Vaikka jotain täällä heitänkin.

nyt öitä.

Olet varmaan oikeassa. Olkoon se sinun totuutesi. Minulla on omani.

Nothing else matters.

Totuus täytyy joskus pystyä todistamaan. Minulla on todisteet totuudestani. Minulla ei ole tarvetta valehdella. Onko sinulla?

todellahyväkirjoitus kirjoitti:

nyt öitä.

Ihan samaa mieltä. Totuus ei pala tulessakaan. Ja sisältä kipeä itsekäs ihminen ei nää, kuinka loukkaa toista pahasti.

Mä en ymmärrä kans, miten voi toiminnallaan niin paljon loukata, vaikka tietää toisen tunteet. Mulla taitaa olla nykyään ikävä aitoa, empaattista ja tuntevaa ihmistä.

On sellaisia ihmisiä joille ei merkkaa toisen tunteet, sillä heillä on niin sekaisin ja vajeelliset omat tunteet, etteivät he pysty ymmärtämään itseään saatika sitä toista. Olen kokenut sellaisen ihmisen liian läheltä ja toista kertaa en ikinä halua kokea. Opin läksyni, mutta arvet jäi sydämeen. He eivät pysty näkemään omassa toiminnassaan väärää, sillä he uskovat tekevänsä oikein satuttaessaan, valehdellessaan viimeiseen asti oman näkemyksensä tukemana. Syvällä he tietävät totuuden, mutta totuus sattuu heihin niin paljon, että heidän täytyy jatkaa valheen kiertoa jotta he pystyisivät elämään naamioutua elämää. Niin onnellisina mukamas!

Minäkin tiedostan liiankin hyvin faktat. Mutta silti ja ehkä siksi olen hänessä kiinni. Ymmärrän häntä, omaksi vahingokseni liian hyvin. Ja onhan hänessä hyviä ominaisuuksia, joihin rakastuin. Tiedän ettei hän sinällään tarkoita, vaikka toisaalta varmasti tarkoittaakin loukata. Ja kyllä hänellä on tunteita, todella syvällä ja lukuisten naamioiden alla. Ei ehkä löydä itseään sieltä kuonan alta ihan heti. Mistä saisin tarpeeksi voimia ja järkeä irrottautua? En ole ollut vähän aikaan tekemisissä, mutten pysty luopumaan kokonaan ja täällä kaipaan. Odotan ihmettä, että hän raitistuisi ja muuttaisi elämänsä kulkusuunnan. No kuvitellaan että näin kävisi, mutta miksi hän minut haluaisi enää elämäänsä, kun asiat olisivat paremmin? Minun pitäisi rakastaa ja toivoa hänen parastaan, eikä häntä itselleni omia tarkoitusperiä varten. Siinä purtavaa.

Uupunut kirjoitti:

Minäkin tiedostan liiankin hyvin faktat. Mutta silti ja ehkä siksi olen hänessä kiinni. Ymmärrän häntä, omaksi vahingokseni liian hyvin. Ja onhan hänessä hyviä ominaisuuksia, joihin rakastuin. Tiedän ettei hän sinällään tarkoita, vaikka toisaalta varmasti tarkoittaakin loukata. Ja kyllä hänellä on tunteita, todella syvällä ja lukuisten naamioiden alla. Ei ehkä löydä itseään sieltä kuonan alta ihan heti. Mistä saisin tarpeeksi voimia ja järkeä irrottautua? En ole ollut vähän aikaan tekemisissä, mutten pysty luopumaan kokonaan ja täällä kaipaan. Odotan ihmettä, että hän raitistuisi ja muuttaisi elämänsä kulkusuunnan. No kuvitellaan että näin kävisi, mutta miksi hän minut haluaisi enää elämäänsä, kun asiat olisivat paremmin? Minun pitäisi rakastaa ja toivoa hänen parastaan, eikä häntä itselleni omia tarkoitusperiä varten. Siinä purtavaa.

Tuo toisen liika ymmärtäminen on pahasta, sano minun sanoneen. Sivuutat itsesi siinä toisen ymmärtämisessä.

Tiedän, olen sen kokenut. Itseäni en pysty muuttamaan, mutta tapaani ajatella ja toimia voisin yrittää. Minun kiltteyttäni ja anteeksiantavuuttani on käytetty hyväksi ja pettymyksiä olen haalinut väärien kumppanien muodossa.