Buddhalaisuus ja fysiologia

Löytyy paljon tietoa esim. meditation brain.

http://nuviun.com/content/buddhas-brain---muse-headband-quantifies-meditation

Pikkaisen vaikeita kysymyksiä heitit. Kuten linkissä yllä, yleensä b:n kohdalla on tutkittu meditaation vaikutusta eri asioihin. Neurotieteet kehittyvät tietysti jatkuvasti, mutta en ole varma pystytäänkö tuolle kysymystesi tasolle tarkkuudessa vielä pääsemään?

Mutta voidaan toki kokeilla sillä mitä toistaiseksi tiedetään? Otetaan tuo pelko, koska siitä tiedetään jotain.

Kun aivot saavat havaintosignaalin (em. näkö) se esiprosessoidaan. Tuloksena voi olla täppä: "Vaarallinen." Eli alkuperäiseen havaintoon liitetään tieto, että tähän havaintoon tarvitaan tunnepohjainen reaktio.

Kaikki aistidata, joka vaatii emotionaalista reaktiota, käsitellään ensiksi talamuksessa. Sieltä data voi kulkea kahta polkua pitkin: lyhyttä ja pitkää. Lyhyessä suoraan mantelitumakkeeseen tai pitkässä mantelitumakkeeseen aivokuoren (ja hippokampuksen) kautta.

Lyhyt reitti on nopea, se antaa ensivaikutelman ilman, että olemme siitä tietoisia. Eli tämä on ensireaktio.

Pitkä reitti kulkee aivokuoren kautta. Aivokuoren toiminnat ovat ns. korkeamman tason toimintoja. Eli sieltä käsitellään tieto, onko kyseessä todellinen uhka vai ei. Se on analysoitua dataa.

Aivokuoresta tieto lähtee kahteen paikkaan: suoraan mantelitumakkeeseen ja hippokampukseen. Hippokampus vertaa dataa muistissa olevien asioihin ja lähettää tiedot mantelitumakkeeseen.

Lopputulos on siis yhdistelmä analysoitua dataa, jota verrataan muistijälkiin. Voisi sanoa karkeasti, että aivokuoresta tulee konsepti ja hipolta konteksti.

Näiden jälkeen tumakkeessa syntyy komento tunnereaktiosta, joka välitetään ruumiin eri osiin. Tuloksena on sydämensykkeen nousu ja verenpaineen nouse, käsien hikoilu, kuiva suu ja jännittyneet lihakset. Siis pelko.

Tästä syntyy tietysti vastareaktio, jossa signaalina on: Systeemi on epämiellyttävässä tilanteessa, täytyy tehdä jotain. Yleensä reaktiona tähän signaaliin on joko paeta, jähmettyä, keksiä tekosyy tai käyttäytyä väkivaltaisesti. Mitä tahansa, jotta epämiellyttävä reaktio saadaan katoamaan.

Jos katsotaan ketjua buddhalaisesta näkökulmasta, niin yksi tärkeä asia on se, mikä tulee hippokampuksesta.

Muistijälki vaikuttaa meidän reaktioihimme ja käyttäytymiseemme. B:ssa (ja neurotieteissä myös) tätä kutsutaan termillä "ehdollistuminen". Käytännössä siis reagoimme ja myös ajattelemme vanhojen tottumusten mukaan. Tietty tilanne laukaisee aina saman reaktion (em. sosiaalinen pelko iskee sukujuhlissa) kuin napista painamalla.

B pyrkii tuomaan nämä usein tiedostamattomat reaktiomallit tietoisuuteen ja sitä kautta purkamaan ne. Neurotieteiden kannalta pyritään siis muuttamaan neuronien välisiä yhteyksiä. Pyritään poistamaan ehdollistunut tapa reagoida ja ajatella. Sehän ei synny tyhjästä vaan se on syntynyt josssain elämänvaiheessa. Siinä syntytilanteessa se on voinut olla jopa hyvä ratkaisu, mutta se ei toimi enää tai toimii ihmisen kannalta jopa häntä haittaavalla tavalla.

Toinen b:ssa tärkeä juttu on, että koko ketjussa on viive. Tässä meditaatio on hyvä apu. Me voimme päästä käsiksi moniin tapahtumiin ennenkuin ne tapahtuvat tai ovat juuri tapahtuneet. Yleensä puhutaan reaktiosta. Ennenkuin tietty reaktio muuttuu toiminnaksi tai reaktio lähtee aiheuttamaan lisäreaktioita (em. ärsytys muuttuu raivoamiseksi) , me voimme tulla tietoisiksi siitä ja analysoida uudelleen tilanteen.

Ihminen voi siis "harjoittamalla" tulla tietoiseksi siitä, että tämä on em. ehdollistunut ja suhteeton reaktio ja sitä kautta kontrolloida tilannetta. Tai tehdä jotain muuta juuri nyt tässä tilanteessa. Mutta se edellyttää, että tiedostamme mitä meidän mielessämme ja ruumiissamme milläkin hetkellä tapahtuu.

Dalai Lama on siinä oikeassa, että tämä muistuttaa läheisesti tieteen metodia. B:ssa kaikki täytyy kokeilla ja tutkia itse. Mitään ei oteta annettuna uskomuksena ellei siihen ole erityistä syytä. Ero on tietysti siinä, että b:ssa tutkitaan subjektiivista kokemusta ja mikroskooppina on oma mieli. Se tekee asioista vaikeampia, mutta sama objektiivisuuden vaatimus pätee. Sori, kun tuli pitkä viesti...

Minusta näiden itäisten oppien tieteellisyydessä on kyse siitä, että ei vaadita sokeaa uskoa tai dogmien hyväksymistä, vaan kaikki on koeteltavissa. Sanotaan: "jos teet näin, sillä on tällainen seuraus." Esim. meditaation seuraukset ovat myönteisiä, ja jokainen voi sitä kokeilla ja oman kokemuksensa kautta itse havaita asian.

Buddhalaisuus ja muut vastaavat järjestelmät ovat mielen tiedettä, eivät niinkään materiaalista mekanistista tiedettä. Asiat toimivat kyllä joidenkin mekanismien välityksellä, mutta mekanismit eivät ole kovin tärkeässä asemassa - riittää, että ne ovat hyödynnettävissä päämäärän saavuttamiseksi. Tärkeintä on siis, että tulos saavutetaan, ei niinkään se, millaisen mekanismin välityksellä se tapahtuu.

Itäiset "mielen tieteen" opit ja länsimainen materialististyyppinen tiede täydentävät toisiaan. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia.

Mielen-tiede antoikin jo vinkkejä ja lisää tietoa löytyy netistä vaikka millä mitalla. Yksi kirjakin tuli mieleen Zen - tie depression läpi, jonka on kirjoittanut Philip Martin. Sitten kannattaa mennä Pubmed-sivustolle ja etsiä sieltä hakusanoilla tutkimuksia, jotka liippaavat aihetta.

Vai että käärmehenki Jolla on aivotkin. Onneksi JEESUS NASARETILAINEN voitti . Nousi kuolleista. Jeesus sanoo ettei kukaan pelastu muutoin kuin HÄNEN kauttaan . Risti on hyvä valo pimeydessä . Jeesus tie kotiin vie.

Meditoimalla...kyllä sun sielusi tarvii pelastajan todellisesti.

Ei budhalaisuus mitään tiedettä ole, mutta ei myöskään samanlainen "palvonta-uskonto" kuin esimerkiksi kristinusko. Sitä voisi kutsua vaikka "filosofiseksi psykofyysiseksi metodiksi". Sen perustana on jonkinlainen ihmiskäsitys, jossa on toki uskonnollisia / dogmaattisia piirteitä (eli se ei perustu mihinkään loogiseen päättelyyn, vaan se on jonkinlainen "aksiooma"), mutta siinä on myös fyysisiä harjoituksia kuten juuri meditaatio, joilla on mitatusti myönteisiä vaikutuksia.

<>

Paras selitys, jonka minä olen kuullut on se, että hengitys on linkki ihmisen kahden erilaisen hermojärjestelmän välillä, koska hengitys on sekä automaattista (unen / tajuttomuuden aikana jne) että myöskin tahdonalaista (valveilla voimme säädellä hengitystämme). Eli hengitys on ilmeisesti tapa, jolla tahdonalaisella (somaattisella) hermostolla voimme vaikuttaa tahdosta riippumattoman, autonomisen hermoston toimintaan.

Autonominen hermosto taas säätelee sileitä lihaksia, sydäntä, rauhasia jne ja käytännössä säätelee ihmisen stressitasoa. Tämä perustuu myös ajatukseen (jolle on tutkimustukea) kahdensuuntaisesta vaikutuksesta: onnellisuuden tunne saa meidät hymyilemään, mutta tutkimukset antavat viitteitä siitä, kun päätämme hymyillä aktiivisesti, niin se lisää meidän onnellisuuttamme. Kun olemme rauhallisia ja levollisia hengitämme rauhallisesti ja tasaisesti ja niinpä kun keskitymme hengittämään tasaisesti ja rauhallisesti se alentaa autonomisen hermoston stressitasoa.

Hengitysharjoituksia tukee psyykkinen vaikutus, joka seuraa siitä, että meditoija keskittyy vain yhteen asiaan (esimerkiksi hengitykseensä tai mantran toistamiseen). Tällöin tietoiseeden "taustamelu" eli sinne tänne risteilevät ajatukset vaimenevat, joka edesauttaa rentoutumista ja rauhoittumista, joka taas on mitattavissa verenpaineen muutoksena, sterssihormoonien tasossa jne.

Meditaatiotekniikoita on käytetty myös muissa uskonnoissa. Kun esimerkiksi harras kristitty toistaa samaa rukousta rukousnauhan helmiä laskien, niin käytännössä kyse on paljolti samasta asiasta kuin transsendenttinen meditaatio. Ja niinpä kristitty voi perustellusti sanoa, että rukoilulla on "ihmeellinen rauhoittava vaikutus". En tiedä käytetäänkö rukousnauhoja prosessien keskuudessa, mutta ortodoksien ja katolisten keskuudessa ainakin.