En jaksa enkä halua, haluisin vaan kadota olla rauhassa...
Mun voimat ei riitä puolustamaan itseäni tätä pahaa maailmaa vastaan, kaikki on liian monimutkaista jopa roskien vieminen on tehty vaikeaksi, mihin komposti mihin pelti mihin paperi, mihin paristot, mihin kartonki, mihin muovi, mihin sekajäte ja missä avain, että voi viedä roskat lukolliseen roskikseen......
Entä onko kunnolliset vaatteet yllä, onko tarpeeksi hoikka, onko meikit kunnolla, miten hiukset, näkyykö kello...ettei vaan näytä puliveivarilta ja saa naapureiden ilkeitä juoruja ylleen.
en jaksa ajatella haluan vain olla rauhassa toimia omalla tavalla ilman muiden tarkkailun alaisena olemista.
Pelkään jääväni yksin, en mä osaa elää yksin, kaikki on liian monimutkaista ja vaikeaa.....
Mun voimat ei riitä puolustamaan itseäni tätä pahaa maailmaa vastaan, kaikki on liian monimutkaista jopa roskien vieminen on tehty vaikeaksi, mihin komposti mihin pelti mihin paperi, mihin paristot, mihin kartonki, mihin muovi, mihin sekajäte ja missä avain, että voi viedä roskat lukolliseen roskikseen......
Entä onko kunnolliset vaatteet yllä, onko tarpeeksi hoikka, onko meikit kunnolla, miten hiukset, näkyykö kello...ettei vaan näytä puliveivarilta ja saa naapureiden ilkeitä juoruja ylleen.
en jaksa ajatella haluan vain olla rauhassa toimia omalla tavalla ilman muiden tarkkailun alaisena olemista.
Pelkään jääväni yksin, en mä osaa elää yksin, kaikki on liian monimutkaista ja vaikeaa.....
Vastaukset 5
Vanhimmat
..joku joka on samankaltainen kuin mä. Elämä on tosi monimutkaista. Myös mä haluaisin tehdä kaiken omalla tavalla.. ajatella ja puuhailla omia juttujani muista välittämättä.
Mulla töissä käynti on vaikeeta. Ja yleensä työsuhteet päättyvät nopeasti. Osittain ei jaksa ja toisaalta sen takia kun kaikki tuntuu niin monimutkaiselta.
Myös tuo yksin jäämisen pelko on mullakin.. sitä toivoisi itselleen samankaltaista elämänkumppania.
Ehkä se olis helpompaa jos vierellä olis samankaltainen ihminen.. varmasti auttais jollakin lailla jaksamaan paremmin..
Näin ei voi oikein jatkua.. yksin eläminen on vaikeaa..
tervetuloa joukkoon
.. myös toivottaa tervetulleeksi kerhoon. Tämä ei taida ollakaan mikään reilu kerho. Olen kanssasi liiankin samanlainen, ainakin kirjoittamasi perusteella.
Tuo tuntuu osittain siltä, miltä minustakin tuntuu. Kaikki kaatuu. Valun syvemmälle alakuloon ja suruun, koska en jaksa tiskata tai imuroida. Enkä tarkoita, etten viitsisi. Ei se ole laiskuutta, sillä minä todella haluaisin.
Ja tämän ympärillä pyörittelen ajatusmaailmaani. Ne ovat niitä turvallisia asioita, joskin nekin tuskaisia. Jos ajattelisin jotain todella tärkeää, olisi helvetti valloillaan. En kestä edes pientä arkista takaiskua, joten kuinka voisin selviytyä mistään isommasta?
Yöllä tulevat unet ja pelko. Raivoan niille joita rakastan, vaikka en haluaisi. Se ei tunnu oikealta jälkeenpäin, mutta silloin kun se tapahtuu, en saa kahlittua sanojen ja tekojen virtaa. En voi luvata, etten enää koskaan loukkaa tai ole väkivaltainen, sillä melkein jo tiedän joskus vielä olevani.
Ei nää "perinteiset" siivous- ym. hommelit ole ollenkaan tärkeitä. Tärkeintä on löytää se piiri, joka hyväksyy sut just sellasena kuin itse olet. Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että seurustelin alk. 16 v. nuoruudenrakkauteni kanssa 12 vuotta. Jossain seurustelun puolessa välissä hän totesi, että olisit niin hyvä tyyppi, jos pikkasen huolehtisit taloudesta (siisteys) enemmän. Sittemmin hän sairastui mahasyöpään, jota ei voitu leikata. Sairautensa alkuvaiheessa hän jo totesi "ei sillä, mitä aiemmin olen sanonut, ole mitään merkitystä. Se on yks hailee, kuinka siistiä on, tärkeintä, että olet nyt mun tukenani". Ei ihan näin sanoin - on kulunut 15 v. tapahtuneesta -, mutta viesti oli tämä ja saatoin hänet tukien loppuun asti. Mutta tuon viestin otin onkeeni: nykyisen seurustelen onnellisesti kaverin kanssa, joka ei siisteydestä kanna huolta, jos häntä ärsyttää, siivoaa itse tai odottaa, kun itse saan inspiraation. Nykyisin työ vie niin äärettömän paljon energiaa, ettei aina jaksa - ja se pitää hyväksyä. Kun olen lomalla, teen ihmeitä, mutta työpäivän päälle en yksinkertaisesti jaksa. Piste.