En voi lukea täältä mitään enää, mutta tiedän, että minullakin on oikeus purkaa ikävääni tänne, tässä tilanteessa. Tuomioistuin tehköön päätöksensä ja hoitakoon tehtävänsä, mikä sille kuuluu. Onneksi en ole tuomarin rooliin uskaltanut asettua. Se ei ole minun paikkani. Hoitakoon ne sen, jotka paikan omakseen kokevat. Nyt hetkeksi levähdän, jotta haavat vähän paranee, kun ei meinaa mahtua enempää.
yksi minuakin puolustaa
senNimionPuolustaja
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kukaan koskaan puolustanut, hän viimeiseksi mutta ei sillä ole väliä. Minäkin levähdän ja koitan eheytyä, enempää ilkeyttä ei minuunkaan mahdu.
parempi kuin ettei ole ketään joka puolustaisi.
Jos nyt vakavasti mietittäis, ettei syyttelevä sormi osoita aina vain toista. Mitä minä itse tein väärin, mikä minä itse olen. Haavoitinko, olinko ilkeä myös, ylitinkö rajani, teinkö sen mitä minun ei olisi pitänyt koskaan tehdä. Tuo toinenkin on tunteva ihminen, ahdistanko häntä jollakin tapaa ja sysäsinkö hänen päälleen omat tunteeni väärällä tavalla.
Kuka tässä ketäkin lopulta tuomaroi?!