Olen 17-vuotias, ja tällä hetkellä yksin kesän vietossa. Perhe meni muualle jättäen minut tänne. Olen syömishäiriöinen, tosin epäonnistunut jopa syömishäiriössä, enkä täytä minkään syömishäiriön keskeisiä piirteitä, joten epätyypillisellä diagnoosilla mennään.
Juuri nyt on hyvin haastavaa ajatusten kanssa. Söin eilen kunnolla, ja vaikka kalorit jäivät 500kcal miinuksille, tuntuu, että lihon. Yöllä heräsin paniikkikohtaukseen, sillä näin unta, että söin jäätelöä, ja itkin hysteerisesti sängyllä ajatellen nyt lihovani, kunnes tajusin sen olevan unta, ja siten mahdotonta. Kuuntelin myös aamulla musiikkia jossa laulettiin syömisestä. Jotenkin päässä naksahti, ja aloin taas pelkäämään, että lihon, koska kuvittelin saavani kaloreita siitä määrästä ruokaa, mitä laulussa laulettiin syövän.
Nälkä on melkein jatkuvasti enkä uskalla antaa periksi ja syödä... Sitten ahmin, kun viimein saan luvan syömiseen. Jos pystyn hallitsemaan syömistäni, syön hyvin vähän. Urheilen vaikken jaksaisi, ja ahdistun aina ajatuksesta, että voin lihoa. Mittailen vyötäröä jatkuvasti ja kuvailen kroppaani ja vatsaani. Minulta näkyy kylkiluutkin hieman, joten en voi olla lihavimmasta päästä, mutta silti ahdistun. Käyn psykologilla, mutta koen sen turhaksi. En halua vastaavanlaista apua ainakaan lisää.
Silti asiat ovat menossa parempaan suuntaan... Hitaasti mutta menossa silti. Meinasin jättää syömättä tänään rangaistukseksi eilisestä syömisestä, mutta sain itseni järkiin. Lisäksi huomasin, etten ole syönyt hyviä rasvoja pitkiin aikoihin (pääasiassa kasviksia ja leipää) ja himo rasvaan alkoi olemaan ylitsepääsemätöntä. Söin siis rasvaista kalaa ja vähän pähkinöitä sekä vaihdoin 28% rasvani 33%, vaikka teki pahaa. Vähän jo helpottaa.
Nytkin on nälkä, muttei uskalla syödä. Mutta vähän helpottaa, että sain purkaa ajatuksiani tänne. Ne on todella sekopäisiä ja tyhmiä, tiedän sen. Osaan katsoa niitä ulkopuolisen silmistä, ja naurettaviahan ne on. Mutta silti ne pystyvät hallitsemaan minua, vaikka yritän kieltää....
Juuri nyt on hyvin haastavaa ajatusten kanssa. Söin eilen kunnolla, ja vaikka kalorit jäivät 500kcal miinuksille, tuntuu, että lihon. Yöllä heräsin paniikkikohtaukseen, sillä näin unta, että söin jäätelöä, ja itkin hysteerisesti sängyllä ajatellen nyt lihovani, kunnes tajusin sen olevan unta, ja siten mahdotonta. Kuuntelin myös aamulla musiikkia jossa laulettiin syömisestä. Jotenkin päässä naksahti, ja aloin taas pelkäämään, että lihon, koska kuvittelin saavani kaloreita siitä määrästä ruokaa, mitä laulussa laulettiin syövän.
Nälkä on melkein jatkuvasti enkä uskalla antaa periksi ja syödä... Sitten ahmin, kun viimein saan luvan syömiseen. Jos pystyn hallitsemaan syömistäni, syön hyvin vähän. Urheilen vaikken jaksaisi, ja ahdistun aina ajatuksesta, että voin lihoa. Mittailen vyötäröä jatkuvasti ja kuvailen kroppaani ja vatsaani. Minulta näkyy kylkiluutkin hieman, joten en voi olla lihavimmasta päästä, mutta silti ahdistun. Käyn psykologilla, mutta koen sen turhaksi. En halua vastaavanlaista apua ainakaan lisää.
Silti asiat ovat menossa parempaan suuntaan... Hitaasti mutta menossa silti. Meinasin jättää syömättä tänään rangaistukseksi eilisestä syömisestä, mutta sain itseni järkiin. Lisäksi huomasin, etten ole syönyt hyviä rasvoja pitkiin aikoihin (pääasiassa kasviksia ja leipää) ja himo rasvaan alkoi olemaan ylitsepääsemätöntä. Söin siis rasvaista kalaa ja vähän pähkinöitä sekä vaihdoin 28% rasvani 33%, vaikka teki pahaa. Vähän jo helpottaa.
Nytkin on nälkä, muttei uskalla syödä. Mutta vähän helpottaa, että sain purkaa ajatuksiani tänne. Ne on todella sekopäisiä ja tyhmiä, tiedän sen. Osaan katsoa niitä ulkopuolisen silmistä, ja naurettaviahan ne on. Mutta silti ne pystyvät hallitsemaan minua, vaikka yritän kieltää....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.