Liian takertunut lapsi

Nyt äkkiä vinkkejä, apua, vertaistukea tai ihan mitä vaan.
Täällä kirjoittaa todella väsynyt,turhautunut ja huolestunut 3 ja puolivuotiaan pojan äiti.

Poika on ollut aina kotihoidossa, mutta kevään kävi 2 kertaa viikossa kerhossa. Kerhosta jäi fiilis ettei lapsi nauttinut siellä olostaan, lähinnä varmaan koitti vain selviytyä. Musiikki oli ainut mikä oli ollut kivaa. Kerhovetäjätkin sanoivat että poika on epävarma muiden seurassa ka kysyi vähän väliä milloin äiti tulee.

Poika on aina ollut kovin herkkä lapsi, jolla on kuitenkin vahva tempperamentti. Ei kestä epäonnistumisia ja on usein itkuinen tai vinkuu.
Nyt parin kk sisällä tilanne on mennyt aivan mahdottomaksi ja tuntuu pahenevan. On kovin takertunut minuun ja itkee kun teen jotain muuta kun leikin hänen kanssaan. Jos käyn lenkillä ja lapsi jää isän kanssa niin kuulemma itkee vain perääni, ennen viihtyi hyvin myös isän kanssa.
Suurin osa päivästä menee siihen, että poika kertoo " että on pahamieli" mutta ei kuitenkaan kerro syytä enkä itsekään keksi. Päivät kuluu vinkuen vaikka yritettäisiin tehdä yhdessä jotain mukavaa.
Kun tämä vinkuminen alkaa niin sitä ei millään keinolla saa loppumaan ja se saattaa kestää parikin tuntia, hokee vain "pahamieli pahamieli" jää jotenkin jumiin,

Uusin murhe on toiset lapset! Kun ollaan puistossa ja jos sinne tulee joku toinen niin poika alkaa itkeä haluaa pois, on jopa pelokas. Itku ei lopu vaikka saisi istua sylissäni, rauhoittuu vasta kotona.

Meillä on mielestäni perheessä kaikki hyvin. Lapsen nähden ei riidellä tai olla humalassa jne. Yhdessä tehdään paljon juttuja ja lapsen kanssa ollaan. On rakkautta, mutta myös selkeät rajat mitä ei saa tehdä eikä niistä anneta periksi. Lapselle annetaan tukea, mutta myös kannustetAn oppimaan itse jne. En tiedä mitä me teemme väärin? Ollaan mieheni kanssa jo ihan uupuneita lapsemme kanssa kun mikään ei ole koskaan hyvin. Miksi hän on niin herkkä ja itkuinen? Ja ei varmaan ole normaalia, että 3 v pelkää muita lapsia?

Pitäsikö hakea apua jostain ulkopuoliselta taholta vai mitä voisimme tehdä lapsen hyväksi? Enää mitä pitää tehdä kun lapsi itkee muista lapsista, viedä pois vai jäädä vain huutamaan puistoon?