Mielelläni kuulisin millaista on synnyttää Jyväskylässä, mitä vaihtoehtoja tarjotaan olon helpottamiseen yms. Esikoinen syntyy keväällä ja jokainen tarina on tervetullut!
Jyväskylässä synnyttäminen
Annukka
6554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mukava henkilökunta ja itselleni laitettiin epiduraalipuudutus.
Hieno kokemus oli kaikin puolin, vaikka vauvan sydänäänten kanssa saatin pariin otteeseen jännittää. Kätilöitä ehti olla kaksi (tultiin juuri ennen vuoron vaihtoa aamulla sairaalaan) ja molemmat oli ihania. Muistelen lämmöllä! =)
Lääkäri tuli paikalle nopeasti kun tarvittiin (siis niiden sydänäänten takia) ja epiduraali onnistui hyvin.
Hyvä paikka siis!
Onnea uudesta tulokkaasta! =)
itse olen kaksi lasta siellä synnyttänyt ja molemmat kerrat oli tosi mukavia... Epiduraali eka kerralla, toisella Buscopania ja PCB.
On keinutuolia, radiot yms...
Saahan siellä käydä tutustumassa, jokin aikataulu siihen muistaakseni oli. Itse kävin esikoista odottaessa ja mielestäni kannatti, niin synnyttämään tullessa ei sitten ollut ihan pihalla. Synnytys-osaston tutustumiskierroksia järjestetään muistaakseni kerran viikossa, tiettyyn kellon aikaan... =)
Itse sain toisen lapseni Jyväskylässä ja olin kyllä sekä paikkaan että henkilökuntaan kovin tyytyväinen.
Menin lääkärin tarkastukseen 1.8 ja totesivat, että sen verran on auennut ja pitkän matkan päästä oltiin, että saimme jäädä sairaalaan yöksi. Mieskin sai jäädä, kun oli huone tyhjänä.
Monesta paikasta olisivat kait passittaneet kotiin kun ei supistellut tai mitään.
No tyttö syntyi sitten 2.8 klo 1.57. Hyvä että saimme jäädä sairaalaan edellisenä iltapäivänä, muuten olisimme todennäköisesti synnyttäneet tien varressa. Synnytys kesti nimittäin juuri tuon tunti 57 minuuttia.
Sen verran nopeasti vauva syntyi, että ei siinä saatu kivunlievityksiä, mutta "kipu" on ohimenevää ja äkkiä sen "unohtaa".
Henkilökunta on mielestäni aivan ihanaa. Antavat äidinkin levätä, jos katsovat äidin tarvitsevan lepoa tai jos äiti itse sanoo tarvitsevansa lepoa.
Kaikin puolin ok.
Ensiksikin kiitokset kaikille vastanneille! Minua kiinnostaisi vielä tietää voiko esim. synnytysasennon itse valita vai vaaditaanko selällään synnyttämään? Entä onko mahdollista rentoutua esim. vesialtaassa? Miten paljon äitiä kuunnellaan esim. kivunlievitysasioissa?
Piiiiiiitkän viestin aluksi: Ihania kiitoksia lähettelen henkilökunnalle (paitsi sille yrmeälle labran tätille joka ei edes meinannut suota löytää!)
Meidät otti vastaan opiskelija, tosi ihana sellainen. Hän oli seurana koko ajan, ruokataukoa lukuunottamatta. Kyseli kovasti välillä halutaanko olla kahdestaan miehen kanssa, mutta ei me sitä pois ajettu :) Vuoro tosin loppui 3 tuntia ennen syntymää. Mulla ehti olla 3 "oikeaa" kätilöä, joista kaksi ensimmäistä kävi vain kurkkaamassa ja ilmoittamassa että on käytettävissä jos opiskelija katsoo tarpeelliseksi. Viimeinen kätilö siis tuli opiskelijan lähtiessä ja ehdittiin pari tuntia tutustua ennen H-hetkeä.
Mä pääsin tullessa suoraan saliin, eli en päässyt altaaseen. Se kun oli siellä "avautumishuoneessa" vai mikä se nyt onkaan. Suihkussa kyllä salissakin lievittelin supistuksia.
Kipulääkkeitä sain kun tarvitsin ja vähänkään vihjaisin siihen suuntaan, mutta aika hyvin kätilöt sen näkikin minusta ja osasi ehdottaa sopivan järeitä aseita kipua vastaan. Ilokaasut ja aqua-rakkulat auttoivat ensin ja epiduraali sitten. Ainoa mikä jäi itseä painamaan oli se etten tajunnut liikkua enemmän. Piuhoissa kiinni olin enkä uskaltanut kysyä voisko käveleskellä :(
Synnytysasennoista kätilö sanoi: "etsitään sitten se paras asento kun nähdään tilanne ja mikä mukavimmalta tuntuu!" Mutta myöhemmin tulvi vihreää lapsivettä. Kätilö kysyi sopiiko minulle puoli-istuva asento, koska lapsen hengitystiet on hyvä päästä imemään heti eikä letkut kuulemma lattialle yletä. Sopihan se kun kyse oli lapsen hyvinvoinnista. Jakkaran kuitenkin sain alleni avautumisen lopussa. Siinä oli hyvä istuskella kun mikään ei painanut alapäähän. Sain myös luvan "ähkäistä" eli pikkuisen verran harjoitella ponnistamista. Ei siis kovaa, mutta ihan vähän. Ei mua ponnistuttanut, mutta se helpotti supistuskipuun kuitenkin. Sitten ponnistelin jo tosissanikin siinä. Oli mukava löytää pystyasennossa ponnistusyyli ja -suunta. Ponnistusvaiheen puolivälissä mieheni ja kätilö auttoi mut sängylle jossa siis vauva tuli maailmaan. Välilihan leikkaamista kätilö lupasi välttää, mutta leikkasi sitten kun ei venynyt kunnolla ja sydänäänet alkoi laskea (päänympärys oli 37 cm).
Salissa oltiin reilu pari tuntia. Sinä yönä kun ei ollut tungosta niin oleiltiin rauhassa. Ihana oli se kiireetön tutustelu pikkuiseen. Osastolla oltiin perhehuoneessa. Ja hoitajat kävi lähinnä vaan kurkkimassa että kaikki on kunnossa. Imetykseen saatiin ohjausta ja opastusta ihan "tissistä pitäen" kun se oli haparointia aluksi :) Kylmät kaalinlehdet tuli tutuksi, eli kaikka "hörhöäkin" löytyy eikä pelkkiä "sairaalamaisia tapoja". Mutta siitä ohjauksesta erityiskiitos Annelle, imetys jatkuu edelleen :)
K-SKS on virallisesti vauvamyönteinen sairaala ja ainakin minun mielestäni se sitä todella on. Vauva on etusijalla ja sen jälkeen seuraa heti äidin toiveet. Äitiä kuunnellaan ja autetaan jos tervetta on. Tullessa sain muuten sen kuuluisan huuhtelunkin, mutta siitäkin kysyttiin että kun talossa on ollut tapana niin haluanko...
Mulla on kova ikävä takaisin! Ja toivottavasti parin vuoden päästä sinne päästään ;)
Toivotan sinulle yhtä mukavaa kokemusta kuin mitä itsellä oli!