Äitini on kauan ollut masentunut ja puhunut asiasta kyllä yleislääkärin kanssa. Hän kertoo asioitaan hyvin vähän eikä myönnä olevansa sairas. Hän on syyskuusta lähtien ollut kotona (ns.varhaiseläke, ei johdu sairaudesta) ja tiedän että hän juo alkoholia, kuinka paljon en tiedä, mutta hän tekee sen salaa.
Tänään kun muistutin että joulutähti on myrkyllinen, (huomenna 9kk lapsenlapsi tulossa hoitoon) hän sai hirveen raivokohtauksen. Kun otin rauhallisesti häntä kiinni käsivarsista, hän raivosi, itki ja riuhtoi ne pois. Hän tärisi ja itki ja huusi minulle ja isälleni, en tuntenut häntä siinä tilanteessa. Hän sanoi vihaavansa isääni tästä lähtien kun on usuttanut minut hänen kimppuun. Minä yritin sanoa että hän tarvitsee hoitoa, mutta siihen vastaukseksi suuri EI!!!! Hän sanoi että voisi kävellä vaikka helvettiin, ja täytyy myöntää että pelkään vähän että hän tekee itselleen pahaa. Vaikka sanoin (huusin jotta hän kuulisi) että rakastan ja tarvitsen häntä ja että poikani 3 ja 2v tarvitsevat häntä hän vain vetosi siihen että tuskinpa tarvitsevat jos hän nyt on niin huono ihminen kuin mitä minä annan ymmärtää...
Nyt siis ihmettelen mitä tehdä, en usko että hän koskaan (ainakaan nyt) tulee myöntämään että on sairas ja riippuvainen alkoholista. Täytyykö minun jossain vaiheessa raahata hänet hoitoon, minne??? Minulla huomenna soittoaika hänen lääkärilleen, ajattelin paljastaa kaikki asiat äidistäni hänelle, jos hän osaisi ohjata meidät oikeeseen suuntaan...
Tänään kun muistutin että joulutähti on myrkyllinen, (huomenna 9kk lapsenlapsi tulossa hoitoon) hän sai hirveen raivokohtauksen. Kun otin rauhallisesti häntä kiinni käsivarsista, hän raivosi, itki ja riuhtoi ne pois. Hän tärisi ja itki ja huusi minulle ja isälleni, en tuntenut häntä siinä tilanteessa. Hän sanoi vihaavansa isääni tästä lähtien kun on usuttanut minut hänen kimppuun. Minä yritin sanoa että hän tarvitsee hoitoa, mutta siihen vastaukseksi suuri EI!!!! Hän sanoi että voisi kävellä vaikka helvettiin, ja täytyy myöntää että pelkään vähän että hän tekee itselleen pahaa. Vaikka sanoin (huusin jotta hän kuulisi) että rakastan ja tarvitsen häntä ja että poikani 3 ja 2v tarvitsevat häntä hän vain vetosi siihen että tuskinpa tarvitsevat jos hän nyt on niin huono ihminen kuin mitä minä annan ymmärtää...
Nyt siis ihmettelen mitä tehdä, en usko että hän koskaan (ainakaan nyt) tulee myöntämään että on sairas ja riippuvainen alkoholista. Täytyykö minun jossain vaiheessa raahata hänet hoitoon, minne??? Minulla huomenna soittoaika hänen lääkärilleen, ajattelin paljastaa kaikki asiat äidistäni hänelle, jos hän osaisi ohjata meidät oikeeseen suuntaan...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sääli äitiäsi.
tuosta edellisestä viestistä. Tänne on taas eksynyt joku, jonka mielestä kukaan ei tarvitse mitään hoitoa eikä lääkitystä.
Äitisi tilanne tuntuu olevan vaikea, mutta parhaiten sen tuntee isäsi, juttele hänen kanssaan. Ulkopuolisena on kovin vaikea sanoa, mistä kiikastaa, onko työelämän loppuminen kuitenkin kova paikka, tarpeettomaksi itsensä tunteminen, hormoonitoiminta, masennuksen monet yrittävät turruttaa alkoholilla ja se ei ainakaan paranna oloa, syyllisyys siitä vain pahentaa asiaa.
Tiedän, että on melkein mahdotonta auttaa ihmistä, joka apua ei ota vastaan. Toivottavasti lääkäri osaa sanoa jotakin.
Haluaako äitisi nähdä sinua? Haluaako hän yleensäkään, että puutut hänen asioihinsa? Ehkäpä vain eläkkeelle jääminen on ollut normaalia rankempi paikka hänelle ja nyt sinä omalla käyttäytymiselläsi pahennat sitä. Mun mielestä sun tehtävä ei todellakaan ole soitella toisten lääkäreille. Jos äitisi haluaa apua, hän osaa pyytää sitä. Eihän hän kuitenkaan ole yksin, vaan hänen miehensä on läsnä. Kannattaisiko pitää vähän etäisyyttä. Soittaa silloin tällöin ja varmistaa, että kaikki on OK. Puhua puhelimessa normaaleista asioista, eikä leikkiä psykiatria.
äitisi todella tarvitsee apua. Juomisen kierre ei lopu, ellei joku pysäytä. Kun tämä on saatu poikki, voidaan katsoa muita asioita.
mihinkään pakkohoitoon ottamiseen. Järki käteen.
Onko äidilläsi liikaa vastuuta?? se voi ahdistaa myös tai kaipaako omaa rauhaa?? onko sun äitis kertonu sulle koskaan ja avautunut kunnolla...näissä on parempi olla itse mahdollisimman hiljaa ja antaa toisen vain puhua ja jos menee liian hiljaiseksi esittää väliin jotain kysymyksiä joka saisi ajattelemaan omaa tilannettaan vielä.