Tännään on semmonen,

:(

Uskon ymmärtäväni sinua. Minä itkin eilen illalla, en voinut estääkään, ja miksi pitäisi. Oli niin haikea paha olla, niin haikea olo, mutta se kyllä helpottaa, kun saa sydämestään itkeä. On se vain jännä juttu, ja sehän on rikkautta, että osaa rakentavasti näyttää tunteitaan. Mietin eilen, ovatko ihmiset niin kylmäkiskoisia, että eivät kykene ajattelemaan muita ihmisiä. Onko maailman tuho ihmisen itsekkyys, joka peittoaa kaiken hyvän. En tiedä, toisaalta en uskokaan, mutta ei sitä tietääkään voi. Tuntuu, että ihmiset antaa itsestään vain silloin kuin se heille parhaaksi sopii. Ensin ajetaan ihminen voimattomaksi, imetään kaikki energia, ja sitten kuitenkin ollaan "ojentamassa kättä" toiselle, kun se juuri itselleen sopii. Eihän ihmissuhteet mene niin, ei tunteet mene prosessikaavion mukaan. Joskus olisi hyvä tehdä jotain toisenkin puolesta, eikä vain miettiä, mikä juuri minulle, juuri sillä hetkellä sopii. Tätä voidaan kutsua myös aidoksi välittämiseksi. Toisen ihmisen huomioiminen on sitä aitoa välittämistä, ei liirum laarum rakkkausnovellit.

Monesti ihmiset projisoi omaa minäämme ja toimintatapoja muiden "luettavaksi". Ehkä epäillään, että toinen vain pelaa tai että toinen haluaa vaan seksiä tai että toinen käyttää vain hyväksi, eikä osata huomioida, että kaikki ei vain toimi niin. On toki meillä kaikilla varmasti myös huonoja kokemuksia, jotka muokkaavat meitä, mutta silloin pitää muistuttaa itseään, että "näin ei välttämättä ole" eikä painella kostonhimoisena ja välittämättä toisesta, kun joku toinen ei osannut aidosti välittää. Ikään kuin laitetaan paha kiertämään, koska minullekin tehtiin niin. Ei se maailma niin pyöri. No oli miten oli, niin aina oppii ja pitääkin oppia, mutta sen tiedän, että itse en tule koskaan antamaan toiselle sen pahan, mitä itse olen kokenut, en ainakaan vapaaehtoisesti.

Emmääkää päästäs irti susta. Tahtosi olla sun kaa iha kahelleen.

Ketäpäikävöit?

sama täällä jos vain törmäisin erääseen mieheen...:)