajatuksessa, että me joskus vielä olisimme yhdessä.
Miksi minä en voi olla niinkuin kaikki muutkin. Ehkä vähän ihastusta, mutta tustuisi kunnolla ja tunteet siitä kasvavat, jos kasvavat. Mutta ei, minä ihastuin sinuun heti niin vahvasti, että nämä tunteet pelottavat jo minuakin.
Anna anteeksi, en voi itselleni mitään. Olen kai liian tunteellinen...
Vastaukset 62
Vanhimmat
Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi sitä, mitä tunnet. Oikeasti! Hän ei taida tietää tunteistasi, kun ette kerta tunne toisianne. Toivottavasti saat tilaisuuden sanoa, mitä sydämesi kertoo sinulle hänestä. Älä pyri sydämesi kovettamiseen. Pyri siihen, tilaisuuteen, kertoa totuus tunteistasi. Olet varmasti kaunis ihminen, kun ajattelet tilannettasi monesta näkökulmasta. Ajattele, olet kaunis, kelpaat! Älä liiaksi mieti, mitä toinen sinusta miettii, kun sanoit ettet tunne häntä kunnolla ja tunteet varmaan ovat yksipuolisia. Ehkä, hän ajattelee samoin. Aika näyttää tuleeko tilaisuutta, itse toivon sitä omassa tilanteessani. En tosin voi tarkkaan tietää tilannettasi, rakkaudella toivotan voimia ja tilaisuutta!
Toinen tietää asioita, ei tunne ja toinen ei tiedä onko ees varattu!!!!!!
Hän tuskin tietää tunteitani, enkä minä osaa niitä hänelle näyttää. Enkä uskalla niitä hänelle mennä kertomaan. Ja minua pelottaa, että jos hän yrittää lähestyä minua, niin minä en taaskaan uskalla antaa siihen mahdollisuutta.
Minä toivon koko sydämestäni, että saisin hänen kanssaan selvittää tämän kaiken. Saisin kertoa tunteistani ja yrittää selittää kaiken, että miksi olen käyttäytynyt niin hölmösti. Mutta minä en tiedä, että kuinka kauan minä jaksan enää odottaa. Ja mitä jos minä saan sen tilaisuuden, mutta en kuitenkaan osaa käyttää sitä oikein.
Minä vain kierrän loputonta kehää näiden tunteideni kanssa, enkä pääse täältä pois. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä ja miten, että onnistuisin ja pääsisin jatkamaan matkaa. Minä vain kierrän kehää ja väsytän itseni.
Hän ei siis tiedä tunteistasi, mutta odotat hänen tekevän jotain, ymmärsinkö oikein? Sinua pelottaa jokin, mitä se on? Minkälainen tilaisuus tunteidesi kertomiseen olisi mielestäsi hyvä, että osaisit käyttää sen oikein?
Ei hän mitenkään voi tunteitani varmaksi tietää, kun en ole niitä ikinä hänelle kertonut. Siitä minä en tiedä, että mitä hän minun käyttäytymisestäni ajattelee... En usko, että hän osaa ajatella käytöksni perusteella, että minulla tunteita on, kun käyttäydyn niinkuin mikäkin idiootti.
On tyhmää ajatella, että hänen pitäisi tehdä meidän eteen jotain, varsinkin, kun hän ei edes tiedä, että minä mitään haluaisin. Ja kun hän on jo yrittänyt minua lähestyä, en vain antanut siihen silloin mahdollisuutta, miksi hän siis enää edes mitään haluaisi tehdä. Enkä enää edes usko, että hänellä mitään tunteita minua kohtaan voisi olla.
Mitä minä pelkään... Minä pelkään sitä, että minä pilaan kaiken heti tämän ujouteni kanssa. Minä pelkään sitä, että minä en kuitenkaan kelpaa hänelle. Pelkään, että minä onnistun satuttamaan häntä tällä tyhmällä käytökselläni.
Minä vain haluaisin tavata hänet jossain rauhallisessa paikassa, jossain, missä voisimme keskustella asiat selviksi. Ilman, että kukaan tulisi keskeyttämään. Ei tarvisi miettiä, että mitä jos tulee itku, voisi vain olla ja selvittää asiat siitä huolimatta.
Mutta mistäpä hän voisi tietää, että minä haluan hänet sillä tavalla nähdä. Ei mistään. Joten nämä on taas ihan turhia ajatuksia, ajatuksia jotka eivät johda mihinkään.
Tuo on kai aika yleistä, että ajattelee, ettei kelpaa. Voihan se olla, ettet kelpaa hänelle. Mutta, jos ette edes tunne kunnolla, niin kuinka paljon menetät? Toisaalta voi olla, että kelpaat hänelle. Onko parempi selvittää asia vai ei? Onko sinun itsesi mahdollista järjestää rauhallista paikkaa jossain teille? Vaikuttaa, että tilanne on ainakin hiukan epäselvä tällä hetkellä. Kun toivot, että voisitte keskustella asiat selviksi. En usko, että noiden tunteidesi kanssa pystyt satuttamaan häntä - ainakaan tarkoituksella. Senhän voisi sitten taas selvittää keskustelemalla. Ja, uskon ihmisten ymmärtävän aika paljon asioita, kun tietää toisella olevan tunteita itseään kohtaan. Hyvää kesää nyt kuitenkin, ja taidan hiukan rohkeuttakin heittää tuulen mukana tuotavaksi!
Minä itse en ajattele yleisesti ettenkö kelpaisi, mutta sairauteni voi olla hidaste.
Niin, olisi halu selvittää asiat, mutta ei uskallusta toteuttaa sitä.
Kun vain saisi selvitettyä asiat... Jos en kelpaisi hänelle, niin ainakin sitten tietäisin sen varmaksi. Sitten voisin paremmin yrittää jatkaa, ehkä joskus löytäisin jonkun toisen.
Minulla ei vain yksinkertaisesti rohkeus riitä... Monesti ajattelen, että jos minä nyt hänet näen, niin minä teen jotain. Mutta lopulta, kun se tilanne on siinä edessä, niin en saa tehtyä mitään.
Ehkä se on vain hänen kannaltaan parempi niin, että minäkin vain yrittäisin unohtaa koko asian. Kun ei minusta ole mihinkään ja on tyhmää ajatella niin, että hänen kuuluisi aina toimia.
Kiitos ja hyvää kesää sinullekin.
Katuojaan vievät tunteeni, karkeroituen, kunnes äärimmänen helvetin tuli palaa sisälläni kostoa janoten. Helvetti mikä muutamassa vuodessa luotiin, tulikuumasta lämpimientunteiden kipinästä.
Jotain samaa, synkän ilmaisun varjolla.
<3
Ei sydäntään voi kovettaa. Ei sun auta kuin hyväksyä tunteesi. Joskus se on pitkä prosessi.
Kyllä se on niin että meidän on pakko puhua!! Minulla ainakin on vahvat tunteet häntä kohtaan m->n... Ei voi tietää jos ei halua asiaa edes selvittää?
Palstan perusteella lienee paha mennä sanomaan, kuka kellekin kirjoittelee.
Hän on naimisissa, joten jatka matkaasi eteenpäin.
Ei hän kyllä tietääkseni ole naimisissa.
Eräs nainen on jo kovettunut ja se on hänen suurin ongelmansa.
Miten säkin kehtaat? Ehkä se on sinun ongelmasi, ei hänen.
Anonyymi sinun kirjeesi lentää tuulen mukana, viuh.
Huonoa harlekiinitekstiä. Oletko mies (?) isovanhempien kasvattama? Se näkyy, tietty vanhoillisuus, menneiden aikojen ihannointi.
En ole mies, enkä myöskään isovanhempien kasvattama...
Mutta muuten vaan juokset karkuun ja välttelet mua vai?
No en tiedä kuka sinua juoksee karkuun. Kai joku mies, jos kerta minua mieheksi luulet.
Elä missään nimessä koveta herkkää sydäntäsi, sä ei tuo kuin lisää surua molemmille. Viestistä päätellen toinen ei tiedä ainakaan tarpeeksi. ota yhteys tavalla tai toisella niin voitte molemmat paljon paremmin.
No voiko se häneen mitenkään vaikuttaa, kun ei hän tunteistani tiedä.
Ei minulla ole rohkeutta, enkä tiedä mistä sitä voisin edes saada tarpeeksi, että uskaltaisin toimia.
Kyllä se tapa ja uskallus löytyy kun annat sopivan vihjeen ,merkin että olet kiinnostunut hänestä. En usko et tunne on yksipuolista. Kun kemia tulee mukaan niin sitä ei estä kukaan.
No millainen vihje minun pitäisi antaa?
Miten se sydämen kovettaminen onnistuu. Ei ainakaan sormia napsutellen. Mä en ikinä koveta sydäntäni vaikka hän on mahdottomista mahdottomin. Mä ootan että asiat järjestyy oikein päin ihan - joo naivia.
No tässä on yksi mies, joka painii ihan samanlaisen jutun kanssa. Ihan kuin olisin lukenut omaa tarinaa. Nainen jota en oikein tunne on vienyt tunteet ihan sekaisin.. Hämmentävää käyttäytymistä varmaan molemmilla. Enkä tiedä oikein mitä hän ajattelee. Minusta tuntui, että hän joskus jotenkin"juoksi" karkuun. Se on tehnyt sitten varovaiseksi. Silti hän on vaan koko ajan mielessä.
Tuo sopii varmaan monen tilanteeseen, koska vähän noin..paitsi mies hän on.
Niin... Pelkkiä katseita meilläkin vain, ja kun hän yritti lähestyä, niin minä juoksin karkuun.
Minä usein mietin, että kuinka minä olen onnistunut satuttamaan häntä käytökselläni. Ja se lisää sitä pelkoa, kun en halua satuttaa enempää.
Niin mitähän juuri tossa ylempänä sulle sanoin? Juoksit karkuun mua ihan turhaan nainen:)
Kiinnostus kylläkin säilyy. Mies nähtävästi vaivautuu, enkä halua kiusata enempää. Kaipa ilmaisee itse kiinnostuksensa, jos sellaista enää on/oli. Ehkä tulkitsin hänet väärin:( Epävärmaksi nämä tunteet tekevät.
..siis -varmaksi:)
No en minä voi tietää oletko sinä se oikea henkilö, enkä voi tietää, että mitä hän tästä kaikesta ajattelee.
Varmasti se oli turhaa, mutta en voi ujoudelleni mitään.
Ainakin minulla ja hänellä on joitakin asioita jotka yhdistävät. Minkälaisessa yhteydessä olet tutustunut häneen? Nuo minun ja kanssa tapahtuneet kohtaamiset eivät liity mitenkään työelämään.
Nyt on kulunut jo paljon aikaa siitä kun olen nähnyt häntä viimeksi, mutta silti hän on valloittanut olemuksellaan sydämeni. Jospa jostain tietäisin, että hän tuntisi samoin niin asiat helpottuisi. Hänen käytöksensä perusteella en sitä tiedä..
No en taida olla minä.
Me emme tunne toisiamme, olemme vain ohimennen kohdanneet... Mutta ei viime näkemisestä niin pitkää aikaa ole kulunut.
Toisista aika voi tuntua paljon pidemmältä.. Koska olet suurin piirtein kohdannut viimeksi hänet? En minäkään häntä tunne. Katseita vaihdettu ja vain pari sanaa sanottu joskus..
Taisi olla viime viikon aikana ihan ohimennen... Mutta me emme oikein ole ikinä jutelleet.
Aloittaja on iältään varmaan aika nuori ja tunteet tuntuvat suurilta vaikka kohteen kanssa ei ole edes keskusteltu. Olet tainnut rakastua jonkun ulkoiseen olemukseen ja omiin haavekuviin siitä pojasta.
Mies se on, eikä mikään poika. Mutta tuo on kyllä ihan totta, kun en ole ikinä hänen kanssaan keskustellut.
Ulkonäkö asiat mitä olen hänestä kuullut ja muutenkin se koko olemus on sellainen, että en vain saa sitä mielestäni.
Onko teillä yhteisiä ystäviä, jotka voisivat toimia viestin välittäjinä ja tiedustella varovaisesti kiinnostusta? Auttaisiko se yhtään, jos yhteinen ystävä vaikka mainitsisi "teidän kahden sopivan yhteen" ja avaisi keskustelun? Se voisi olla neutraali ratkaisu ja kumpinkin voisi säilyttää tarvittavan etäisyyden tilanteessa, eikä tarvitsisi niin pelätä suoraa reaktiota. Kasvotusten puhuminen toisen kanssa olisi tietysti parasta, mutta älä koskaan luovuta rakkauden suhteen!
Tosi hyvä ehdotus!
Tuo kyllä auttaisi asiaa, mutta ei meillä oikein ole mitään yhteisiä ystäviä...
Pitäisi vain rauhassa kohdata toisemme, vaikka ujostuttaakin! Niin minukin vähän kyllä, mutta ei se este ole:)
Niin... Kun sinä vain olisitkin se oikea henkilö...
Älä koveta sydäntäsi vaan tunne ja elä. Iloinen ja positiivinen ihminen huomataan ja voi olla että se sydämmesi kohdekkin on sinusta kiinnostunut. Ei pidä mennä synkkyyteen vaan hakea ja tehdä positiivisia asioita mistä tulee hyvä mieli.
Tapaa mukavia ihmisiä, kavereita, sukulaisia jne. ja nauti heidän seurastaan.
Niin. Täytyy vain yrittää unohtaa nämä turhat haaveet. Ehkä sitä joskus vietä törmää johonkin ihmiseen, joka saa samalla tavalla "jalat alta".
Teepä se. Ei sydämesi siitä kovetu mutta ehkä se viisastuu ja vahvenee kun osaat luopumisen taidon.
Asummeko lähellä toisiamme, naapuritaloissa?
Aika lähekkäin, mutta ei ihan naapureita.
Voihan nenä mitä aikuiset ihmiset voi kirjoitella täysin omasta hatustaan ja hatun täytteenä pelkkä vieraan ihmisen katse tai tervehdys.
Sanoisin että aika sairasta ajatusvirtaa.
Illuusioiden kohde kun kävelee eräänä päivänä sinua vastaan naisystävänsä kanssa, sinä varmaan romahdat ja lopetat telepaattisen keskustelun menninkäisten kanssa ainakin viikoksi ja heität kävyillä keijuja jne.
Mitäpä jos menet lääkäriin, joka potkii sinut pikimmiten todellisuuteen haavemaailmoistasi ja kertoo mielikuvituksen vaaroista jos niistä häviää suhteellisuus kokonaan.
Niin sitä tyhmänä haaveili, että hän olisi ollut se oikea. Mutta antaa nyt olla.
Oletko sinä ikinä kokenut sitä, kun yhdestä katseesta tulee se tunne, että tuo oli se oikea. Niinkun rakkautta ensi silmäyksellä.
Ehkä kyse on siitä, että olen vielä niin nuori. En ole kokenut mitään sellaista ennen, niin en osaa ajatella järkevästi, en osaa antaa tunteiden olla.
Tai ehkä kyse on siitä, että en ole aikaisemmin kokenut rakkautta, niin se tunne, se lämpö joka tulee hänen katseestaan. Se tuntuu niin hyvältä, että sen haluaisi vain jatkuvan.
Mutta kyllä minä ymmärrän, että haaveilen ihan turhaan, elän vain jossain satumaailmassa.
Ehkä minä joskus vielä koen vahvoja tunteita jotain toista kohtaan. Tai ehkä minä opin, että elämä ei ole niin ruusuista. Sen minä tiedän jo muutenkin, minä vain kuvittelin, että voisi olla jotain ihanaakin.
Antaa nyt vain olla. Aika näyttää mitä tapahtuu ja millainen tämä maailma tulee olemaan. Onko siinä rakkautta vai ei.
En tajua miten olet noin ehdoton? Jos toinen ei ole varma sinun ajatuksistasi, miten hän voisi tehdä mitään.
Sinun täytyy ottaa itseäsi niskasta kiinni ja mennä juttelemaan. Sinun!
Haaveilin vain jostain satujen rakkaustarinasta. Antaa nyt vain olla, kyllä minä vielä opin.
Keskustele asiat selväksi!
Ei siinä ole enää mitään järkeä. Olen ymmärtänyt jo, että haaveiluni on täysin turhaa. Ja menee jo sinne satujen maailmaan.
Onko rakkaudessa järkeä?
Haluat mennä tietämättä tosiasioita? Jäädä miettimään mitä hän tuntee?
Minä haluaisin tietää mitä hän tuntee, mutta minulla on ollut jo monta mahdollisuutta sen asian selvittämiseen, en vain ole niitä käyttänyt.
Näkemyksesi rakkaudesta on tyypillinen nykyajan kapitalistiselle massayhteiskunnalle: odotetaan jatkuvasti sitä "oikeaa" ja rakkauden puute nähdään ainoastaan rakkauden oikean kohteen puutteena - ei omien rakkaustaitojen vajavaisuutena. Rohkeus on tärkeä osa rakkautta. Rakkaus vaatii tekoja. Ja uskoa. Siis selvitä asiasi tai ajaudu mieltäsi rampauttavaan fatalismiin. Kuinka voisit koskaan olettaa selviäväsi aidossa suhteessa, jos jo ensimmäinen askel tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia?
Ehkä se on parempi, että asia jää selvittämättä. Niinkuin todella moni on jo täällä minulle sanonut, että on todella tyhmää haaveilla jostain ihmisestä, jonka kanssa ei ole ikinä edes jutellut. Tunteeni todennäköisesti ovat yksipuolisia, joten miksi minä menisin enää sotkemaan asioita. Ja lopulta olisiko sekään hyväksi, että minä näiden vajavaisten rakkaustaitojeni kanssa menisin sotkemaan hänen elämänsä. Ehkä minä vain en osaa rakastaa, tai en osaa ottaa rakkautta vastaan. Miksi näiden tyhmien ongelmieni kanssa menisin sotkemaan asioita vain enemmän. Ehkä minä joskus sen rakkauden löydän, kun opin ajattelemaan asioita järjellä, enkä tunteella.
Sinulla vaikuttaisi olevan heikko itsetunto. Haluat vahvistaa niitä käsityksiä, joita sinulla jo valmiiksi on. Rakkaus ei ole minkään enemmistön mielipiteen varassa. Haaveilu jostain ihmisestä tuskin on täysin typerää. Samalla tavoin voi olla tyhmää viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joista ei oikeasti välitä. Tai totella sellaisten ihmisten neuvoja, joista ei oikeasti pidä. Aina on parempi haaveilla ihmisestä kuin vaikkapa rahasta tai maineesta. Voit aina miettiä, mikä tekee kohdallasi tilanteesta niin vaikean. Toimitko elämässä yleensäkin enimmäkseen varman päälle? Mikä siinä henkilössä on niin pelottavaa, että pienikin aloite tuntuu lähinnä vain "unelmalta"? Kirjoitit, että hänen katseessaan on lämpöä. Jos näin on, niin miksi hän on kuitenkin saavuttamaton?
Järkeä ja tunnetta ei kannata asettaa vastakkain. Ihminen ei selviä edes kauppareissulta ilman tunteita.
Kyllä, minulla on heikko itsetunto. Ja rakkaus on tunne, jonka tuntee sydämessä, siihen ei voi kukaan ulkopuolinen vaikuttaa, joten siihen ei muiden mielipiteet vaikuta. En minä sitä miestä pelkää. Pelkään sitä, että minä en kelpaa hänelle. Hän on jotain sellaista, mistä minunlaiseni tyttö voi vain haaveilla. Ehkä kaikki olikin vain kuvitelmaa. Ehkä minä vain ihastuksissani haaveilin, että hänelläkin olisi voinut olla kiinnostusta minua kohtaan.
Sitähän minä olen. Olen tyttö, joka haaveilee elämästä, mutta ei uskalla elää sitä. Tyttö, joka on kyllästynyt siihen, että kaikki yrittää vain upottaa suohon ja synkkyyteen ja vain haaveilemalla pääsee sieltä ylös. Siellä minä leijun, haaveiden maailmassa, jossa kaikki voisi olla paremmin.