Kysymys homoseksuaalisuudesta

Varsinkin muualla

Ihmettelen, miksi uskonnollisten liikkeiden on usein vaikea hyväksyä homoseksuaalisuutta.

###
Yhteiskunta on kuitenkin muuttunut. Koulutustaso ja tietämys on lisääntynyt.
###

ei varsinaisesti ole muuttunut miksikään eikä muutu. Taikka miksei voitaisi sanoa ihan päinvastoinkin: että elämme spiraalissa ja jatkuvassa muutoksessa. Koulutustaso ja tietämyskään ei ole ollenkaan lisääntynyt. Miltei päinvastoin. Oletteko huomanneet, että samat asiat esimerkiksi yliopistoissa tutkitaan kerran jokaisessa sukupolvessa? Ikään kuin unohdetaan, että tätä asiaa on jo tutkittu.

Tämä kaikki johtunee siitä, että kukin olemme oman aikamme vankeja. Näemme ja ymmärrämme vain omaa aikaamme.

Aloitus on asiallinen ja siksi huomionarvoinen.

Raamatussa ei homouden toteuttamista katsota oikein hyvällä silmällä. Tietenkin samaan hengenvetoon voidaan sanoa, että onhan niitä paljon muitakin Raamatussa annettuja elämänohjeita, joita ei noudateta... siis ikään kuin ne olisivat olleet vain oman aikansa hedelmiä. Yksi vähäinen ja kummallinen on puhe paastosta. Seuroissakin vaahdotaan (sanotaan), että nyt on paastonaika jne. Kuitenkaan kukaan ei paastoa. Kenelläkään ei ole aikomustakaan paastota. Viime kevään seuroissa kuulin, että paastoamistahan olisi sekin, että pitäisimme kännykkä- tai nettitauon :-).
Ortodoksit sentään paastoavat.

Joskus on tullut mieleen, että ehkäpä Jumalan valtakunnassa joskus otetaan uuteen tarkasteluun naispappeusasia... Mitenkähän sitten?

Homot ovat kyllä hyviä ystäviä ja kavereita. Lesbonaiset oikeastaan osaavat olla miehelle erityisen hyviä ystäviä ja kavereita; ollenkaan seksuaalisia jännitteitä siinä ei ole.

Ei homous ole mikään uusi asia. Muinaisissa kulttuureissa Egyptissä ja Kreikassa homous ainakin ylhäisön keskuudessa oli muodikasta ja yleistä. Lienevätkö nuo kulttuurit siksi kadonneet...