Olen 16 vuotias poika ja minulle on diagnoitu vakava masennus (siihen Seronilia). Kuitenkin yli vuoden ajan minulla on ollut harhaluuloja, kuten luulin tietäväni ihmisten tunteita, tai jos kävelen ulkona, kuulen kaikkien pilkkaavan ja halveksuvan minua. Kysynkin onko muilla samanlaisia kokemuksia ja mikä avuksi? En ole pystynyt puhumaan psykiatrin kanssa asiasta, koska menen lukkoon tai puhun asiasta väärin kuin olin ajatellut
Psykoottinen masennus(ko)?
ApuaTarvitaan
6129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nuo harhaluulot ovat tulleet sen jälkeen kun olet alkanut käyttään seronilia, niin se lääke saattaa aiheuttaa niitä. Silloin ei kannata kertoa niistä lääkärille, koska hän tulkitsee että masennuksesi on pahentunut ja lisää lääkettä tai vaihtaa uuteen merkkiin. Saat psykoottisen diagnoosin vaikkei sellaista oikeasti olekaan.
Miksi muuten kannattaa syödä lääkettä koska se ei auta vaan tekee vaan harhaluuloja?
Olen ottanut lääkettä vasta pari kuukautta. Sitä ennen on ollut harhoja jo melkein vuoden.
Kokeile sitä, että kirjoitat kotona paperille mistä haluat lääkärille puhua. Ota paperi mukaan vastaanotolle ja kerro että olet kirjoittanut siihen tärkeät asiat, kyllä lääkäri ymmärtää.
Kyllä sinun täytyy saada apua tuohon kun kuulet ääniä. Lääkärin täytyy harkita tarkkaan mikä se apu olisi. Olet niin kovin nuori, että tilanteesi voi hyvnkin ajan mittaan muuttua. Nuo halveksuvat äänet voivat jäädä pois. Joka tapauksessa kerro niistä lääkärille.
Lääkärin tulisi punnita sitä, että voiko sinun ikäiselle nuorelle määrätä vahvaa lääkitystä.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämässäsi!
Kirjoituksesi on selkeää ja osaat ilmeisen hyvin eritellä ongelmaasi. Komppaan myös tuota ideaa psykiatrille kirjoittamisesta - jo pelkkä kirjoittaminen saattaa auttaa niin että puhuminenkin helpottuu. Muistiinpanot kannattaa ottaa mukaan ja siihen konkreettisia esimerkkejä tilanteista ja oireista. Lääkityksen kannalta on ilmeisesti tärkeä tieto se, johtuvatko psykoottiset oireet ahdistuksesta/masennuksesta vai päinvastoin. Kirjoituksestasi ymmärsin, etteivät harhaluulot ole tulleet lääkityksen aloittamisen jälkeen vaan niitä on ollut ennenkin. Seronilin aloittamisen jälkeen oireet saattavat joiksikin viikoiksi pahentua mutta tasottua ennenkuin tilanne rauhoittuu ja lääke vaikuttaa toivotulla tavalla. Yksi kuukausi on tässä vielä lyhyt aika. Psykoosiin ja psykoottisin oireisiin on ihan toinen lääke mutta tarvetta on todella hankalaa arvioida jos pidät oireet salassa. Neuvoisin sinua pitämään "merkintä"päiväkirjaa johon kirjaisit lyhyesti päivän keskeisimmät pointit. Sekä sinä itse että lääkäri saisitte perspektiiviä kunnon edistymisestä tai päinvastoin. Saatko perheeltä tukea tässä?
En ole pystynyt puhumaan perheelleni asiasta, mutta kiitos neuvoista, koitan kirjata ylös kaikki oireet ja harhat ja puhua siitä psykiatrin kanssa.
Vielä pieni lisäys edelliseen: olen kirjoitellut tänne itse samankaltaisesta tilanteesta oman lähes samanikäisen lapseni tiimoilta. Täällä tuntuu olevan hyvin lääkevastainen asenne ja monilla varmasti omakohtaisia kokemuksia niistä. Meillä lääkitys on auttanut todella paljon (harhoihin ja ahdistukseen omat lääkkeet) ja ilman niitä ei liikuttaisi sisätiloista mihinkään. Niistä voi olla suuri apu mutta ajattelen itse niin, että ne ovat vain väliaikainen apukeino. Niiden avulla pääset elämänsyrjään kiinni, löydät muitakin keinoja mielenhallintaan ja lääkitystä voidaan lopulta ajaa pikkuhiljaa alas. En siis tyytyisi pelkkään lääkitykseen, muutakin tarvitaan. Me saimme tukihenkilön jonka kanssa teemme harjoituksia , muutakin kuin keskustelua siis. Puhu avoimesti, vaadi itsellesi apua, sano ettet selviä, sano että pelkäät!! Mitään apuja ei tarjota jos jäät "vessaan" istumaan.