http://keskustelu.suomi24.fi/t/11708440
Kauheimmat hetket
8.9.2013 23:12
Kauheimmat hetket, mitkä minä olen kokenut, olivat silloin, kun narsisti paljasti todelliset kasvonsa. Rakkauden huumaa kesti monta kuukautta (vajaa vuosi) ja minä olin alkanut alun epäröinnin jälkeen luottaa häneen. Elin rakkauttamme totena. Olin hurjan rakastunut häneen.
Suurinpiirtein yhtäkkiä, pienen alkuverryttelyn jälkeen hän alkoi käpälöimään toisia naisia ja nauroi makeasti minulle päin naamaa...
Minä raivostuin suunnattomasti, enkä tässä paljasta, mitä tein. Mutta asiani tein selväksi. Narsisti ei ymmärtänyt reaktiotani... hänhän ei ollut tehnyt mitään niin väärää, aivan sitä tavallista vain, mitä ennen minua niiden muidenkin kanssa... ja läpi oli mennyt, kai...
Minun on sanottava, että tuosta toipuminen on vienyt todellakin vuosia...
Ensimmäisen puoli vuotta itkin joka päivä, olin aivan uupunut, koska oli työt ja muutakin vielä... Tuskaani lisäsi, että hän avoimesti ja rajattomasti narsistiseen tapaan kertoili minulle kuin hyvälle kaverille konsanaan, miten rakastunut hän oli, kehen milloinkin.
Noina aikoina mietin, että toivoiko hän tosiaan, että tappaisin itseni, niin hän voisi sitten kehuskella sillä eteenpäin... narsistille ominaiseen tapaan. Epäilystäni lisäsi se, että hän otti keskustelussa asian esiin, ikäänkuin se olisi hän, jonka pitäisi miettiä itsensä tappamista.
Tulin siihen tulokseen, että sillä, mitä hän ajatteli, ei ollut merkitystä. Eli tietoisesti nostin itseäni sen kaiken kauheuden yläpuolelle ja yritin ajatella hänet mahdollisimman alas. Enkä tottavie tiedä yhtään syytä, miksi en olisi saanut niin tehdä.
Vieläkään en ole ollut kenenkään muun kanssa, vaikka tapahtumasta on vuosia. Narsistille olen kovan ponnistuksen jälkeen pystynyt antamaan anteeksi. Olen opetellut tuntemaan hänen luonnettaan ajan kanssa. Olen kokenut sen välttämättömäksi.
Olen luonteeltani sellainen, että kun suutun, suutun sitten todella. Narsisteille ja psykopaateille olisi terveellisempää kiertää minut kaukaa. Itse en ainakaan toistaiseksi ole piirteelleni mitään voinut. Eli minua pitää kohdella niin, että kestän kohtelun. En ainakaan toistaiseksi ole voinut sille mitään, että en kestä kaikkea.
Minulle ei ole koskaan tullut edes mieleen, että kaikkea pitäisi sietää...
Kauheimmat hetket
8.9.2013 23:12
Kauheimmat hetket, mitkä minä olen kokenut, olivat silloin, kun narsisti paljasti todelliset kasvonsa. Rakkauden huumaa kesti monta kuukautta (vajaa vuosi) ja minä olin alkanut alun epäröinnin jälkeen luottaa häneen. Elin rakkauttamme totena. Olin hurjan rakastunut häneen.
Suurinpiirtein yhtäkkiä, pienen alkuverryttelyn jälkeen hän alkoi käpälöimään toisia naisia ja nauroi makeasti minulle päin naamaa...
Minä raivostuin suunnattomasti, enkä tässä paljasta, mitä tein. Mutta asiani tein selväksi. Narsisti ei ymmärtänyt reaktiotani... hänhän ei ollut tehnyt mitään niin väärää, aivan sitä tavallista vain, mitä ennen minua niiden muidenkin kanssa... ja läpi oli mennyt, kai...
Minun on sanottava, että tuosta toipuminen on vienyt todellakin vuosia...
Ensimmäisen puoli vuotta itkin joka päivä, olin aivan uupunut, koska oli työt ja muutakin vielä... Tuskaani lisäsi, että hän avoimesti ja rajattomasti narsistiseen tapaan kertoili minulle kuin hyvälle kaverille konsanaan, miten rakastunut hän oli, kehen milloinkin.
Noina aikoina mietin, että toivoiko hän tosiaan, että tappaisin itseni, niin hän voisi sitten kehuskella sillä eteenpäin... narsistille ominaiseen tapaan. Epäilystäni lisäsi se, että hän otti keskustelussa asian esiin, ikäänkuin se olisi hän, jonka pitäisi miettiä itsensä tappamista.
Tulin siihen tulokseen, että sillä, mitä hän ajatteli, ei ollut merkitystä. Eli tietoisesti nostin itseäni sen kaiken kauheuden yläpuolelle ja yritin ajatella hänet mahdollisimman alas. Enkä tottavie tiedä yhtään syytä, miksi en olisi saanut niin tehdä.
Vieläkään en ole ollut kenenkään muun kanssa, vaikka tapahtumasta on vuosia. Narsistille olen kovan ponnistuksen jälkeen pystynyt antamaan anteeksi. Olen opetellut tuntemaan hänen luonnettaan ajan kanssa. Olen kokenut sen välttämättömäksi.
Olen luonteeltani sellainen, että kun suutun, suutun sitten todella. Narsisteille ja psykopaateille olisi terveellisempää kiertää minut kaukaa. Itse en ainakaan toistaiseksi ole piirteelleni mitään voinut. Eli minua pitää kohdella niin, että kestän kohtelun. En ainakaan toistaiseksi ole voinut sille mitään, että en kestä kaikkea.
Minulle ei ole koskaan tullut edes mieleen, että kaikkea pitäisi sietää...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.