Olen ihastunut syvästi työtoveriini. Hän on todella kaunis vaaleine hiuksineen ja se hymy.... Kaiken lisäks hän on todella mukava ja huumorintajuinen. Valitettavasti hän on naimisissa... Silti kuitenkin tahtomattani flirttailen ja lähentelen surutta. En tiedä onko hän jo tajunnut asian, joten nyt mietinkin että kannattaako kertoa. Tiedän, että en tule koskaan saamaan häntä ja en haluaisikaan olla "kolmas pyörä", mutta silti mietin että kannattaisko kertoa. Ehkä sitten vaikka selventääkseni käytöstäni hänelle. Onko siitä mitään hyötyä vai yritänkö vain lakata ihailemasta häntä?
Kertoako vai eikö kertoa?
Toivoton(ko), M24
132327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä lopeta lähestymisiä. Kyseessä on lajin säilyminen. Ei vittu vihkien parane.
Tuskin se ihastuksesi kohde siitä rikki menee jos asiasta kerrot, mutta mitä luulet siitä hyötyväsi? Flirtti on aina kivaa, mutta tuskinpa hän kaulaasi hyökkäisi ja jättäisi perheensä vuoksesi? Ehkä asia olisi parempi pitää ihastuksen tasolla, ei tule kenellekään kipeää.
Hanki hyvä mies oma elämä äläkä toisten vaimoja vikittele !!!! On se kumma kun naiset ei nykypäivänä saa edes töissä olla rauhassa kun häiritään ja vaikka on varattu,ei sekään auta!!!
Kuten jo aiemmassa viestissä totesin, en yritä iskeä häntä. Harkitsen kertomista siksi, koska hän on ollut viime aikoina vaivautuneen oloinen, eikä tule juttelemaan entiseen malliin. Syitä voi toki olla monia.
ÄLÄ missään nimessä ihan vähällä rupea KERTOMAAN tunteistasi! Sinulla on oikeus nauttia hänen seurastaan ja olla ihan niin tyytyväinen kuin vain voit olla hänen seurassaan, mutta kuten tiedät, hän on N A I M I S I S S A . Jos HÄN ei ole ollut sinua "ahdistelemassa", hän saattaa nauttia seurastasi ja piste. Kai sinä hänen avioliittoaan sen verran kunnioitat, ettet mene sotkemaan hänen päätään? Entäs jos saisit hänen avioliittonsa nurin, mutta hän ilmottaisikin, ettei ole kiinnostunut yhteiselämästä SINUN kanssasi - kylläpä kannatti! Nauti vain siitä työnteostasi ja työkumppaneistasi sen verran minkä pystyt, jos jotain on tullakseen, niin sitten on.
...jospa olenkin se nainen ja tunteet on molemminpuolisia?
minkälaisia merkkejä olet jo antanut?
Olen toistaiseksi tuijottanut vain syvälle silmiin ja hymyillyt, pyrkinyt aina lähituntumaan, koskettamaan aina jonkun verukkeen nojalla ("sulla on joku roska tossa" "onko kipeet hartiat? annas kun hieron"). Eli mahdollisimman huomaamattomasti olen yrittänyt ilmaista ihastukseni. Haluan täsmentää sen verran, että aikomuksenani ei ole missään nimessä yrittää iskeä häntä, vaikka kuinka tekis mieli. Löin jarrut päälle siinä vaiheessa kun sain tietää hänen olevan naimisissa. Ehkä sitten jos hänen avioliittonsa kariutuu syystä tai toisesta, mitä en todellakaan toivo, niin voisin edetä pitemmälle.
Kerron vaan sen verran itsestäni, että työskentelen järjestelmätukena ammattikorkeakoulussa.
Voi..hetken jo luulin tuosta eka viestistä, että se olisit ollut sinä (mulla työpaikka samanlainen tilanne) mutta etpä sitten ollutkaan. Olet itse ihastunut erääseen mieheen.. ;) Tästä omasta asemastani voin antaa sinulle vinkin, että puhukaa asiasta!!! Muuten se jää vaivaamaan :)
Niin oletko sinä ja ihastukses puhuneet asiasta? Miten hän reagoi?
Joo..nyt sitten viikonloppuna puhuttiin asiasta. Satuttiin törmäämään baarissa. Nyt ei ole muuta oloa kuin se, että hävettää ja harmittaa ihan älyttömästi! Tuntuu että olisi pitänyt olla hiljaa koko asiasta. Hän sanoi, ettei halua sekaantua varattuun, koska siitä on niin huonoja kokemuksia. (fiksu mies) nolottaa että edes kysyin mitään meihin liittyvää. Hän sanoi että haluaa olla vain kaveri, mutta kuitenkin antoi ymmärtää, että jos tilanne olisi toinen....
Nyt tunnen vain itseni typeräksi idiootiksi :( Alkoholi ja syvälliset keskustelut eivät sovi yhteen. Toivon etten näkisi häntä enää ikinä, mutta se ei ole mahdollista. Annan sinullekin toisen neuvon..mieti ennen kuin teet yhtään mitään...
Jos tunnet itsesi noloksi, teitä ei ole luotu toisillenne.
terveisin flimmeri