Ymmärrän mainiosti, että aalto voi huonosti varautuneelle aiheuttaa harmia, mutta sitä en ymmärrä että täällä on ihmisiä, joille se aiheuttaa vaaraa.
Mielestäni merellä pitää varautua kaikkiin olosuhteisiin, jotka valitulla reitillä voi tulla vastaan mukaan lukien yllättävä sään vaihtuminen. Varutumisella tarkoitan sitä, että matkalla tapahtuvat harvinaisetkaan asiat eivät aiheuta vaaraa.
Ymmärrän, jos joku tavara voi pudota tai muuten syntyä sotkua, mutta vaara menee kipparin piikkiin.
Mielestäni merellä pitää varautua kaikkiin olosuhteisiin, jotka valitulla reitillä voi tulla vastaan mukaan lukien yllättävä sään vaihtuminen. Varutumisella tarkoitan sitä, että matkalla tapahtuvat harvinaisetkaan asiat eivät aiheuta vaaraa.
Ymmärrän, jos joku tavara voi pudota tai muuten syntyä sotkua, mutta vaara menee kipparin piikkiin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eli jos minä ajan 15-metrisen moottoriveneeni peräaallolla saariston sisäväylällä soutuveneen upoksiin, se on ihan vaan soutuveneilijän vika?
Sään vaihtuminen ei tapahdu läheskään niin yllättävästi kuin ison moottoriveneen lähestyminen esim. saaren takaa. Ja peräaallot kulkevat joskus kauaskin. Sään aiheuttama aallokko ei ole varautumisen ja yllätetyksi tulemisen kannalta ongelma.
Vaara voi syntyä, jos aalto yllättää kesken ruoanlaiton, leikin, työkalun käytön tms. myös vaikka ollaan veneen sisällä. Pitäisikö näitä toimintoja sitten kieltää kulussa? Varsinkin jos meri on muuten tyyni?
Kippari, jolla yleensä on tähystysvastuu ja täten aaltovaroittajan tehtävä, joutuu yleensä tekemään myös muuta kuten navigoimaan, joten hänkään ei voi 100% ajastaan tähystää mahdollisia aaltoja. Asiaa mutkistaa, että aalto iskee yleensä vasta hetken päästä siitä, kun mahdollinen yhteentörmäysvaara toisen aluksen kanssa on poistunut, eli silloin suurin tähystystarve on jo ohi. Joskus käy myös niin, että kippari joutuu tähystämään seuraavaa veneen aikeita juuri silloin, kun edellisen veneen peräaallot tulevat kohdalle.
Ison veneen aallot voivat yllättää sellaisessakin paikassa, jossa ei muuten olisi hankalia olosuhteita. Esim. juuri kapealla sisäväylällä keskellä tyyntä ja aurinkoista päivää.
Kyllä näitä "vesipäitä" on liiankin riittävästi varsinkin etelä suomen rannikoilla, kuten kerrankin Hangon sataman edustalle pari nuorta miestä suurella (n.8m) RIB-veneellä kahden moottorin voimalla ajoivat vastatuuleen n.50...60 solmua parin metrin päästä veneestäni ohi ja siinä jos olisi tullut pienikään ohjausvirhe tai jostain muusta syystä suunnan muutos kummallakaan niin törmäysvaara oli todella lälhellä.
Kysyessäni heiltä syytä moiseen läheltä ajamiseen suurella nopeudella sanoivat vaan kokeilleensa?? ajamista?? joten ei kaikilla ole järkeä eikä taitoa veneilyyn.
Onkohan täällä S24:ssa jotenkin poikkeuksellisen järjenkäyttökyvytöntä porukkaa, vai edustaako tämä jonkinlaista keskimääräistä otosta veneilijöistä... Eli kaksi esimerkkiä:
- Paljon tilaa isolla selällä jossa leveä merkitty väyläalue. Meloja melomassa sen yli. Iso moottorivene ajaa 10 m päästä liukukynnyksen tuntumassa.
- Ahdas väylä, jolla paljon liikennettä. Pari purkkaria kryssii vastaan. Moottorivene joutuu menemään epäedullisilla nopeuksilla läheltä ohi, aiheuttaen merkittävät aallot.
Mielestäni on täysin ilmeistä, että edellinen tapaus edustaa vastuuttomuutta ja k-päisyyyttä. Toinen taas on normaali liikennetilanne. Elävässä elämässä esiintyy sitten kaikkea näiden väliltä.
Eli järkeä käyttäen ja toisen haitat minimoiden hyvää tulee. Välillä väistellään ja välillä tulee isojakin aaltoja. Aina silti joku voi pahoittaa mielensä, mutta sille ei voi mitään. Vahinkojakin voi sattua, mutta niiden määrää voi minimoida.
Vastauksena omaan kysymykseeni voisin todeta, että keskimäärin veneilijät on ihan fiksua porukkaa. Eli ehkä täällä eniten ja kiihkeimmin kirjoittelee tästä poikkeava otos.
Eipä taida itämerellä juuri olla aaltoja kuin myrskyjen aikana, sen verta pieni meri kuitenkin kyseessä. Itämeren aallot ovat teräviä, eivätkä maininkeja, joten liukuvalle veneelle ne ovat vaikeita käsitellä, koska niitä ei voi käsitellä ohjaamalla.
Juu, eipä taida Itämerellä aaltoja juuri olla...
;-)
Jos ymmärsin oikein, niin täällä osataan luetella paljon tilanteita, joiden tiedetään kokemuksesta olevan niin ennalta-arvaamattomia, ettei kippari voi niihin varautua.
Joku tuossa mättää, mutten ihan heti osaa sanoa mikä :D
Tuskin noilla hoksottimilla myöhemminkään osaat sanoa, mutta valaistaanpa.
Kyse on inhimillisestä toiminnasta. Jos vene on ollut vain tunninkin keinahtamatta satamassa tai liikkeellä tyynessä ja sitten tulee raju heilahdus, se on ennalta arvaamatonta. Kippari tai liikkeellä ollessa joku kannella oleva varmaan osaa varautua, sisällä olevat eivät.Tällainen tilanne oli viimeksi eilen Iniön aukossa. Saavuttavan ja vasemmalta tulevan sektorin rajoilta tuli vene, jota olin jo varautunut väistämään, mutta lopulta se meni 10-15 m päästä keulan edestä. Toki ehdin ottaa tukevan otteen ja ulkona ollut vaimokin ehti, eikä keulakannen kastumista suurempaa vahinkoa tapahtunut. Mutta entäpä, jos vaimo olisi ollut vaikka sillä hetkellä vessassa housujaan nostamamassa? Tai ehkä sisällä lapsi sylissä? Miten sellaiseen varautuu? Edellisen mielikuvitus on ehkä rajallinen, mutta niitä skenaarioita on lukematon määrä.
Tilanne muuten jatkui siten, että korkeintaan minuutin päästä keulan editse menosta se vene kääntyi oikealle risteävälle väylälle. Väistäminen perän takaa olisi vain oikaissut siltä hieman.
Joo, olet oikeassa. En ymmärrä.
Olette väylällä, jossa liikkuu paljon veneitä ja tiedätte sen.
Ensinnäkään en usko tuohon 15m etäisyyteen koska se on vain vähän yli keskikokoisen matkaveneen mitan. Aallon kannalta ei ole väliä onko matka 30m tai 15m, mutta jonkun muun syyksihän asiat pitää laittaa, eikö?
Veneilyn hyvä puoli on se, että aikaa reagointiin on pitkä jopa kaikkein nopeimmissa tilanteissa. Toisen veneen näkee aina kymmeniä sekunteja aikaisemmin ellei suorastaan kymmeniä minuutteja.
Aallotkaan ei synny tyhjästä eikä ne ole piilossa missään ja ilmesty veneen eteen tyhjästä.
Oman tarkkaavaisuuden herpaantumiseen on tietenkin luonnollista. Jos ajaa yksikseen puoli tuntia ei välttämättä tule ajetelleeksi sitä, että vaikka saaren takana on vene, jonka aallon tulee kohtaamaan.
Sen sijaan on aika omituista sanoa, että se on toisen vika, kun itse herpaantuu. Mistä se toinen veneilijä voi tietää kuka on tarkkaavainen ja kuka ei ja miksi sen pitäisi olettaa, että muut eivät ole tehtäviensä tasalla?
Joku roti pitää olla vastuunpakoilussa, mutta tällä palstalla se on tapa. Onneksi ei oikessa elämässä samoissa määrin. Toisaalta tämä onkin se ainoa paikka, jossa ruikuttajat saavat toisilta samanhenkisiltä olkaan taputusta ja vertaistukea.
Kun kaksi syyttä muita omista virheistään, alkaa tuntua siltä ettei mitään virhetä ole tapahtunutkaan.
Sopertelusi ei muuta sitä tosiasiaa että osa veneilijöistä ohittaa muut veneet tarpeettoman läheltä aiheuttaen turhaa haittaa peräaalloillaan.
Reagointiaikaakaan ei ole kymmeniä minuutteja, usein ei edes minuutteja. Normaali fiksu veneilijä ohittaa toiset veneet riittävän kaukaa. Ohittaja kyllä havaitaan ajoissa mutta olettamus on että se ohittaa asiallisen etäisyyden päästä, aika siitä kun havaitaan että se idiootti ohittaa ihan liian läheltä siihen kun aallot keinuttavat venettä on lyhyt.
Tuossa oli jo suurin osa siitä, mistä aioin kirjoittaa.
Olen perin tottunut määrittämään lähietäisyyksiä veneenmittoina. Kerrotussa tapauksessa kohtaaminen tapahtui alle kahden veneenmitan päästä. Kymmeniä sekunteja jäi aikaa siitä päätelmästä, että toinen todellakin aikoo mennä keulan edestä, eikä perän takaa, vaikka toinen vene oli havaittu varmasti 5 min aikaisemmin. Koko isolla selällä ei ollut toisia veneitä, kumpikaan osallisista ei kulkenut väylällä. Eikä edellisen tunnin aikana ollut näkynyt kuin muutama muu vene hyvin kaukana.
Kuten sanottu nekin sekunnit riittivät hyvin siihen, että kannella olevat ehtivät ottaa tukevan otteen ja vahingot rajoittuivat kastuneeseen keulakanteen. Näistä ei ollut kysekään, kyse oli niistä, jotka olisivat voineet olla sisällä. Heille olisi voinut pahemmin käydä, kun aivan tyynellä merellä, tuulta alle 2 m/s, ennalta arvaamatta rytkähtää. Mutta tähän esimerkkiin ei pidä tarkertua, se nyt vain oli hyvin tuore tapaus. Vastaavanlaisia mahdollisia tapahtumakulkuja on lukematon määrä, kukin niistä harvinainen itsessään. Toki voi olettaa itsensä kaikkivoivaksi, jolle ei voi mitään yllätyksiä tapahtua. Sellainen osoittaa kuitenkin vain heikkoja mielikuvituksen lahjoja ja/tai suppeaa kokemusta.
Kyllä minun pikku paattia on kauppalaivatkin varonut vastaan tullessa,ovat löysänneet kaasua ja pienentäneet näin peräaaltoa sekä tulleet prygän siivelle katsoon ettei kuppikaadu.Osassa aluksista on ollut linjaluotsi eikä paikallisia olosuhteita tunteva luotsi.Ammattimiehet/naiset ovat ammattimiehiä/naisia.
Tai jos vaikka joku on menossa matalan sillan ali, josta juuri ja juuri mahtuu, ja sitten toinen tulee vastaan tai takaa ohi aiheuttaen isot aallot... Siinä on äkkiä masto solmussa.
Hitaammat ja halvemmat väistää aina komiampia
Näin Pohojanmaalla...
Noniin, saatii hiukan järkeä tähän.
Ennakoitavissa oleva asia, kuten toisen veneen aalto, ei aiheuta vaaraa vaan harmia koska kippari on jo lainkin mukaan varautunut kaikkiin reitillä vallitseviin olosuhteisiin.
Kokonaan toinen juttu on tietenkin, jos joku ajaa pöäin tai sitten itse ajaa päin toista. Tai karille. Vaikka nämä asiat ovat kuviteltavsissa, niihin ei tarvitse varsinaisesti varautua muilla kuin pelastautumisvälineillä.
Tuntuu vain monella menevän sekaisin haveri ja harmi.