Sun leikkiminen mun kanssa meinasi tulla mulle kalliiksi. Tässä viime keväänä oli hiukan isompi nervous breakdown. Olin jatkuvasti sairaslomalla, kun mikään ei vaan onnistunut. Lapsen sain vaivoin pidettyä ja koulupaikan. Tuskin koskaan ymmärtäisit mitä kävin läpi. Olin viittä vaille lataamossa. Sain yllättävältä taholta apua ahdinkooni, muuten en olisi selvinnyt. Kesäkuussa halusin vielä lähteä kokeilemaan ja sain karvaan kokemuksen kautta sen verran järkeä päähän, että tajusin sen että nyt on aika luovuttaa tämän asian suhteen. Vieläkään en ole kuivilla, sillä olet mielessäni, halusin tai en. Tämä kirjoitus ei varmasti sinua tavoita, mutta on minulle yksi tapa käsitellä tätä täysin järjetöntä keissiä. Ja haluan myöskin perään kuuluttaa ihmisten moraalia. Jos tiedätte toisella olevan syviä tunteita itseänne kohtaan, viheltäkää peli poikki ja kertokaa avoimesti omat tuntemuksenne häntä kohtaan. Älkää missään nimessä lähtekö roikottamaan. Hän käänsi selkänsä minulle, vaikka tiesi tunteeni. Ei mitään vastausta. En saanut yhteyttä. Ja taas hiukan liekaa ja nähtiin, kunnes uusi hylkääminen ja välttely.
Joskus voi mieli murtua
Toipilas_
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tsemppii. En vaan tajua..jos epäilit hänen tuntojaan, niin miksi et kysynyt, ei olisi tarvinnut roikkua. Ei aina pidä odottaa et toinen kertoo..
Just ku mun kirjoittama.
Varattu mies on ihan selkeesti!!!
Yrititkö jutella kanssaan? Minulla oli keissi, jossa näin toisen kärsivän. Tiesin ja tunsin monen kysymyksen pyörivän hänen mielessään, mutta en osannut rakentaa sellaista puheyhteyttä välillemme, että olisimme saaneet asiat jossain vaiheessa selviksi. Yritin mutta epäonnistuin. Tärkeä oppi elämässä on ollut se, että käsittelemättömät tai yksipuolisesti ymmärretyt asiat kiertyvät ahdistavan tiukaksi keräksi, jota ei saa auki yksin. Toisen näkökulma on välttämätön, joten puhumattomuus ei ole todellinen vaihtoehto. Vaikeneminen johtaa siihen, että lopulta pyörii hurrikaanissa alati muuttuvien ajatustensa kanssa tai sitten kieltäessään itsensä sekä oikeutensa kokemuksiinsa putoaa kokonaan tunne- ja ajatustyhjiöön.
Pyysin keskustelemaan, pakeni. Myöskin kysyin, epämääräinen vastaus. Mutta se on jo mennyttä, ei sillä ole mitään merkitystä enää. Vastauksen voi aavistaa.
Et voi tietää toisen vastausta. Niin kauan, kuin ajattelet tuntevasi toisen ajatusmaailman, olet harhoissa. Siitä johtunee myös se, ettet ole vieläkään selvillä. Sillä taas on merkitystä sinun elämääsi ja ehkä hänenkin.
No voinhan. Ei pystynyt sanomaan päin naamaa. Itse olin tehnyt selväksi tunteeni. Ei kukaan, joka välittää, kohtele niin, kuin hän minua kohteli.
Nyt, kun olet oppisi hänestä saanut, niin älä enää antaudu toisen ihmisen armoille, jos hän vaan pelleilee sinun tunteillasi. Tämän kokemuksen jälkeen tulet olemaan paljon ehjempi ja vahvempi ihmisenä sekä huomaat, että myös itsenäisempi ja pärjäät yksinkin lapsesi kanssa. Ajalla on tapana parantaa haavat, ja jos katselet sinne vuoden loppuun, niin tämä on enää muisto vain.
Olipas kusipäinen kommentti ap:lle. Voiko toisen tunteilla leikkimistä pitää opettajana kokemuksena? Puuttuukohan päiväpaistaavielä ihmiseltä empatiakyky? Mitä niin julmaa hän on kokenut, että lähtee toisia kiusaamaan? Tiedättekös, että ihminen oppii enemmän positiivisista kokemuksista.
Onko teidän mielestä toiseen ihastuminen ja rakastuminen inhottava juttu, josta toiselle pitää antaa opetus ettei luottaisi ja rakastaisi enää ketään?
Sitäpaitsi kummankinpuoleiset tunteet kyllä aavistaa ja tietää, se on eri asia jos toinen ei halua toisesta mitään.
No hmph...jotkut on tuollaisia. Vedä sitä munille, jos vielä näät. Tai ei, kyllä on tosiaan parempi juosta lujaa karkuun.