Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja parisuhde?

Tapasin miehen jolla kaksisuuntainen mielialahäiriö, ei kertonut minulle asiasta heti alussa. Käyttäytyi todella erikoisesti, joka sitten sai aikapaljon selvyyttä tämän jälkeen kun kertoi sairaudestaan. Mm. sanoi yhtä teki toista, ei pystynyt "henkeviin" keskusteluihin, itsekäs, pinna paloi helposti, välillä mieliala vaihteli useasti päivän mittaan. Mies tekee töitä todella paljon, nukkuu todella vähän, aina on menossa, ei pysty pysähtymään. En tiedä tapaileeko paljon naisia lisäkseni, tuskin ainakaan ehtisi kovin paljoa, mutta luulen että facessa viettää jotain ihme nettiseksi mitälie touhua naisten kanssa, on kuin liimattu kännykkään ja muualta taholta kuulin hänen "epämääräisistä" touhustaan..

Kertoi ettei käytä lääkitystä, ei käy terapiassa tms. tutkin asiaa paljon netistä ja selvästi käytöksensä perusteella on mania vaiheessa.

Niin miksi olen tässä... uskon että parisuhteeseen miehestä ei ole niin kauan kuin ei halua hoitaa itseään ja jatkaa lääkityksen kanssa. Olen tuntenut, tapaillut miestä noin 5kk, kertoi sairaudesta vasta vähän aikaa sitten. Pari kertaa olen lähtenyt, mutta aina mies on saanut minut palaamaan. Sairaus sinällään ei minua häiritse, mutta luulen että tällä hetkellä hoitamattomana, mies on ns. suunapäänä joka paikassa ja ei pysty fokusoitumaan mihinkään oikein kunnolla, saatika huomioimaan /keskittymään asioihin joita parisuhde toisi mukanaan.

Mitä netissä aiheesta luin, ilmeisesti nekin bipoa sairastavat jotka tosissaan haluavat hoitaa sairauttaan, on parisuhteessa silti paljon omia vaikeuksiaan ja vaatii toiselta suhteessa paljon, jotta tunnistaa oireita, ymmärtää ja on oma elämä niin hyvin balansissa että pystyy elämään suhteessa.

Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia niiden kanssa jotka ovat parisuhteessa kaksialaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa tai niiden kanssa joilla tämä on.