Onko pakko olla aina selvinpäin?

Sitä mukaa kun oma alkoholinkäyttöni on lisääntynyt vuosi vuodelta (otan toki mielelläni pari selvää päivää silloin tällöin yksin, kaverit ovat kännissä aina), niin raittiuden ritualisoiminen (nyt ollaan nokka talkkina perkele, koska on tipaton, koska olen lomalla sukulaisten kanssa, tai on työpäivä keskiviikko, perjantai, lauantai, koska pomo näkee, eläke raittiusvirkailija on kylässä, koska saunaan ei pääse juomaan kaljaa, koska sataa ulkona niin terassilla ei tarkene, koska olen kirkossa ei passaa naukkailla taskumatista, ukko/akka takavarikoi piilopulloni, en muista mihin kätkin kaappiviinani...) Raittius on alkanut rassaamaan. Onko se muotia? Eikö kukaan tajua, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä?

Tällaista esiintyy tosipaljon omassa kaveripiirissäni, jopa sukulaisissani vaikka valtaosa juoppoja onkin. Vituttaa ne sievistelijät, otan pari lasillista silloin tällöin, otin vain pari kaljaa, aina sama selitys poliiseille ja kaikille kun ei uskalleta tunnustaa, että rapajuoppojahan sitä ollaan.
Selvinpäin olevien kansalaisten höpinöitä ei kännissä jaksa kauaa kuunnella. Itseä ei huvita kiskoa raittiutta joka päivä tai teeskennellä. Onko tuo raittius jo eläkeläistenkin ongelma, kun ennen ne veti viinaa kaksin käsin? Kun työelämä loppui ja itse ei enää kaipaa vapaa-aikaan mitään rituaaleja kuin viinaa, ja sitten raitistutaan kun se on muka hauskaa.
Eihän kossu tapa. Elämä saattaa päättää toisin.