Ja tangon ystäville. En usko, että kukaan kertoo mielellään elämänsä suurimmasta erehdyksestä. Siitä mitä antoi tehdä itselleen ja mitä teki toiselle. Koska siihen ei ole yhtään järkevää selitystä.
On helpompaa kertoa vääryyksistä, joihin ei voinut itse vaikuttaa. Uhrin rooli on helpompi sietää kuin tyhmän vedätettävän. Pelimiehen pikku leikkikalun. Joku on tainnut laskea yhteen yhtä sun toista. Siitä vain. Materiaalia löytyy. On olemassa suunnilleen kaksi ihmistä, jotka tietävät, ja he ymmärtävät ehkä. Miten ja miksi.
Mulla oli lapsena suuri pyyhekumi. Siinä luki " Suuria virheitä varten". En tiedä, missä vaiheessa sen kadotin. Olisin tarvinnut sitä aikuisena.
https://m.youtube.com/watch?v=YuwDVLasDlU
On helpompaa kertoa vääryyksistä, joihin ei voinut itse vaikuttaa. Uhrin rooli on helpompi sietää kuin tyhmän vedätettävän. Pelimiehen pikku leikkikalun. Joku on tainnut laskea yhteen yhtä sun toista. Siitä vain. Materiaalia löytyy. On olemassa suunnilleen kaksi ihmistä, jotka tietävät, ja he ymmärtävät ehkä. Miten ja miksi.
Mulla oli lapsena suuri pyyhekumi. Siinä luki " Suuria virheitä varten". En tiedä, missä vaiheessa sen kadotin. Olisin tarvinnut sitä aikuisena.
https://m.youtube.com/watch?v=YuwDVLasDlU
Vastaukset 6
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=Oq5CKVY5TNI
Olet kypsynyt vasta kun myönnät myös oman virheellisyytesi, etkä syytä toista mistään mitä hän ei ole.
Tuossa on järkeä. Jokainen vastaa omista tunteistaan. Ja kun niiden tunteiden perusteella reagoi ja tekee johtopäätöksiä, vastaa myös siitä, ettei tieten loukkaa toisia. Uskon, että yksi ihmiskunnan vitsauksista (nälänhätä, rutto, sodat, luonnonmullistukset jne.) on se, että rakkautta etsitään sieltä, mistä sitä ei voi saada. Se on osa elämää. Vähän niinkuin lihominen, sitä ei heti huomaa ja jos huomaakin, ei usko, se vthuttaa rankasti, mutta on viime kädessä itsestä kiinni.
https://m.youtube.com/watch?v=ECRRRcXycjI
Ihana kipale. Kunpa vain voisikin pyyhkiä virheensä pois. Puhtaaksi raulun ja aloittaa alusta.
Taulun :D
elämäni suurimmasta pettymyksestä, ei mitään estettä, kun se petturi oli taivaan ja maan haltija jota Jumalaksikin kutsutaan. Se oli se mikä vei elämästäni sen hehkun mitä oli, eikä vieläkään ole sitä palauttanut, vaan jättänyt epäuskon ja toivon syvään syöveriin, kenties odottamaan sitä päivää tai aikaa kunnes uskallan jälleen luottaa siihen mitä arkikin voi tuoda tulessaan. En tiedä, mutta elämän on jatkuttava kaikesta huolimatta, vaikka välillä vain tummien pilvien alla, odottamassa sitä päivää kun aurinko tai joku ihminen vie ne pilvet pois.