Siis jokunen aika sitten viimein laitoin korkin kiinni. Lupaus että se on nyt loppu on kyllä pitänyt, olen nääs aika hyvä pitämään lopetus-päätöksent, niin jäi tupakki kuin kahvikin vuosia sittten.
Mutta nyt huomasin että olen aika yksin, kaikki ympärillä pyörii viinan perässä ja minua se ei enää kiinnosta, no morjestellanhan kyllä mutta siinäpä se.
Ehkä pitäsis lähteä johonkin mutta mihin ? No onneksi on kohta marja-aika eli vaikka mehtään :) Mutta entäs sitten kun tulee pimeä ja sateinen syksy..
Jos täällä muita entisiä ei niin välttämättä juoppoja mutta alan miehiä/naisia kumminkin niin mitä te olette keksineet luppo-ajoiksi ??
Mutta nyt huomasin että olen aika yksin, kaikki ympärillä pyörii viinan perässä ja minua se ei enää kiinnosta, no morjestellanhan kyllä mutta siinäpä se.
Ehkä pitäsis lähteä johonkin mutta mihin ? No onneksi on kohta marja-aika eli vaikka mehtään :) Mutta entäs sitten kun tulee pimeä ja sateinen syksy..
Jos täällä muita entisiä ei niin välttämättä juoppoja mutta alan miehiä/naisia kumminkin niin mitä te olette keksineet luppo-ajoiksi ??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Noinhan se menee, entisten kavereiden raadollisuus paljastuu kun ei itse enään ota kuppia. Eihän niiden kanssa ennenkään selvinpäin mitään kaveruutta ollut, mutta kun itse oli kännissä, niin niitä pystyi jotenkin sietämään.
Olen raitistuttuani löytänyt uusia kavereita uuden harrastukseni kautta, ja voin vakuuttaa etten hetkeäkään kaipaa niitä kännisiä sönköttäjiä, jotka vielä luulivat olevansa aina niin kovasti hauskojakin.
Jos et halua olla yksin, osta moottoripyörä ja liity kerhoon. Hanki vene ja käy vierassatamissa. Etsi joku vapaaehtoinen homma / harrastus ja uudet kaverit (paremmat) tulevat sen myötä. Missään tapauksessa ei kannata vanhaan ryyppyremmiin mennä vissylle. Siinä käy heikosti. Ei sitä kälinää jaksa selvin päin.
Älä käännä heille selkääsi, eiväthän ne vanhat ryyppykaveritkaan ole jatkuvasti kännissä.
ovat ne...
Kiva kun on näin paska kesä ilmastoltaan, eipä käy kateeksi terassilla värjöttäville.
Uimahallit, kuntosalit , tapahtumat jne, terveellistä ja näät uusia namoja :)
Juomisen loputtua sain kavereita AA:sta. Ihan raittiita ja mukavia, miehiä ja naisia.
Työntelette siis löylykauhoja toistenne perseisiin kerholla. Sniffaatteko myös OMOa ? Kuulostaa erikivalta.
mä käyn paltsuissa ex dokujen kanssa
Olen juonut ja siinä ohessa myynytkin viinaa huomattavasti enemmän kuin laki määrää tai tuomari tietää. Aloin jo poikakotiaikoina kiljun juonnin ja siitä seuraavat vuodet menivät kaikenlaisessa humussa ja sumussa, enemmän tai vähemmän. Linnassakin tuli istuttua yhteensä liki kymmenen vuotta mutta kyllä me "taloissakin" kiljua juotiin aina kun tarve oli, en sentään koipalloja nuoleskellut krapulaani niinkuin eräät. Aktiivisen viinankäytön ja vallattoman juonnin katkaisin melkein 30 vuotta sitten. Ihan vain pitkän kuurin jälkeen päätin taas kerran että se on siinä sitten, en tarvinnut siihen ketään selittelemään ja tukemaan lopettamista, ja taukoa on pidetty siitä asti. Jossain viheessa nimittäin kiskoin alas jo moottorirommiakin(alan mies tietää mitä se on) mutta se juoma herätti minut miettimään missä tässä jo mennään kun "kone" ei muuten käynnisty. Viinanhimon korvasin työnarkomanialla, se on myös aika tressaava riippuvuus vaikka siitä kertyikin muutakin kuin vain rupia polviin. Maksoin "paskat" niskastani pois ja aloin elämään toisenlaista elämää kiireisenä metallialan yrittäjänä. Vaikka kyllä siinä entisellä linnavenkulalla totuttelemista oli, ns.tavallinen porukka kun on ajatusmaailmaltaan täysin eri planeetalta mitä meikäläiset, vielä tänäpäivänäkin huomaan sen kun keskustelen ns.normaalin elämän eläneiden kanssa. Ehkä olen outo mielenlaadultani mutta en kadu pätkääkään sitä miten nuoruuteni elin, joka viinapottu meni tarpeeseen, joka lusittu päivä johti uuteen aamuun ja jokainen vapautuminen isolle avolle uusiin seikkailuihin. Ehkä se olikin pelastukseni ettei minusta tullut samanlaista kuin muista ikätovereistani eli nyt 7kymppisistä. Joskus vähän huvittaa heidän jännät elämäntarinansa eli "join minä kerran melkein kolme päivää ja olin minä kipeä, ei sitä ketään usko", "olisin minäkin nuorena mutta kun" ja "vaimon kanssa ollaan oltu jo uskollisesti 50 vuotta, kertaakaan ei olla petetty toisiamme" ja "kerran melkein sain vierasta laivalla". Huvittaa kun kerron heille sattumuksista ja elämästä viinan sekä synnin parissa, usein he huokaavat silmät suurena että "voiko tuollaista oikeasti kelleen elämässä tapahtua". Viimeksi kerroin muille paikallisille huoltoaseman huru-ukoille millaista oli meno 60-70-luvun Köpiksessä ja Stokiksessa, oli siinä ukot haavi auki kun kerroin että rahaa hankittiin sekä velkojen perintää tehostettiin usein "töpö" kourassa ja oven raamit kaulassa. Huvittaa kun nykyinen avovaimoni sanoo usein että olet se erillainen "nuori", mutta hyvin tullaan toimeen ja kummankin viimeinen kortti meinataan katsoa yhdessä. Kulmien kundi on mieleltään aina katupoika elämänsä loppuun asti ja siksi käynkin välillä tervehtimässä vanhoja juoppoja, ei heidän juomisensa minulta ole pois, heidän kanssaan on paljon yhteisiä muistoja samasta "harrastuksesta". Näin vanhana usein mietin sekä kaipaankin edesmenneitä nuoruuden kavereitani, joista osa on tapettu ja suurin osa kuollut viinaan, kamaan tai johonkin syöpään. Älkää aina haukkuko viinaa, vaikka se on lopettanut monta suhdetta niin on se niiden aloittamisessakin avittanutkin. Se viina kuului siihen meikäläisen elettyyn elämään, nyt joskus maistan lasillisen hyvää viskiä ja juon avovaimon kanssa lasin viiniä ettei taidot sentään ruostu.