Mikä tekee kodin?

Siinäpä tuo kysymys. Mikä tekee sinun kodista kodin? Haju? Sun tavarat? Hattu?
Kun muutat, tai jos nyt muuttaisit, minkä kohdan kämpästä suunnittelet ensin?

121

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kodin tekee se missä sydän on. Yleensä kait sisustetaan olkkari koska siellähän vieraatkin sitten ajan kanssa oleskelevat, niin no jos ei sit keittiössä. Keittiöö nyt ei silleen voi pahemmin sisustaa.

      • Eli tarkoitatko että koti on siellä missä perhe on? Vai riittääkö että ite hilaa pyllynsä sinne :)
        Se on totta, keittiöt on vähän hankalat. Mutta sielläkin voi vähän stailata, tai maalata.


      • ö-Öö
        hmp.f kirjoitti:

        Eli tarkoitatko että koti on siellä missä perhe on? Vai riittääkö että ite hilaa pyllynsä sinne :)
        Se on totta, keittiöt on vähän hankalat. Mutta sielläkin voi vähän stailata, tai maalata.

        Mnaah.

        Niittimiina asuu espoon kaupungin vuokraluukussa. Ei se voi siihen mitään remonttia tehdä. Keittiö yleensä ihan ensimmäisiä, mitä aletaan remontoimaan ja laittamaan, kun asunto ostetaan. Samalla tavalla kuin peseytymisosasto. Sen jälkeen alaukset ja lattiat. Tietenkin riippuu, mist kokee tarvitsevansa aloittaa, mutta jokatapauksessa jokainen asunnonostaja tulee tekemään remonttia asuntoonsa hetimiten kauppojen jälkeen, asunto pitää saada omannäköisekseen. Joku vuokraluukku on sen näköinen, kuin vuokraisäntä haluaa.

        =DW=


      • ö-Öö kirjoitti:

        Mnaah.

        Niittimiina asuu espoon kaupungin vuokraluukussa. Ei se voi siihen mitään remonttia tehdä. Keittiö yleensä ihan ensimmäisiä, mitä aletaan remontoimaan ja laittamaan, kun asunto ostetaan. Samalla tavalla kuin peseytymisosasto. Sen jälkeen alaukset ja lattiat. Tietenkin riippuu, mist kokee tarvitsevansa aloittaa, mutta jokatapauksessa jokainen asunnonostaja tulee tekemään remonttia asuntoonsa hetimiten kauppojen jälkeen, asunto pitää saada omannäköisekseen. Joku vuokraluukku on sen näköinen, kuin vuokraisäntä haluaa.

        =DW=

        Aikaisemmin sai ainakin maalata seiniä oman värisiksi kun ite vaan hommasi maalit. Tietty vuokra-ajan päättymisen jälkeen väri piti palauttaa jos se oli liian eriskummallinen. Suomalainen suosii vaaleita-haaleita värejä suuriin pintoihin. Et muuten tiedä miten upea vaalean ruohonvihreä on seinissä :)


      • ö-Öö
        hmp.f kirjoitti:

        Aikaisemmin sai ainakin maalata seiniä oman värisiksi kun ite vaan hommasi maalit. Tietty vuokra-ajan päättymisen jälkeen väri piti palauttaa jos se oli liian eriskummallinen. Suomalainen suosii vaaleita-haaleita värejä suuriin pintoihin. Et muuten tiedä miten upea vaalean ruohonvihreä on seinissä :)

        ,Riippuu vuokranantajasta.

        Joku yksityinen voi sallia aika isoakin remonttia, ikäänkuin pimeänä vuokrana. Itse olin joskus vuokralla asunnossa, missä ei saanut käyttää sinitarraa, koska siitä jää laikkuja seiniin. Tietenkään ei saanut propata taulukoukkuja, piti käyttää niitä monipiikkisiä kiinnikkeitä, jotka tosin sitten helpolla repivat rappaukset rumiksi ja korjaus tietenkin vuokralaisen piikkiin.

        Monenlaista vuokra-asujaakin. Yks tuttu ison firman teknisellä puolella ja kertonut kiintoisia kertomuksia, missä kunnossa kämppiä löydetty vuokralaisen jäljiltä. Niillä ongelmana, osa jengistä osoittautuu varattomiksi, eikä remonttikuluja saa perityksi mitenkään. Selittää vuokratakuiden korkeaa summaa. Vuokraaminen ensisijaisesti liiketoimintaa, myös kaupungeilla jne, mitään ei kannata tehdä tappiolla.

        =DW=


      • ö-Öö kirjoitti:

        ,Riippuu vuokranantajasta.

        Joku yksityinen voi sallia aika isoakin remonttia, ikäänkuin pimeänä vuokrana. Itse olin joskus vuokralla asunnossa, missä ei saanut käyttää sinitarraa, koska siitä jää laikkuja seiniin. Tietenkään ei saanut propata taulukoukkuja, piti käyttää niitä monipiikkisiä kiinnikkeitä, jotka tosin sitten helpolla repivat rappaukset rumiksi ja korjaus tietenkin vuokralaisen piikkiin.

        Monenlaista vuokra-asujaakin. Yks tuttu ison firman teknisellä puolella ja kertonut kiintoisia kertomuksia, missä kunnossa kämppiä löydetty vuokralaisen jäljiltä. Niillä ongelmana, osa jengistä osoittautuu varattomiksi, eikä remonttikuluja saa perityksi mitenkään. Selittää vuokratakuiden korkeaa summaa. Vuokraaminen ensisijaisesti liiketoimintaa, myös kaupungeilla jne, mitään ei kannata tehdä tappiolla.

        =DW=

        Niihin kuluihin on pakko ottaa myös huomioon mahdolliset tulevat tappiot. Oon kuullut muutaman kauhutarinan, eikä kai vuokranantaja ole mikään hyväntekeväisyyslaitos.


      • hmp.f kirjoitti:

        Aikaisemmin sai ainakin maalata seiniä oman värisiksi kun ite vaan hommasi maalit. Tietty vuokra-ajan päättymisen jälkeen väri piti palauttaa jos se oli liian eriskummallinen. Suomalainen suosii vaaleita-haaleita värejä suuriin pintoihin. Et muuten tiedä miten upea vaalean ruohonvihreä on seinissä :)

        Nykyjään annetaan maksusitomus johonkin liikkeeseen ja siin on vain lueteltu mitä saat ostaa ja kuinka paljon, eli värillä ei ole väliä. No pois muuttaessa pitää maalata seinät vaaleiksi jos on itse ne maalannut toisen värisiksi, mutta niihinkin saa maalit talonpuolesta jos edellisestä maalauksesta ei ole liian vähän aikaa. Muistaakseni pari vuotta pitää olla väliä maalauksilla et saa uudestaan maalata. Tapeteista en tiedä muuta ku et tapettia tapetti seiniin ja maalia maalattaviin seiniin. Tääl tehtiin jotain 5-6 vuotta sitten keittiö remppa ja ihan hieno keittiöstä tulikin, mutta niin vaalea. Kodinkoneetkin uusivat samalla kertaa.


      • Nittaminax kirjoitti:

        Nykyjään annetaan maksusitomus johonkin liikkeeseen ja siin on vain lueteltu mitä saat ostaa ja kuinka paljon, eli värillä ei ole väliä. No pois muuttaessa pitää maalata seinät vaaleiksi jos on itse ne maalannut toisen värisiksi, mutta niihinkin saa maalit talonpuolesta jos edellisestä maalauksesta ei ole liian vähän aikaa. Muistaakseni pari vuotta pitää olla väliä maalauksilla et saa uudestaan maalata. Tapeteista en tiedä muuta ku et tapettia tapetti seiniin ja maalia maalattaviin seiniin. Tääl tehtiin jotain 5-6 vuotta sitten keittiö remppa ja ihan hieno keittiöstä tulikin, mutta niin vaalea. Kodinkoneetkin uusivat samalla kertaa.

        "Nittaminax"

        Sinusta ei väkisinkään saa 60 -ihmistä.
        Tiedät ihan liian paljon "ei-oma-raha-palveluista" :)
        Ja liian herevä olet niitä arvostelemaankin.
        Joskus tuntuu että olet väärin-kouluttautunut 25V.
        Joka on suunnittelevinaan "omaa kotia".
        Toisten rahoilla tietenkin.

        yst.

        H.


    • kesivä

      Mun pikku kodistani tekee keittiö just mun kodin. Olen sitä muokkaamassa uuteen uskoon, samalla kun liesikin vaihdetaan.
      Yrtit ruukuissa ja metallikori jossa sipuleita, juureksia jne.
      Toinen jutska on kylppäri jossa haluan löhöillä vaahtokylvyssä syksy- ja talvi-illoin. Laventelin tuoksua olen nyt joutunut laittamaan, koska meillä oli joku viemärihässäkkä.
      Onhan mulla toki pari lierihattuakin hattuhyllyllä :)
      Mutta mikä tekee aloittajan kodista kodin?

      • Keittiö on kodin sydän :)
        Mulle koti on sitä että saan laittaa sitä. Pesää on kivaa rakentaa, eikä siitä tulee mulle kotia jos en saa koskea siihen. . Ei ole tavaroilla niin väliä muuten, mutta kauniita pitää olla.


    • ö-Öö

      Stereot.

      Kuulostaa ehkä oudolta, mutta noin tuumin joskus nuorempana, kun tuli muutettua tiheään. Kämpät vaihtuneet, kamatkin vaihtuneet jne. Mutta aina, missä olen majaillut ja jotenkin kotinani pitänyt, kyllä siellä aina on ollut mun stereot ja levystö.

      =DW=

      • Asuin jonkin aikaa eron jälkeen vuokralla, kun aiempi koti oli omistusasunto. Koko ajan oli sellainen väliajan tuntu.
        Kyllä omistusasunto on koti ja sen suoma yksityisyys. Merkittäviä ovat jotkut mukana kulkeneet tavarat esim. n. satavuotias käsintehty kalaverkko, valokuvat, vihkiraamattu ja Buddha jonka sain hyvältä ystävältä Nepalin tuliaisiksi.
        Asuntoni on kompakti pikku keskusta koti, eli tavarat löysivät nopeasti paikkansa.


      • ö-Öö
        kawe kirjoitti:

        Asuin jonkin aikaa eron jälkeen vuokralla, kun aiempi koti oli omistusasunto. Koko ajan oli sellainen väliajan tuntu.
        Kyllä omistusasunto on koti ja sen suoma yksityisyys. Merkittäviä ovat jotkut mukana kulkeneet tavarat esim. n. satavuotias käsintehty kalaverkko, valokuvat, vihkiraamattu ja Buddha jonka sain hyvältä ystävältä Nepalin tuliaisiksi.
        Asuntoni on kompakti pikku keskusta koti, eli tavarat löysivät nopeasti paikkansa.

        Omistusasunto voi olla kyllä helvettikin.

        Sen vaihtaminen isompi rumba, kuin vuokrakämpän. Kaikenlaiseen voi vaikutttaa, naapureihinsa ei. Meitsi junaili aikanaan erittäinkin erinomaiset asunnot, tsadista ja hikiän kakkosasunto. Hyvin tarkkaan harkiten. Oikein oltiin tyytyväisiä. Vaan, kaikenlaista voi tapahtua, siis muutoksia asunnon ukopuolella. Tsadi oli yhtä helvettiä useita vuosia, vaihtui naapureita ja tuli kaikenlaista pientä muutosta ympäristössä, nyttemmin tilanne korjaantunut jo melkoisesti. Hikiällä alkuvuodet myös erinomaisia, tapahtui muutoksia naapuristossa. Pöndellä se huono asia, seuraavaan naapurin vaihtumiseen menee muutamia vuosikymmeniä.

        Mä siis kannatan vuokra-asumista. Just sen takia, muuttaminen mutkattomampaa. Kuitenkin käytännössä jokainen asuu useissa asunnoissa elinkaarensa aikana. Jos sitä rumbaa hoitelee omistusasunnoilla, kandeis heti nuorena opiskella kiinteistövälittäjäksi.

        Tämä suomalainen omistusasuntokultttuuri osoittautunut jo nyt ongelmaksi. Suurten loispummikäluokkien jäljiltä maahan kertyy valtava määrä asuntoja, joita ei kukaan huoli. Seuraus, se kansallinen omaisuus mätänee pystyyn. Toki,toki, onhan niille asunnoille aikanaan ollut käyttönsä, mutta turhan kallista ok-taloa takakorvessa jäämässä kylmilleen, Jokin halvempi ratkaisu, vaikkapa parakki olisi ollut paljon järkevämpi vaihtoehto.

        =DW=


      • Ei se nyt sinäänsä kuulosta oudolta, varsinkaan levy-kokoelman osalta. Kai ihminen on luonnostaan keräilijä. Jos joutuisi muuttamaan jonnekin niin että saa vaan vaatteet mukaan, alkais varmaan tavaroiden keräily melko heti.
        Nyt kännykkä-aikana olen huomannut että kerään kuvia. Hauvakävelyä ei voi suorittaa ilman kännykkää, ei siksi että olis tavoitettavissa, vaan jotta saa kuvia jos näkee jotain ikuistettavaa.


    • eppu2

      Tunne, että tässä on hyvä.

      • Tuohon on helppo yhtyä. Kai sitä voi asua melkeinpä missä vaan, mutta kun löytää just sen Oman kodin, niin se se vasta Koti on.


    • bessie-

      Asuntoa koskeva kauppakirja tai vuokrasopimus jossa minun nimeni, se riittää tekemään asumispaikastani minun kotini.

      Ensimmäiseksi laitan valaisimet paikoilleen, sitten nukkumapaikka ja tarvittaessa verhot. Pesukone. Televisio.
      Muulla ei ole mitään kiirettä, voin mittailla ja suunnitella ja mielikuvitella vaikka muutaman viikon, patja lattialla.

      • Mun-koti-ei-o-täällä

        Juuri noin. Irtolaispatja lattialla ja antaa asioiden lutviutua ajallaan. Kodista ei kannata tehdä pysyvää alttaria itselleen koska muutokset ovat mahdollisia. On tietysti ihmisiä, jotka ovat jämähtäneet yhteen ja samaan vuosikymmeniksi. Mutta he ovat myös niitä, jotka ovat arkoja lähtemään mihinkään, tai korkeintaan mökilleen yhtä ja samaa tuttua suoraa tietä. Mutta jos matkalla on tietyö ja he joutuvat kiertämään, he menevät paniikkiin.


      • bessie-
        Mun-koti-ei-o-täällä kirjoitti:

        Juuri noin. Irtolaispatja lattialla ja antaa asioiden lutviutua ajallaan. Kodista ei kannata tehdä pysyvää alttaria itselleen koska muutokset ovat mahdollisia. On tietysti ihmisiä, jotka ovat jämähtäneet yhteen ja samaan vuosikymmeniksi. Mutta he ovat myös niitä, jotka ovat arkoja lähtemään mihinkään, tai korkeintaan mökilleen yhtä ja samaa tuttua suoraa tietä. Mutta jos matkalla on tietyö ja he joutuvat kiertämään, he menevät paniikkiin.

        Ei nyt ihan noinkaan. Haluan kyllä kodin 'käyttökelpoiseksi' ja viihtyisäksi mahdollisimman pian, mutta varsinkaan tässä iässä en enää tee mitään hätiköityä ja huonosti harkittua. Seuraava asunto ilmeisesti on viimeinen asunto tai ainakin viimeinen tukikohta.

        Voi siis olla, etten kaikkia entisiä huonekaluja viitsi kierrättää uuden asunnon kautta. Varmasti mietin sekä asunnon sijaintia että sen sisustuksen ja yksittäisten kalusteiden toimivuutta jossain määrin myös vanhuksen näkökulmasta, koska sellainenkin toivottavasti joskus olen.


      • bessie- kirjoitti:

        Ei nyt ihan noinkaan. Haluan kyllä kodin 'käyttökelpoiseksi' ja viihtyisäksi mahdollisimman pian, mutta varsinkaan tässä iässä en enää tee mitään hätiköityä ja huonosti harkittua. Seuraava asunto ilmeisesti on viimeinen asunto tai ainakin viimeinen tukikohta.

        Voi siis olla, etten kaikkia entisiä huonekaluja viitsi kierrättää uuden asunnon kautta. Varmasti mietin sekä asunnon sijaintia että sen sisustuksen ja yksittäisten kalusteiden toimivuutta jossain määrin myös vanhuksen näkökulmasta, koska sellainenkin toivottavasti joskus olen.

        Samat suunnitelmat täällä, muutan enää vain kerran tämän jälkeen.
        Telkkarilla on muuten todella suuri vaikutus olkkarin järjestykseen. Sen mukaan tulee sitten soffa ja perään kaikki muut suuret.
        Sulla on kyllä hyvät hermot jos kestät katsella kaaosta viikonkin :)


      • bessie-
        hmp.f kirjoitti:

        Samat suunnitelmat täällä, muutan enää vain kerran tämän jälkeen.
        Telkkarilla on muuten todella suuri vaikutus olkkarin järjestykseen. Sen mukaan tulee sitten soffa ja perään kaikki muut suuret.
        Sulla on kyllä hyvät hermot jos kestät katsella kaaosta viikonkin :)

        Sekään ei niin varmaa ole, että tulen muuttamaan.

        Asunnon pohja toimii vain sinkulla tai pariskunnalla, mutta ei esimerkiksi sisaruksilla tai kämppiksillä yleensäkään. Samoin jos hoitajaa joskus tulen tarvitsemaan; tässä ei ole tarpeeksi yksityistä tilaa hoitajan asua. Näillä näkymin pysyn tässä, katson tilanteen sitten jos ja joskus.

        Tällä hetkellä, ja ainakin seuraavat 5 vuotta, tämä on minulle ihanteellisin paikka asua, syystä josta olen tähän aikoinaan muuttanutkin: lapsenlapset ovat kävelymatkan päässä.
        He eivät varmaan ole muuttamassa mihinkään ennen kuin nuorempikin on käynyt yläasteen. Heistä kumpikin on mennyt päiväkotiin heti kohta kävelemään opittuaan, ja samojen kavereiden kanssa ovat käyneet päiväkodin, esikoulun ja alakoulua. Nyt toinen jo aloittaa yläkoulun koulussa johon myös melkein kaikki muutkin hänen luokaltaan siirtyvät.
        Onnekseni ja ilokseni minuakin vielä tarvitsevat, joten tästä en lähde vielä mihinkään.

        Television sijainnin suhteen olen aika ehdoton, ikkunasta tulevan valo ei saa osua kuvaruutuun. Pistorasiat yleensä ovat oikeassa paikassa tältä kantilta ajatellen. Minua ei haittaa, vaikka televisio osittain peittää ikkunan. Sohvan paikkaa televisio ei määrää, vain yhden nojatuolin, joka sekin on helposti siirrettävissä.

        Hyvät hermot minulla tosiaan on, mutta kaaosta en ehkä sietäisi. Muutto ei aiheuta minkäänlaista kaaosta.


      • yksmuijavaanmökiltä
        Mun-koti-ei-o-täällä kirjoitti:

        Juuri noin. Irtolaispatja lattialla ja antaa asioiden lutviutua ajallaan. Kodista ei kannata tehdä pysyvää alttaria itselleen koska muutokset ovat mahdollisia. On tietysti ihmisiä, jotka ovat jämähtäneet yhteen ja samaan vuosikymmeniksi. Mutta he ovat myös niitä, jotka ovat arkoja lähtemään mihinkään, tai korkeintaan mökilleen yhtä ja samaa tuttua suoraa tietä. Mutta jos matkalla on tietyö ja he joutuvat kiertämään, he menevät paniikkiin.

        Mä en kiinny paikkaan,sopeudun aina uuteen minne tulee omat tavarat.Osaan myös luopua mitkä ei mahdu tai sovi tyyliin.Kirpparille vaan lahjoitukseen.On ollut omia asuntoja ja mökkejä,luovuin ja muutin vuokralle,ei ole myyntirumbaa ja verojen maksua mennen tullen.Vuokralle vaan,siitä on helppo lähteä,kamat autoon ja uuteen maailmaan. Kun kaikki on myyty on sukanvarressa loppuelämäks,jsa myös uutta koettavaa.Nytkin uusi asunto,kiva vuokrarmäntä,uusi mökki ja kivat vuokraajat.
        Mikäpäs tässä on eläessä valmiissa maailmassa ; ))


    • Mun-koti-ei-o-täällä

      Siinä vaiheessa kun ihminen rakastuu seiniinsä joiden sisus on täytetty milloin milläkin viritelmillä, on peli menetetty.
      Yksi ovi on jätettävä auki. Aina.

      • Sulla ei sitten ole pahemmin juuria?
        Mun peli on menetetty, näköjään. Seinäni ovat elämäni rakkaus :)


    • Jos muuttaisin sijaisin vuoteen itselleni ensimmäisenä, tai vielä ennemmin täyttäisin jääkaapin ja tärkeimmät ruokatarvikkeet kaappiin. Kahvinkettovehkeet ja joku paistinpannu sekä kattila näkyville.
      Varsinaisen sisustamisen tekisin ajan kanssa harkiten että ei tarvitsen siirrellä tavaroita moneen kertaan.
      Kotini on siellä missä voin olla rauhassa ja rentoutua. Siellä on kaikki mitä tarvitsen.

      • Kahvipannu on muuten hitsin tärkeä. Ja sakset. Ne kannattaa pakata käsilaukkuun kun muuttaa.
        Minusta on tullut raskaiden huonekalujen siirtomestari, kun on niin kiva vaihdella paikkoja. Paitsi nyt on niin paljon ikkunoita ettei voi kovin paljon vaihtaa. Onneksi on sohvalla irtopäällinen minkä mukaan saa uutta ilmettä.


    • Kodin henki. Kun katselet itsellesi uutta asuntoa kodin kohdatessasi teidät heti sen olevan KOTI. Siinä vaan on se jokin joka tuntuu heti omalta.

      • eppu2

        Viimeisen asuntoni osti noin 6 vuotta sitten.
        Nuori mies tuli avaamaan oven, astuin kynnykselle. Pääni sanoi, tässä se on.
        Olen tyytyväinen ollut.
        Olin etsinyt sopivaa puoli vuotta.


      • eppu2 kirjoitti:

        Viimeisen asuntoni osti noin 6 vuotta sitten.
        Nuori mies tuli avaamaan oven, astuin kynnykselle. Pääni sanoi, tässä se on.
        Olen tyytyväinen ollut.
        Olin etsinyt sopivaa puoli vuotta.

        Mulla kävi niin noin kymmenisen vuotta sitten et olin myymässä entistä asuntoani ja katselin samalla uutta. Asunnonvälittäjä kysyi et minkälaista olen ajatellut ja kun kerroin, hän sanoi et hänellä on tiedossa yksi joka voisi olla sellainen, mutta ei ole vielä myynnissä. Niin sitten hän selvitteli asiaa ja pääsin katsomaan. Ja heti tiesin et tämä on minun. Tietenkin kuntotarkastuksesta kiinni, mutta noin niin kuin periaatteessa juuri sellainen mitä ja mistä etsin.


      • Nyökkäillen naputan. Noin on käynyt mullekin. Vaikka se on kaukana täydellisestä, sen tunnelma on kuin syliin astuisin kun kotia meen.


      • hmp.f kirjoitti:

        Nyökkäillen naputan. Noin on käynyt mullekin. Vaikka se on kaukana täydellisestä, sen tunnelma on kuin syliin astuisin kun kotia meen.

        Niinpä. Ei tarvitse olla täydellinen, riittää että on omannäköinen. Kuten asujaki :).


    • Kodilta tuntuu ja näyttää talossa minkä ovi avaimellani aukeaa.

      • Ai se kapistus jonka haparoi taskustaan heti sen jälkeen kun oven on sulkenut peräänsä? Että olihan se siellä :)


      • hmp.f kirjoitti:

        Ai se kapistus jonka haparoi taskustaan heti sen jälkeen kun oven on sulkenut peräänsä? Että olihan se siellä :)

        Olen harkinnut kotiavaimen avainnipusta erilleen ottamista, nämä nykyiset autonavaimet painavat puoli kiloa ja housut meinaa valahtaa nilkkoihin, kun avaimet taskuun laittaa.
        No sitten joku avain aivan varmasti unohtuu, kun eivät ole samassa renkaassa.
        Kerran jäi avain sisälle ja jouduin kömpimään taloon kellarin ikkunasta.


      • Ancelina kirjoitti:

        Olen harkinnut kotiavaimen avainnipusta erilleen ottamista, nämä nykyiset autonavaimet painavat puoli kiloa ja housut meinaa valahtaa nilkkoihin, kun avaimet taskuun laittaa.
        No sitten joku avain aivan varmasti unohtuu, kun eivät ole samassa renkaassa.
        Kerran jäi avain sisälle ja jouduin kömpimään taloon kellarin ikkunasta.

        Meillä on ollut avaimelle jemmapaikka ihan varmuuden vuoksi. Se taas kaatuu siihen että lapset ei jaksa viedä sitä koskaan takaisin paikoilleen käytön jälkeen.
        Ne ne vasta avaimiaan hukkaa, mun avaimet myös. Eilen lainasin pojalle omat, tänä aamuna etsin niitä höyrypäänä ympäri taloa, kaivoin taskuja ja reppuja ja käänsin tavarat ympäri. Ajoin exän huusholliin tarkistamaan (minne poika oli tarvinnut). Ei missään. Palasin kotiin ja katsoin laatikossa jossa meillä on kaikki avaimet. Siellä ne oli.
        Ihan hirveitä hukkaamaan avaimia, mun lapset... ;)


      • hmp.f kirjoitti:

        Meillä on ollut avaimelle jemmapaikka ihan varmuuden vuoksi. Se taas kaatuu siihen että lapset ei jaksa viedä sitä koskaan takaisin paikoilleen käytön jälkeen.
        Ne ne vasta avaimiaan hukkaa, mun avaimet myös. Eilen lainasin pojalle omat, tänä aamuna etsin niitä höyrypäänä ympäri taloa, kaivoin taskuja ja reppuja ja käänsin tavarat ympäri. Ajoin exän huusholliin tarkistamaan (minne poika oli tarvinnut). Ei missään. Palasin kotiin ja katsoin laatikossa jossa meillä on kaikki avaimet. Siellä ne oli.
        Ihan hirveitä hukkaamaan avaimia, mun lapset... ;)

        Meillä on nykyisin vara-avain ulkona hyvässä piilossa ja hyvä että on, viimeksi sitä tarvitsin viikko sitten. En yleensä ota avainta mukaan, kun kävelylle lähden ja joskus ovi on lukittu, kun palaan kotipesään.
        Piilon tietää ystäväpariskunta, kerran kävivät poissa ollessamme lähdevettä hakemassa. Soittivat olevansa pihassa ja me olimme Ruokolahdella, neuvoimme avaimen kätkön ja pääsivät vesikanisterina täyttämään.
        Niin ja se vara-avain on muovipussissa sen yhden putken sisällä, kiven takana ja lasipurkki siinä putkenpäässä.
        :)
        Nyt on karvaturkki heitetty veteen, ystävä ei ollut paikalla, avain näkyi olleen hirsiseinän raossa, samassa paikassa kuin ennenkin. Emme menneet sisällä käymään.


    • Liirumlaarumhuhhah

      Kodin tekee minulla ensisijaisesti mukava "löhöhuone" ,jossa voin lukea,joskus katsella tv: tä, kun olen tallettanut ohjelmia,ja , jos ne ovat mieluisia. Minun kotini pitää järjestyksessä ja kyllä onkin,koska olemme molemmat puolisoni kanssa siistejä. Lisäksi kotona ei saa olla likaa tavaraa, vaan avaraa, toiminnallinen. Siis kaikenkaikkiaan rauhan tyyssija missä on OMA RAUHA.Mutta ,kaikki me olemme erilaisia ja sitä kunnioitan.

      • Rauhoittumisen paikka on kyllä tärkeä. Vähän kade tuosta sun järjestyksestä :)) mulla on vielä pari sotkijaa kotona. Mutta siivous hoituu suhtkoht helpolla kun vaan järkkää tavaroille omat paikat. Tarttis piirtää kartan nuorisolle missä mikäkin tavara kuuluis olla :D


      • eppu2
        hmp.f kirjoitti:

        Rauhoittumisen paikka on kyllä tärkeä. Vähän kade tuosta sun järjestyksestä :)) mulla on vielä pari sotkijaa kotona. Mutta siivous hoituu suhtkoht helpolla kun vaan järkkää tavaroille omat paikat. Tarttis piirtää kartan nuorisolle missä mikäkin tavara kuuluis olla :D

        Täällä mökillä, kun porukkaa väliin on, on sellainen tavarataivas milloin missäkin nurkassa ja koiraa ja kissaa. Pihalla tavaroita huiskin haiskin.
        Sitten, kun jään yksin ja ovat kamansa keränneet, alan heti siivota.
        Ah, että nautin, kun kaikki on järjestyksessä.


      • eppu2 kirjoitti:

        Täällä mökillä, kun porukkaa väliin on, on sellainen tavarataivas milloin missäkin nurkassa ja koiraa ja kissaa. Pihalla tavaroita huiskin haiskin.
        Sitten, kun jään yksin ja ovat kamansa keränneet, alan heti siivota.
        Ah, että nautin, kun kaikki on järjestyksessä.

        Noin mäkin teen silloin harvoin kun olen yksin pidemmän aikaa :) Äkkiä siivous ja sitten jalat ylös. Sitten alkaakin ikävä heti seuraavaksi, ja tylsyys :))


    • Koti on siellä missä rakkaat ihmiset mutta tuosta on pikku hiljaa joutunut luopumaan, mutta rakkaita esineitä on joitakin ja kirjoja. Aika helposti se koti muotoutuu vaikka kuinka pienistä siivuista. Ehkä jos tyhjään tilaan joutuisi niin ainakin patja ja peitto ja tyyny ja jokin valo, sen jälkeen kaikki muu tulee kuin itsestään omannäköiseksi ja siinä se koti on.

      • Noin se varmasti menee minunkin kohdalla. Uskon että saisin kodin aikaiseksi missä vaan, mutta vielä suurempi ilo kun sen kodin on saanut valita. Ehkä me naiset ollaan luonnostaankin sellaisia pesänrakentajia :)


    • muorinmörkö

      Toistakymmentä vuotta sitten ostimme perikunnalta mieheni vanhempien omistaman rivitalopätkän. Kuolivat ihan peräjälkeen, leski ei enää osannut elää yksistään. Asunto oli sijainniltaan, kooltaan ja kunnoltaan meille sopiva. Mutta kesti melkein vuoden ennenkuin huoneisto alkoi tuntua kodilta. Jotenkin pakonomaisesti pesin ja kuurasin joka paikan, maalattiin ja tapiseerattiin. Keittiö ja pesuhuone ja sauna uusattiin. Pihankin mylläsin uuteen uskoon. En halunut entisistä asukkaista jäävän sormenjälkeäkään, vaikkei meillä huonot välit olleet. Sitten vasta, kun olin saanut reviirini mieleiseeni kuntoon, rauhoituin ja laskin pelarkoniani ikkunalaudalle kuin Niskavuoren Heta,

      • Hyvä tuo pelarkonia :))
        Voin helposti samaistua tuohon. Kevättalvi ja jopa kesän alku on mennyt äidin kämpän tyhjentämiseen. Joku ehdotti että jos itse olisin jäänyt kämppään, mutta koko ajatus vähäsen puistatti. Se oli äidin koti. Ei mun. Olisin varmaan nähnyt mamman siellä istuvan pöydän ääressä askertelemassa :)


      • hmp.f kirjoitti:

        Hyvä tuo pelarkonia :))
        Voin helposti samaistua tuohon. Kevättalvi ja jopa kesän alku on mennyt äidin kämpän tyhjentämiseen. Joku ehdotti että jos itse olisin jäänyt kämppään, mutta koko ajatus vähäsen puistatti. Se oli äidin koti. Ei mun. Olisin varmaan nähnyt mamman siellä istuvan pöydän ääressä askertelemassa :)

        Mutta eikö se olisi toisaalta mukavaa kun saisi istua ja rupatella mamman kanssa taas? Minä kaipaan aina välillä mammaa ja appivanhempiani ja tapailen heitä silloin sun tällöin unissani. Teemme aina kaikkia juttuja porukassa, joskus he toruvat tai oikaisevat minua. Omien kummitustensa kanssa on hyvä elää sovussa.

        Pidän vanhoista taloista joihin liittyy historiaa, elämän tarinoita, kohtaloita. Kun ostimme tämän talon niin meille kerrottiin hieman edellisestä omistajasta joka oli kuollut yläkerran makuuhuoneeseen, laatikkosänkyyn. Minä säilytän vieläkin joitakin vanhan isännän juttuja täällä: pari taulua, kirjoja, junien pienoismalleja. Luulisin että hän olisi iloinen siitä että talo elää eteenpäin ja on täyttynyt ruuan tuoksulla, kukilla, vanhenevan pariskunnan läsnäololla ja pienten lasten iloisilla äänillä.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Mutta eikö se olisi toisaalta mukavaa kun saisi istua ja rupatella mamman kanssa taas? Minä kaipaan aina välillä mammaa ja appivanhempiani ja tapailen heitä silloin sun tällöin unissani. Teemme aina kaikkia juttuja porukassa, joskus he toruvat tai oikaisevat minua. Omien kummitustensa kanssa on hyvä elää sovussa.

        Pidän vanhoista taloista joihin liittyy historiaa, elämän tarinoita, kohtaloita. Kun ostimme tämän talon niin meille kerrottiin hieman edellisestä omistajasta joka oli kuollut yläkerran makuuhuoneeseen, laatikkosänkyyn. Minä säilytän vieläkin joitakin vanhan isännän juttuja täällä: pari taulua, kirjoja, junien pienoismalleja. Luulisin että hän olisi iloinen siitä että talo elää eteenpäin ja on täyttynyt ruuan tuoksulla, kukilla, vanhenevan pariskunnan läsnäololla ja pienten lasten iloisilla äänillä.

        Mammallani oli 10 pikkukaveria, jotka vuoroin oli kivoja, vuoroin häntä tappamassa, se skitsofrenia. En halua perinnöksi ihan kaikkia :))
        Äidillä oli silmää kauneudelle. Monet tavarat olen kiikuttanut omaan pihaan ja kotiin. Kukat mm. Tuli lämmin fiilis kun sain ne roudattua omaan kotiini, ne oli aika kauan vailla hoitoa ja suht rupsahtaneita. Kun viimeisen kerran piti käydä äidin kämpillä siivoamassa, hänen palmuvehkansa työnsi uuden lehden. Se tuntui niin lohduttavalta, kyllä se siitä, uutta kasvua.


    • kesivä

      Ai niin, unohdin sanoa, että nettiyhteys täytyy pelittää ;)

      • juuri.ja.juuri

        Minulle riittäisi kun tulisi puhetta jostakin töpselistä. Lankapuhelinkin kelpaisi.


      • Heh :)) Todella vaikeaa olisi pärjätä ilman nettiä nykyaikana. Mukavaa jo kun saa kuukauden 50 laskua maksettua kotonansa :/


    • Minulla on monta kotia. Kaikissa niissä minulla on oma tila.

      • =DW=
        Omistusasunnot, olet jossainmäärin oikeassa, ovat maaseudulla haastavia perikunnille. Oma kämppäni on hyvä sijoitus, kun tästä myyntiin tulee joku asunto, menee nopeasti. Kaiketi olen vanhan kaartin ihmisiä omistusasunnosta. Vuokra -asunto oli hetken siinä traumavaiheessa hyvä, jokainen toki tavallaan.


      • Sä oot ilmeisesti myös muuttanut toisen kotiin? Sitä olen useasti miettinyt, miten sen tekeminen onnistuu. Tuleeko tunkeileva olo.


    • Kerroin aikaisemmassa tällaisessa aloituksessa sen, jonka nyt toistan taas.
      Anteeksi, ei siis minun vikani.

      Koti on siellä missä isä ja äiti elävät, ja missä olet lapsuutesi leikit
      leikkinyt.
      Noiden jälkeen kaikki muu on vain kämppää.
      Koteja ovat kämppäsi tietenkin omille laspsillesi.
      Ihan riippumatta siitä minne asumisesi kuluja makselet.
      Vapaa-ehtoisesti en tule enää muuttamaan.

      H.

      • Hyvä hra Syyntakeeton ;) Ei miehet ehkä niinkään laita kotia niin kuin naiset. Saattavat jossain määrin jopa vastustaa sellaista.


      • Huomenta Hunks!

        Kirjoitin kotini on missä minulla on oma tila. Lisään vielä.

        Mielestäni "koti" sanana koti on kuten kirjoitit lapsuudenkoti. Istun nyt mökin pirtissä, ympärilläni lapsuuden kodin huonekalut. Ruokatilassa lapsuudenkodin pöytä ja tuolit, äitini tuoli on nyt minun tuolini. Lattilla räsymatot, äidin kutomat, osa omia kutomiani ja sisareni sekä lahjaksi saamiani, seinillä äitini tekemiä ristipistotöitä, omia maalaamiani tauluja, piirongin päällä vanhoja valokuvia. Kodikasta, turvallista siis minulle.

        Lasteni lapsuuden kodin myynti oli pojilleni kova pala, ovat kertoneet jälkeenpäin. Nyt heillä on omat kodit ja minun koti yhtälailla heidän kotinsa. Kesämökki on se oikea lapsuuden paikka heille.

        Mieheni kodin ovet ovat avoimet minulle. Katsotaan, on ollut puhetta muutoksista, tulevaisuus näyttää mite, mutta vain talviasumista. Kesäasumiseni ja Hollannissa asuminen säilynee ennallaan.

        Asunnot ovat kämppiä. Minulla on oma niissä tila, paikka, se voi olla tuoli ruokapöydän edessä, tietokonepöytä, vaatenurkkaus, sänky, pala kirjahyllyä jne.

        Muut tilat jaetaan.


      • ö-Öö
        hmp.f kirjoitti:

        Hyvä hra Syyntakeeton ;) Ei miehet ehkä niinkään laita kotia niin kuin naiset. Saattavat jossain määrin jopa vastustaa sellaista.

        Mnaah.

        Mun nähdäkseni ukot remontoi asuntojaan töitten jälkeen kaiket vapaa-aikansa. Ämmänläyskät keskittyvät narisemaan jäljestä ja ripustelevat rumia verhoja, tankoihin, jotka ukko on asentanut >./

        =DW=


      • hmp.f kirjoitti:

        Hyvä hra Syyntakeeton ;) Ei miehet ehkä niinkään laita kotia niin kuin naiset. Saattavat jossain määrin jopa vastustaa sellaista.

        Miksi sinun mielestäsi miehet eivät tee kotia? Onko se kokemuksesi, että vastustavat jopa?


      • hmp.f kirjoitti:

        Hyvä hra Syyntakeeton ;) Ei miehet ehkä niinkään laita kotia niin kuin naiset. Saattavat jossain määrin jopa vastustaa sellaista.

        "humps"

        Noo...saatan minä naiselle muuttaa.
        Naisen kanssa on niin helppoa sanoa kavereille että se pakotti.
        Pysyy nääs kasvot edes jonkun aikaa.
        Tätä kommenttiani ei pidä katsoa mitenkään kehoitukseksi yli-määräisiin räsy-
        matto-talkoisiin.

        H.


      • korppis kirjoitti:

        Huomenta Hunks!

        Kirjoitin kotini on missä minulla on oma tila. Lisään vielä.

        Mielestäni "koti" sanana koti on kuten kirjoitit lapsuudenkoti. Istun nyt mökin pirtissä, ympärilläni lapsuuden kodin huonekalut. Ruokatilassa lapsuudenkodin pöytä ja tuolit, äitini tuoli on nyt minun tuolini. Lattilla räsymatot, äidin kutomat, osa omia kutomiani ja sisareni sekä lahjaksi saamiani, seinillä äitini tekemiä ristipistotöitä, omia maalaamiani tauluja, piirongin päällä vanhoja valokuvia. Kodikasta, turvallista siis minulle.

        Lasteni lapsuuden kodin myynti oli pojilleni kova pala, ovat kertoneet jälkeenpäin. Nyt heillä on omat kodit ja minun koti yhtälailla heidän kotinsa. Kesämökki on se oikea lapsuuden paikka heille.

        Mieheni kodin ovet ovat avoimet minulle. Katsotaan, on ollut puhetta muutoksista, tulevaisuus näyttää mite, mutta vain talviasumista. Kesäasumiseni ja Hollannissa asuminen säilynee ennallaan.

        Asunnot ovat kämppiä. Minulla on oma niissä tila, paikka, se voi olla tuoli ruokapöydän edessä, tietokonepöytä, vaatenurkkaus, sänky, pala kirjahyllyä jne.

        Muut tilat jaetaan.

        "korppis"

        Noinhan minä jo pää-periaatteet kirjoitin.
        MINÄ en kehdannut alkaa jarritella(Bloggailla) kakaroistani, saati
        vanhemmistani.
        Heistä olen jaaritellut toisissa, vanhoissa aloituksissa :)

        Huomautan että Paloma saa kyllä jaaritella.
        Jotain rajaa sentään... :)

        yst.

        H.


      • ö-Öö kirjoitti:

        Mnaah.

        Mun nähdäkseni ukot remontoi asuntojaan töitten jälkeen kaiket vapaa-aikansa. Ämmänläyskät keskittyvät narisemaan jäljestä ja ripustelevat rumia verhoja, tankoihin, jotka ukko on asentanut >./

        =DW=

        Voi että minustaki ois ihana kun joku komea mies ripustaisi mun verhot, ammattitaidolla.


      • ö-Öö kirjoitti:

        Mnaah.

        Mun nähdäkseni ukot remontoi asuntojaan töitten jälkeen kaiket vapaa-aikansa. Ämmänläyskät keskittyvät narisemaan jäljestä ja ripustelevat rumia verhoja, tankoihin, jotka ukko on asentanut >./

        =DW=

        Kjäh ;D Just näin. Miehet remppaa päin hlvettiä ja naiset koettaa sisustamalla saada jotain tolkkua.
        Ei vais. On remppaajia ja Remppaajia. Oon nähnyt monen ammattilaisenkin kädenjälkiä, joista itsekin olisin saanut parempaa tulosta. Mun nykyisessä talossa on paljon sellaisia jälkiä, mutta epäilen että tunarina on ollut talon herrra itte. Keittiö on tehty ilman suunnitelmaa, tiskikoneen ja tiskiallaskaapin välissä on 8 sentin rako. Samoin hellan kummallakin puolella. Vetolaatikosto taas on laitettu niin lähelle seinää, että ovat joutuneet katkaisemaan oviaukon listan puolessa välissä aukkoa. Kyllä mä vielä ne kaikki irrotan, näytän kaapille paikan...


      • korppis kirjoitti:

        Miksi sinun mielestäsi miehet eivät tee kotia? Onko se kokemuksesi, että vastustavat jopa?

        Mun kokemus on että miehet tekevät koteja missä ei oteta huomioon siivousta ;) Vaikka minusta se on se oleellinen stailauksessa, että koti toimii pienellä vaivalla.


      • eppu2
        korppis kirjoitti:

        Huomenta Hunks!

        Kirjoitin kotini on missä minulla on oma tila. Lisään vielä.

        Mielestäni "koti" sanana koti on kuten kirjoitit lapsuudenkoti. Istun nyt mökin pirtissä, ympärilläni lapsuuden kodin huonekalut. Ruokatilassa lapsuudenkodin pöytä ja tuolit, äitini tuoli on nyt minun tuolini. Lattilla räsymatot, äidin kutomat, osa omia kutomiani ja sisareni sekä lahjaksi saamiani, seinillä äitini tekemiä ristipistotöitä, omia maalaamiani tauluja, piirongin päällä vanhoja valokuvia. Kodikasta, turvallista siis minulle.

        Lasteni lapsuuden kodin myynti oli pojilleni kova pala, ovat kertoneet jälkeenpäin. Nyt heillä on omat kodit ja minun koti yhtälailla heidän kotinsa. Kesämökki on se oikea lapsuuden paikka heille.

        Mieheni kodin ovet ovat avoimet minulle. Katsotaan, on ollut puhetta muutoksista, tulevaisuus näyttää mite, mutta vain talviasumista. Kesäasumiseni ja Hollannissa asuminen säilynee ennallaan.

        Asunnot ovat kämppiä. Minulla on oma niissä tila, paikka, se voi olla tuoli ruokapöydän edessä, tietokonepöytä, vaatenurkkaus, sänky, pala kirjahyllyä jne.

        Muut tilat jaetaan.

        Sait minutkin palaamaan mietteissäni kotitilalle.
        Siellä on myös äidin kutomia räsymattoja. Iso ruusuryijy roikkuu seinällä, jota ryijyneulalla äidin kanssa pikkutyttönä tein.
        Äidin tekemä kanavatyö, kaksi joutsenta.
        Valitettavasti varkaat olivat ilmeisesti ihan sekopäitä, kun keräsivät mukaansa kaikenmoista, millä ei mitään rahallista arvoa ollut, mutta meille olisi ollut tunnearvoa.
        Esim. enoni kauan sitten tekemä puinen pieni laatikko, jossa oli ompelutarvikkeita. Raktorin ohjekirja. Kaikkea muuta älytöntä.


      • hmp.f kirjoitti:

        Mun kokemus on että miehet tekevät koteja missä ei oteta huomioon siivousta ;) Vaikka minusta se on se oleellinen stailauksessa, että koti toimii pienellä vaivalla.

        "humps"

        Tuleekohan tästäkin pitkä-kestoinen koti-viina aloitus?


        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "humps"

        Tuleekohan tästäkin pitkä-kestoinen koti-viina aloitus?


        H.

        Tulee, tulee. Kannattaa otta pienen huikan että jaksat kärsivällisesti :))


    • Jaha....keittiö, makkari, veski ja veranta sisustettiin ekaks, olohuoneeseen piuhat kiinni ja yhteydet kuntoon äkäsesti. Tosin täällä oli suuret kylppäriremontit ensin ennenkuin pääsimme muuttamaan. Ja edesmenneen tavaroita oli rahdattava roskalavalle pihalle ja piha raivattava kun se oli jäänyt hoitamatta ainakin kolmen vuoden ajan. Minulle jokainen paikka missä olen asunut on ollut koti. Omistusasunto kyllä tuntuu enemmän vielä kodilta kun sitä saa vapaasti muokata omaan makuunsa kysymättä keneltäkään ja nyt olen todennut miten maalsitytölle tuo oma pihapiiri luo kodin tuntua, mitä kaupunkiasuminen ei anna. Oma omppupuu ja omat marjapensaat, omat salaatit ja yrtit kasvamassa ja oma hernemaa. Tuntuu kodikkaalta.

      • Se onkin aina varsinaista projektia, kun on monta kolkkaa jotka vaatii omansa. Piha ja talo. Paitsi pihaa on kivaa seurata yhden kesän, että vähän näkee mitä jo kasvaa. Mulle tuli ylläreitä vielä nyt kolmantena kesänä, kun ruohonsilpulla olen lannoittanut. Löytyi aivan ihanan tulipunainen kuusamakin, ei ole kahteen vuoteen kukkinut.


      • hmp.f kirjoitti:

        Se onkin aina varsinaista projektia, kun on monta kolkkaa jotka vaatii omansa. Piha ja talo. Paitsi pihaa on kivaa seurata yhden kesän, että vähän näkee mitä jo kasvaa. Mulle tuli ylläreitä vielä nyt kolmantena kesänä, kun ruohonsilpulla olen lannoittanut. Löytyi aivan ihanan tulipunainen kuusamakin, ei ole kahteen vuoteen kukkinut.

        "humps"

        Ettet nyt vaan ala bloggailla?
        En minä sinulle siihen lupaa antanut :)
        Annetaan nyt Paloman vaan viljellä rauhassa.
        Paloma kun osaa kehitellä tarinoita niinihanasti...

        H.


      • hmp.f kirjoitti:

        Se onkin aina varsinaista projektia, kun on monta kolkkaa jotka vaatii omansa. Piha ja talo. Paitsi pihaa on kivaa seurata yhden kesän, että vähän näkee mitä jo kasvaa. Mulle tuli ylläreitä vielä nyt kolmantena kesänä, kun ruohonsilpulla olen lannoittanut. Löytyi aivan ihanan tulipunainen kuusamakin, ei ole kahteen vuoteen kukkinut.

        Minulla on nyt menossa kolmas kesä ja viime kesänä vasta huomasin että jahas, meillä on siis luumupuukin ja tänä kesänä on tullut esille vaikka mitä uusia kukkia ja istutuksia...


      • eppu2

        Täällä Suomessa osakeyhtiölaki muuttui. Maalata saa ja jotain ihan pikkujuttuja tehdä.
        Melkein kaikkesta tarvitsee tehdä ilmoitus, ja remontteja myös valvotaan.
        Omaan taloon tietysti voi tehdä enemmänkin.


      • ö-Öö
        eppu2 kirjoitti:

        Täällä Suomessa osakeyhtiölaki muuttui. Maalata saa ja jotain ihan pikkujuttuja tehdä.
        Melkein kaikkesta tarvitsee tehdä ilmoitus, ja remontteja myös valvotaan.
        Omaan taloon tietysti voi tehdä enemmänkin.

        Jep

        Käytännössä aina, kun osakkeeseen meinaa tehdä jotain muuta, kuin maalata, viisainta kilauttaa isännöitsijälle.

        Eikäpä ok-talossakaam erityisen paljon enenpää saa tehdä. Kaikki ulkopuolinen virittely aina ollut luvanvaraista, mutta periaatteessa, aina viisainta kilauttaa kuntaan, jos aikoo tehdä melkein mitå tahansa isompaa sisällä.

        Noin valuutusten ja rakennusvirheiden välttämisen kannalta hyvä. Sekä rakennustarkastajien kannalta hyvä pisnes. Huomo puoli remontoijalle taas lisääntynyt byrogratia ja etenkin lisääntynyt rahanmeno. Ei tarkastajat ilmaiseksi töitään tee. Uteluihin vastaaminen kai ainakin enimmäkseen ilmaista.

        =DW=


    • Heikunkeikku

      Huomenta taasen hmp.f, kuten myös muut olijat.

      Siinä ei kauaa aikaa nokka tuhissut, kun tiesin, mikä kodin kruunaa.
      Jos etsisin asuntoa, niin ensi töikseni tarkistaisin, että onko siellä sopivaa pesäpaikkaa. Pesäpaikkaa ulkona siis. Minulle kun nuo aamukahvi-mietiskely-runoluku-musiikki-ym on elämää suurempi asia. Joka asunnossa on ollut mahdollisuus kesät- talvet-syksyt ja keväät mennä suorittamaan nämä tärkeät itseensä hyvänolon tunteen imaisut aamuisin.

      Elikkä tuo ulkotilasysteemin teen ensteks.
      Sitten vakavalla harkinnalla sirottelen huonekalut miun maun mukkaisesti ja siinäpä se sitten onkin.

      • Käytkö siellä talvetkin? Aika sissi... Puutarha, tai miksei parvekekin, on kuin lisähuone. Ja piha on siitä kiva, ettei tarvi ihan päivittäin imuroida, saa imeä ihan itte mitä tarvii :)


      • ent.siivoojaparka

        Minulla muuten sama "aamukahvi-mietiskely" rituaali kuin keikulla paitsi ne runot ja musiikki ei kuulu ihan siihen rituaaliini mukaan.
        Ihan joka säällä kyyristelen aamuisin kahvikupin kanssa parvekkeella, usein muulloinkin, mutta siihen on se yksinkertainen syy, etten polta koskaan sisällä.


      • Heikunkeikku
        hmp.f kirjoitti:

        Käytkö siellä talvetkin? Aika sissi... Puutarha, tai miksei parvekekin, on kuin lisähuone. Ja piha on siitä kiva, ettei tarvi ihan päivittäin imuroida, saa imeä ihan itte mitä tarvii :)

        Kyllä, ympäriämpäri vuoden käyn ulkona. Joskus kovien pakkasten aikaan, tallustelen/pyörin (vaivoin) Michelin-ukkona ulos. Monikerrospukeutuminen mahdollistaa ulkona kököttämisen. On vallan ihanaa, kun ulkopesäni on sellaisessa paikassa, että naapurusto ei näe mun touhujani. Menettäisin kasvoni alta aikayksikön, jos mojuisin kaikessa rauhassa yli 20 asteen pakkasessa:) Kuka tahansa ajattelisi, että oijee ku toi on Omituinen.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Minulla muuten sama "aamukahvi-mietiskely" rituaali kuin keikulla paitsi ne runot ja musiikki ei kuulu ihan siihen rituaaliini mukaan.
        Ihan joka säällä kyyristelen aamuisin kahvikupin kanssa parvekkeella, usein muulloinkin, mutta siihen on se yksinkertainen syy, etten polta koskaan sisällä.

        Tekee hyvää se raitis ilma :))


      • Heikunkeikku kirjoitti:

        Kyllä, ympäriämpäri vuoden käyn ulkona. Joskus kovien pakkasten aikaan, tallustelen/pyörin (vaivoin) Michelin-ukkona ulos. Monikerrospukeutuminen mahdollistaa ulkona kököttämisen. On vallan ihanaa, kun ulkopesäni on sellaisessa paikassa, että naapurusto ei näe mun touhujani. Menettäisin kasvoni alta aikayksikön, jos mojuisin kaikessa rauhassa yli 20 asteen pakkasessa:) Kuka tahansa ajattelisi, että oijee ku toi on Omituinen.

        Tuohan voi olla vähän kuin avanto-uinti, kylmälle altistaminen lyhyet pätkät edistää verenkiertoa ja sen valkoisen rasvan (selluliitin) tilalle tulee ruskeaa rasvaa. Se taas edesauttaa nopeamman aineenvaihdunnan, niin että ei tuo mikään paha ole :)


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Tekee hyvää se raitis ilma :))

        Filtterin läpi vielä. Monesti siinä saa aamusuihkunkin samalla.


      • kesivä

        Mites kuulkas mojuuko teillä himassa ruusutapetteja seinillä, onko romanttista sisustusta.
        Mulla romanttisuutta on ainoastaan kylppärissä jonne mä talvella laitan paljon kynttilöitä mojuessani ammeessa.

        Heh, tämän tekstin kirjoitin pääasiassa siksi kun halusin käyttää Heikunkeikun hauskaa sanaa mojua :)


      • Heikunkeikku
        kesivä kirjoitti:

        Mites kuulkas mojuuko teillä himassa ruusutapetteja seinillä, onko romanttista sisustusta.
        Mulla romanttisuutta on ainoastaan kylppärissä jonne mä talvella laitan paljon kynttilöitä mojuessani ammeessa.

        Heh, tämän tekstin kirjoitin pääasiassa siksi kun halusin käyttää Heikunkeikun hauskaa sanaa mojua :)

        No Amme on kyllä semmonen paikka, jossa vois mojua vaikka kuinka kauan aikaa:) Lämmin vesi liimautuneena ihoon yltympäriin, niin voiko mikään semmosta voittaa. Voin kuvitella sun kylpyhuonees, jossa sinä törötät ammees ja ympärillä paljon kynttilöitä. Vähän pakkaa nyh kadehditututtamaan.


      • Heikunkeikku kirjoitti:

        No Amme on kyllä semmonen paikka, jossa vois mojua vaikka kuinka kauan aikaa:) Lämmin vesi liimautuneena ihoon yltympäriin, niin voiko mikään semmosta voittaa. Voin kuvitella sun kylpyhuonees, jossa sinä törötät ammees ja ympärillä paljon kynttilöitä. Vähän pakkaa nyh kadehditututtamaan.

        "Heikunkeikku"

        Jos tapahtuisi johnain päivänä niinä.
        Että muuttaisin Vaasan-seudulle.
        Saapuisin tutustumaan kitarani kanssa, jossa olisivat uudet, neitseelliset
        Nylon-kielet.
        Hyvä musiikki aina sijaa antaa.
        Huono antaa vielä enemmän.
        Onneksi aloitus on vain näytelmää.

        H.


      • kesivä kirjoitti:

        Mites kuulkas mojuuko teillä himassa ruusutapetteja seinillä, onko romanttista sisustusta.
        Mulla romanttisuutta on ainoastaan kylppärissä jonne mä talvella laitan paljon kynttilöitä mojuessani ammeessa.

        Heh, tämän tekstin kirjoitin pääasiassa siksi kun halusin käyttää Heikunkeikun hauskaa sanaa mojua :)

        Saa olla ruusua, mutta ei seinäruusua :)) Raitatapettia on meillä. Kohtalaisen romanttinen tunnelma on kuitenkin, väittäisin. Ja jos saa sitä luksus-näköä jotenkin halvalla konstilla, niin heti-mulle. Katselin jotain telkkariohjelmaa missä oli tanskalainen piiitkä ruokapöytä ja siinä keskellä erimallisia hopeisia kynttilänjalkoja varmaankin yli kymmenen silleen päästä päähän keskellä pöytää. Innostuin mun perintökalleuksista, festivokynttilänjaloista ja ripottelin niitä samalla tavalla. Tuli hienon näköiseksi kun on eri korkeuksisia.
        Nyt mulla on ylimääräinen kristallikruunu, sellainen aika vakio, Lival-mallinen. Tekis niin mieli laittaa se kylppäriin! Mutta ei taida kestää kosteutta. Eiks olis aika prameeta :)


      • kesivä
        hmp.f kirjoitti:

        Saa olla ruusua, mutta ei seinäruusua :)) Raitatapettia on meillä. Kohtalaisen romanttinen tunnelma on kuitenkin, väittäisin. Ja jos saa sitä luksus-näköä jotenkin halvalla konstilla, niin heti-mulle. Katselin jotain telkkariohjelmaa missä oli tanskalainen piiitkä ruokapöytä ja siinä keskellä erimallisia hopeisia kynttilänjalkoja varmaankin yli kymmenen silleen päästä päähän keskellä pöytää. Innostuin mun perintökalleuksista, festivokynttilänjaloista ja ripottelin niitä samalla tavalla. Tuli hienon näköiseksi kun on eri korkeuksisia.
        Nyt mulla on ylimääräinen kristallikruunu, sellainen aika vakio, Lival-mallinen. Tekis niin mieli laittaa se kylppäriin! Mutta ei taida kestää kosteutta. Eiks olis aika prameeta :)

        No olis prameeta ;)
        Mulla keittiön pöytä, eikä mikään pitkän pitkä, hätätilassa sitä saa jatkettua kahdella jatkolevyllä. Alkaisi sitten keittiön puolelta ja jatkuisi olkkariin :) Oviaukon kohdalta ei kovin paksu emäntä pääsis lihapatoja tarjoilemaan olkkarin puolelle. Saas nähdä miten joudun joulua varten pikkaisen laihduttamaan jos tulee ruokavieraita paljon ;))


      • kesivä
        Heikunkeikku kirjoitti:

        No Amme on kyllä semmonen paikka, jossa vois mojua vaikka kuinka kauan aikaa:) Lämmin vesi liimautuneena ihoon yltympäriin, niin voiko mikään semmosta voittaa. Voin kuvitella sun kylpyhuonees, jossa sinä törötät ammees ja ympärillä paljon kynttilöitä. Vähän pakkaa nyh kadehditututtamaan.

        Kyllä mun kateus on pikkuisen aiheellisempi sun, koska sulla on ulkoamme saaressa! Ja jonain iltana vastarannalla saattaa nylonkielet soittaa kaihoavan haikeeta sävelmää


      • ent.siivoojaparka
        Heikunkeikku kirjoitti:

        No Amme on kyllä semmonen paikka, jossa vois mojua vaikka kuinka kauan aikaa:) Lämmin vesi liimautuneena ihoon yltympäriin, niin voiko mikään semmosta voittaa. Voin kuvitella sun kylpyhuonees, jossa sinä törötät ammees ja ympärillä paljon kynttilöitä. Vähän pakkaa nyh kadehditututtamaan.

        Tuo minua jäi kummastuttamaan, että miksi ihmeessä sinä mojut kylpyammeessa?
        En muista mojuneeni siellä ainakaan viime aikoina kuin kerran. Se oli silloin, kun olin täyttänyt sen liian täyteen ja sinne pulahtaessa ryöpsähti lattia lainehtimaan ja kaikki paras vaahto siinä mukana.
        Muuten se on niin pelkkää nautintoa ammeessa lojuminen, ettei tulisi mieleenikään mojua.


      • Heikunkeikku
        kesivä kirjoitti:

        Kyllä mun kateus on pikkuisen aiheellisempi sun, koska sulla on ulkoamme saaressa! Ja jonain iltana vastarannalla saattaa nylonkielet soittaa kaihoavan haikeeta sävelmää

        Se on kyllä totta, että on aivan suuremmoisen ihanaa, kun amme on ulkona ja saa siinä nenä pystys haistella raikasta ilmaa.
        Mutta ja mutta, olisin niin kovin mielissäni jos minulla olisi amme myös täällä kaupungissa. Voisin talvella myös laittaa kynttilöitä ammeen vierelle, kölliä ku ellunkana ammeessa, kuunnella musiikkia ja sen semmosta.
        Kävin eilen saaressa ja oli viittä vaille, etten jäänyt yöksi, koska teki kovasti mieli mennä ammeeseen. En sitten kuitenkaan niin tehnyt, kun ensteks kissi oli täälä kotona, enkä ollut hänelle maininnut, että voin jäädä yöksi:)
        Toinen asia oli se, että en viitsinyt sitten ruveta kantelemaan vettä vesipataan ja hakea puita pesään ja odotella veden lämpiämistä. Lähdin sitten pikkuhiljaa liukumaan vettä pitkin kotiapäin.

        Jos olis kotona amme, niin helppoahan se olis kraanasta posottaa vettä ja pläts vaan pulahtaa veteen.


      • Heikunkeikku
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Tuo minua jäi kummastuttamaan, että miksi ihmeessä sinä mojut kylpyammeessa?
        En muista mojuneeni siellä ainakaan viime aikoina kuin kerran. Se oli silloin, kun olin täyttänyt sen liian täyteen ja sinne pulahtaessa ryöpsähti lattia lainehtimaan ja kaikki paras vaahto siinä mukana.
        Muuten se on niin pelkkää nautintoa ammeessa lojuminen, ettei tulisi mieleenikään mojua.

        No Heh. Saankos noin sanoa:)
        Katsos ku se on sillä tavalla, että tuo mojua tarkoittaa juuri lojumista.
        Siksihän mä sielä mojunkin oikein ajan kanssa, kun se on niin iiiihanaaa.

        Voisikohan täs nyt olla niin, että ajattelemme mojua-sanasta eri tavalla?
        Vähäköku "viruttaa"-sana. Täällä päin virutetaan astioita (eli huuhdellaan) ja tuola keskellä Suomea virutetaan vaatteita, jos tahdotaan ne semmoseksi filtiksi. Aikanaan mieheni kotiväki meinas kuolla nauruun, kun nuorena tyttönä sanoin viruttavani astiat.:)


      • ent.siivoojaparka
        Heikunkeikku kirjoitti:

        No Heh. Saankos noin sanoa:)
        Katsos ku se on sillä tavalla, että tuo mojua tarkoittaa juuri lojumista.
        Siksihän mä sielä mojunkin oikein ajan kanssa, kun se on niin iiiihanaaa.

        Voisikohan täs nyt olla niin, että ajattelemme mojua-sanasta eri tavalla?
        Vähäköku "viruttaa"-sana. Täällä päin virutetaan astioita (eli huuhdellaan) ja tuola keskellä Suomea virutetaan vaatteita, jos tahdotaan ne semmoseksi filtiksi. Aikanaan mieheni kotiväki meinas kuolla nauruun, kun nuorena tyttönä sanoin viruttavani astiat.:)

        Kyllä meilläpäin mojuminen oli sellaista vähän lievempää ilmaisua mitä suusta tuli pahalla päällä ollessa kuin kiroilu.
        Viruttaminen meillä oli venyttämistä. Virttyminen taas oli sitä sellaista, kun villatakki virttyi pyykkikoneessa väärällä ohjelmalla.


      • henrjii

        Huilaaminen tarkoittaa tääläpäin taukoa, jossain se tarkoittaa vauhdin lisäämistä


      • Heikunkeikku
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Kyllä meilläpäin mojuminen oli sellaista vähän lievempää ilmaisua mitä suusta tuli pahalla päällä ollessa kuin kiroilu.
        Viruttaminen meillä oli venyttämistä. Virttyminen taas oli sitä sellaista, kun villatakki virttyi pyykkikoneessa väärällä ohjelmalla.

        No eipä ole ihme, kun ihmettelit että miksi ihmeessä mojun ammeessa jos sinun mielestäsi tuo sana tarkoittaa kiroilua:)
        Mojuminen on pitempiaikaista, kuin lojuminen. Muistan lapsena, kun minä olin aina änkeemässä kylpyyn (vannaan), niin sanottiin, että älä ny jää sinne koko päiväksi mojumaan.


      • Heikunkeikku
        henrjii kirjoitti:

        Huilaaminen tarkoittaa tääläpäin taukoa, jossain se tarkoittaa vauhdin lisäämistä

        On se jännää, miten eri tavoilla eri paikkakunnilla tulkitaan joitakin sanoja.
        Huilaaminen on tosiaankin tauko. En ole koskaan kuullut, että voisi tarkoittaa vauhdin lisäämistä.
        Jos kysyn oppilaalta ekaa kertaa, että mitä musiikkitermi "lento" tarkoittaa, niin järjestään saan vastauksen, että "lennokkaasti" tai "nopeasti". Se tarkoittaa hitaasti.

        Samoin "piskottelu" on kateissa muualla päin, ihmettelevät kovasti, että mitä se semmonen meinaa. Sinä varmaankin tiedät, kun olet sanonut (muistaakseni) asuneesi täällä.


      • eppu2
        Heikunkeikku kirjoitti:

        On se jännää, miten eri tavoilla eri paikkakunnilla tulkitaan joitakin sanoja.
        Huilaaminen on tosiaankin tauko. En ole koskaan kuullut, että voisi tarkoittaa vauhdin lisäämistä.
        Jos kysyn oppilaalta ekaa kertaa, että mitä musiikkitermi "lento" tarkoittaa, niin järjestään saan vastauksen, että "lennokkaasti" tai "nopeasti". Se tarkoittaa hitaasti.

        Samoin "piskottelu" on kateissa muualla päin, ihmettelevät kovasti, että mitä se semmonen meinaa. Sinä varmaankin tiedät, kun olet sanonut (muistaakseni) asuneesi täällä.

        Minulle piskottelu on hiljalleen tipahteleva vesisade, viruttaminen huuhtelua, virttyminen, vaalentumista kulutuksessa tai auringossa.
        Tuota mojumista en ole ennen kuullut.


      • Heikunkeikku
        eppu2 kirjoitti:

        Minulle piskottelu on hiljalleen tipahteleva vesisade, viruttaminen huuhtelua, virttyminen, vaalentumista kulutuksessa tai auringossa.
        Tuota mojumista en ole ennen kuullut.

        Justiinsa niin, että hiljalleen tipahtelevaa vesisadetta.
        Nuo muutkin passaa mun ajatteluun.

        Minä kun oon aivan ajatellut, että "mojua"-sana on kirjakieltä:)
        Ei se sitten taidakaan olla.
        Pitää ruveta pikkusen tarkemmin miettimään, että mitä sanoja kulloinkin käyttää, ettei mee ihan metsään mun sanomiset.
        Ettei aatella vaikkapa, että kylpiessä latelen kirosanoja solkenaan:)
        Joku vois sen tehdäkin, jos menee MUN lämmittämään kylpyveteen.
        On pikkasen kuumaa joidenkin mielestä.


      • ent.siivoojaparka
        Heikunkeikku kirjoitti:

        Justiinsa niin, että hiljalleen tipahtelevaa vesisadetta.
        Nuo muutkin passaa mun ajatteluun.

        Minä kun oon aivan ajatellut, että "mojua"-sana on kirjakieltä:)
        Ei se sitten taidakaan olla.
        Pitää ruveta pikkusen tarkemmin miettimään, että mitä sanoja kulloinkin käyttää, ettei mee ihan metsään mun sanomiset.
        Ettei aatella vaikkapa, että kylpiessä latelen kirosanoja solkenaan:)
        Joku vois sen tehdäkin, jos menee MUN lämmittämään kylpyveteen.
        On pikkasen kuumaa joidenkin mielestä.

        Muuten nii, kylvetkö sinä vedessä vai veressä?
        Oli yksi pohjanmaalainen naapurina, joka pesi kaiken verellä.


      • Heikunkeikku
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Muuten nii, kylvetkö sinä vedessä vai veressä?
        Oli yksi pohjanmaalainen naapurina, joka pesi kaiken verellä.

        Vaikka kovasti käyttelen palstalla jos joitakin vanhahtavia tai muuten vaan murresanoja, niin ihan täällä livessä, kun suuvärkin aukaisen, niin puheeni on pitkälti kirjakieltä. Se on katsos mun tyylini se:)
        Mitä vereen tulee, niin kun suutun, niin suutun verisesti.
        Ja silmätkin joskus verestää :)

        Tässä kaikille yhteisesti:
        Kiitos vastauksista teille. On mukava jutella, kun muut vastailee.
        Olen täällä kuuntelemassa yli-hyvää musiikkia ja nyt alan keskittymään siihen ihan satasella.
        Hyvät yöt täältä.


      • kesivä
        Heikunkeikku kirjoitti:

        No eipä ole ihme, kun ihmettelit että miksi ihmeessä mojun ammeessa jos sinun mielestäsi tuo sana tarkoittaa kiroilua:)
        Mojuminen on pitempiaikaista, kuin lojuminen. Muistan lapsena, kun minä olin aina änkeemässä kylpyyn (vannaan), niin sanottiin, että älä ny jää sinne koko päiväksi mojumaan.

        Nyt tuli ihan tyrske, kun tuolla olin kysellyt, että mojuuko teillä ruusutapetit seinillä. Se tarkoittaisin sinun kielellä; kiroileeko teillä ruusutapetit seinillä :) Ei vielä kuulu piipaa-auto hakemaan minus :)


      • kesivä
        eppu2 kirjoitti:

        Minulle piskottelu on hiljalleen tipahteleva vesisade, viruttaminen huuhtelua, virttyminen, vaalentumista kulutuksessa tai auringossa.
        Tuota mojumista en ole ennen kuullut.

        Ja vanuminen tarkoitti silleen villavaatteen kutistumista, huopumista.


      • kesivä
        kesivä kirjoitti:

        Nyt tuli ihan tyrske, kun tuolla olin kysellyt, että mojuuko teillä ruusutapetit seinillä. Se tarkoittaisin sinun kielellä; kiroileeko teillä ruusutapetit seinillä :) Ei vielä kuulu piipaa-auto hakemaan minus :)

        Tuo oli tarkoitus mennä ent.siivoojaparan tekstiin, vaan haitanneeko tuo mittään. Kohan höpäjän joutessani, kun en kehtaa tuota liedenasentajaa napittaa ihan suoraan :)


      • Heikunkeikku
        kesivä kirjoitti:

        Nyt tuli ihan tyrske, kun tuolla olin kysellyt, että mojuuko teillä ruusutapetit seinillä. Se tarkoittaisin sinun kielellä; kiroileeko teillä ruusutapetit seinillä :) Ei vielä kuulu piipaa-auto hakemaan minus :)

        Kiroilevat seinätapetit Ounou, ei kiitos. :)
        Olisi hankala illalla lukea, kun taustalla kuuluisi koko ajan kauhia kiroilu seinistä.
        Mun kukkapenkeissä on kans mojunut rikkaruohoja tuhottomasti.
        Ei ne sieltä ittestään ole lähteneet, joten pakotin käteni riuhtomaan ne pois.
        Mojuin siinä hommas aika tovin. Nyt on tyytyväinen olo.

        Tuo edellinen lauserypäskä toisella mojua-sanan tarkoituksella:
        Mun kukkapenkissä rikkaruohot kiroilee tuhottomasti. Ei ne sieltä ittestää ole hiljenneet, joten pakotin käteni riuhtomaan ne pois. Kiroilin siinä hommas aika tovin. :)


      • ykseukko
        Heikunkeikku kirjoitti:

        No Heh. Saankos noin sanoa:)
        Katsos ku se on sillä tavalla, että tuo mojua tarkoittaa juuri lojumista.
        Siksihän mä sielä mojunkin oikein ajan kanssa, kun se on niin iiiihanaaa.

        Voisikohan täs nyt olla niin, että ajattelemme mojua-sanasta eri tavalla?
        Vähäköku "viruttaa"-sana. Täällä päin virutetaan astioita (eli huuhdellaan) ja tuola keskellä Suomea virutetaan vaatteita, jos tahdotaan ne semmoseksi filtiksi. Aikanaan mieheni kotiväki meinas kuolla nauruun, kun nuorena tyttönä sanoin viruttavani astiat.:)

        Entäpäs kun kopistellaan matot : lue tampataan,sekin aikoinaan aiheutti yskähdyksiä ystävissäni,minä kopistelen vieläkin.


      • Heikunkeikku
        ykseukko kirjoitti:

        Entäpäs kun kopistellaan matot : lue tampataan,sekin aikoinaan aiheutti yskähdyksiä ystävissäni,minä kopistelen vieläkin.

        Hei ykseukko:)
        Joo, on tuo "kopistella" tuttu sana. Opin sanan samaan aikaan, kun mulle naurettiin astioitten viruttamisesta. Mieheni kodissa aina matot kopisteltiin. Meillä matot piiskattiin.
        Muitakin kivoja sanoja he käyttivät, kuten "kallata" (etsiä)
        Myös mummut aina "tikkus" sukkia.
        Erikoinen sana, jota ei kaiketi muualla käytetä, on "het"-sana.
        Joka paikkaan tukittiin het-sanaa. Het tarkoitti joko heti-sanaa, mutta myöskin jos tahtoi ilmaista, että jokin oli oikein iso tai tahdottiin vahvistaa sanomaansa. Esim. Mulla on het niin kova nälkä, että näköä haittaa. Tai het niin kova työ, että kyllä meni aikaa. Het niin hieno ilma. Se oli het valtava lehemä :)


      • de-meter

        Taas hävisi vastaus... Mutta hauskoja juttuja, näiden murteiden kanssa.
        Itse tulen selvästi epun murrealueelta. Kaikki sanat miellän samoin.
        Mutta käteni olen pessyt verellä (en verestä sentään)..))
        Ja mattoja olen piiskannut mattopiiskalla.


    • voisin-muuttaa-taas

      aivan uuteenki,,,, mutta ikä ja vanheneminen alkaa olla esteenä,, tarvisin paljon tukea uudelleen muutamiseen,,,



      --------------
      alotukseen:
      se tekee kodin, kun ostaa omaksi ja saa avimet osakekirjoineen käteen, siitä on hyvä alkaa sisustamaan koti,
      sisustus onkin suurempi juttu kuin etukäteen osaisi arvata,
      rahaa kyllä oli, mutta en ollu sisustusarkkitehti, enkä osannu semmmosta palkata, joten tulos on se minkä itse keksin omaan tarpeeseen,
      --- huomaa,,,
      enteisen vanhan asuntoni myin ja kaiken irtaimiston hävitin kokonaisuudessaan kierrätyskeskukseen , jotain romua vein meni kaatopaikalle,
      entisen kodin tyhjentämiseen tarvitsin noin viisi kuusi miestä,
      ne touhusi noin viikon kotini kimpussa enenkuin pääsin myymään sen ja muutin juuri rakennetuun uuteen kotiin,
      jokseenki tyytyväinen olen kotiini,
      mutta kun olen vaihtelun haluinen ,
      tykkäisin jos vielä jaksaisi sisustaa kotia taas hieman uudemmilla kalusteilla ja ehkä väreillä,

      • Vau, oot päässyt jossain vaiheessa ikään kuin puhtaalta pöydältä aloittamaan :) Olen joskus maistellut sitä ajatusta, että jos olis rahaa ja vapaat kädet, miten oikein sisustaisin.... Suurin osa huonekaluista ovat mulle jostain kuljeksineet, en ole ostanut kaupasta kuin sängyn ja sohvan. Mutta ihmeen hyvin ne silti sopii yhteen.
        Saahan sitä muuttopalvelua laajennettua jopa pakkaamiseen asti :) Varmaan laittavat paikalleenkin jos on ohjaamassa ite.
        On se koti ihmiselle aika tärkeä asia :)


    • mimmimum-mi

      Mikä tekee kodin? Itselle tuli ajatus ... että ikä ja ajanhammas vaikuttaa siihenkin mikä teki ja tekee kodin....Lapsuudenkodista lähtiessä sen tekee erilaiseksi kuin sitten nuorena perheenä...lapsille.. Mutta aina siihen on liittynyt omaa juttua...persoonaa...oman tuntu..
      Nyt se oma koti on pesä.. Enää ei niin kovasti ole sisustushaluja.. riittää tuttu ja turvallinen...pieni oma reviiri...kuitenkin vuodenaikojen sesongit huomioiden...aina jotenkin.

      • Isoäitini vaihtoi aina verhot jouluksi, pääsiäiseksi ja juhannukseksi. Vähintäänkin. Siitä aina tiedettiin mikä vuodenaika on :) On siitä mullekin jotain jäänyt, sellaista että juhlapyhinä pitää jotain erikoista olla, ellei muuta niin kukkia. Jouluna on kivaa kun saa laittaa kimmeltämään ihan kybällä, ja joulun jälkeen on ihanan puhtaan näköistä kun blingblingit on poissa :)


    • de-meter

      Mikä tekee kodin ? No en minä ainakaan..)) Jos "koteja" on neljä, ja kaikki ovat vanhaa perua, on pakko tinkiä jostakin.
      Kai se pääasiallisin koti on kuitenkin tämä omakotitalo, jossa talvet asumme.
      Kun se on jo 40 vuotta vanha, kunnostamista riittää. Silti tässä on kaikki mitä itse pidän arvossa: hyvä sijainti, iso piha, metsä lähellä ja tietysti jälkikasvu 8-20 km:n säteellä.
      Yli kahdeksankymppinen tuttuni totesi muutettuaan itse rakennetusta omakotitalosta kerrostaloon: "tämä on kortteeri, ei koti, se jäi sinne missä parhaat vuodet elettiin." Tuossa on jotakin hyvin koskettavaa ja totta, itsellenikin...

      • Ohhoh, 4 on vähän liikaa, puolet ainakin! Saat ainakin siivota ja laitella pihoja. Kun yksi on valmis, niin eikun seuraavaan :)
        Jossain vaiheessa kait nuo kodit tahtoo ottaa enemmän kuin antaa. Vaatii ne jokainen omanlaisensa kunnon omistajalta.
        Helppoa samaistua 80sen ajatuksiin. Perhe-aika on se jota mikään ei pysty ohittamaan. Huomaan nyt kun vuodet perheellisenä hupenee. Luopumista se on, elämän kauneimman vaiheen loppumista. Toiset puhuu uudesta elämästä, mutta vähän epäilen.. ei ehkä yli 50senä enää.


      • "de-meter"

        Minähän olen jo kodin-kynttilöistä kertonutkin.
        Omalta osaltani.

        Alkoi mietityttämään "uusio-koti"
        Niitähän on sellaisia perheitäkin.
        Uusio- lapset, anopit, puutarhat....
        Onkohan meidän-ikäisten enää tarpeellista jutella kodista/-eista?
        Ninku vakavissaan.
        Toteaisimme vain: Onpa hyvää multaa täällä :)


        Tässä erään erittäin kokeneen siementäjän miete-lause.
        Huumori-mies varmaankin:

        "Jos haluat nätiksi elää, älä ijättele liian tiuhaan"

        Hänen kätensä ja polvensa ovat ehjät.

        H.


      • "tämä on kortteeri, ei koti, se jäi sinne missä parhaat vuodet elettiin."

        Hyvin sanottu "tutultasi".

        Lapsuus kodistani muutettua minullakin oli vain asunto, tai miksi sitä milloinkin nimitin, mutta kodiksi en koskaan. Kotiin menin lomillani ja kämppään palasin sieltä, kunnes ostimme mieheni kanssa oman tontin ja vaatimattoman asunnon siinä. Siitä tuli vasta koti meille.

        Nyt, jos vierailen lapsuus kodissani se on muuttunut vain maalle menoksi, samoin´kuin siellä oleva toinen talo, joka on meillä vain kesäasuntona, vaikka onkin tarvittaessa talviasuttava, mutta ei ne ole "koti" nimityksellä, vaikka huoneita on ihan omaan rauhaankin tarvittaessa.


      • de-meter
        Kristiina23 kirjoitti:

        "tämä on kortteeri, ei koti, se jäi sinne missä parhaat vuodet elettiin."

        Hyvin sanottu "tutultasi".

        Lapsuus kodistani muutettua minullakin oli vain asunto, tai miksi sitä milloinkin nimitin, mutta kodiksi en koskaan. Kotiin menin lomillani ja kämppään palasin sieltä, kunnes ostimme mieheni kanssa oman tontin ja vaatimattoman asunnon siinä. Siitä tuli vasta koti meille.

        Nyt, jos vierailen lapsuus kodissani se on muuttunut vain maalle menoksi, samoin´kuin siellä oleva toinen talo, joka on meillä vain kesäasuntona, vaikka onkin tarvittaessa talviasuttava, mutta ei ne ole "koti" nimityksellä, vaikka huoneita on ihan omaan rauhaankin tarvittaessa.

        Aivan, hmp.f. Vielä nyt taitavat puntit olla tasan tuossa ottamisessa ja antamisessa, mutta kun puoliso ei ole entisessä iskussa, ulkopuolista apua tarvitaan yhä enemmän. Tarkennetaan nyt vielä, ettei tunnu kovin koppavalta tuo "neljä kotia". Synnyinkodissani olen osakas - toiseksi toimintakykyisin - puolison kerrostaloasunto on pieni ja hänen kesäpaikkansa on iso tontti ja kaksi vanhaa asuntovaunua - Ryysyrannaksi kutsun sitä..))
        Jaa, minä kun elän sitä "uutta vaihetta" elämässäni sanoisin, ettei tämä paha ole. Vähän kuin kotiinpaluu pitkältä matkalta - tänne kortteeriin..))


      • de-meter

        Vähän meni vastaukset sekaisin, edellinen oli tarkoitettu hmp.f:lle mutta yhtä hyvin sinullekin Kristiina23.
        Maalle minäkin menen, kun menen lapsuudenkotiini. Olemme kyllä yrittäneet säilyttää sen hengen, mutta vanhaa taloa on pitänyt remontoida moneen otteeseen ja aina se jotakin menettää. Paljon se kuitenkin muistuttaa edetystä elämästä ja joskus sanoinkin, että paras tapa regressoitua on mennä sitten yksin. Johan alkavat muistot elää...


      • de-meter
        hunksz kirjoitti:

        "de-meter"

        Minähän olen jo kodin-kynttilöistä kertonutkin.
        Omalta osaltani.

        Alkoi mietityttämään "uusio-koti"
        Niitähän on sellaisia perheitäkin.
        Uusio- lapset, anopit, puutarhat....
        Onkohan meidän-ikäisten enää tarpeellista jutella kodista/-eista?
        Ninku vakavissaan.
        Toteaisimme vain: Onpa hyvää multaa täällä :)


        Tässä erään erittäin kokeneen siementäjän miete-lause.
        Huumori-mies varmaankin:

        "Jos haluat nätiksi elää, älä ijättele liian tiuhaan"

        Hänen kätensä ja polvensa ovat ehjät.

        H.

        Muistan kyllä, tarinasi "kodin kynttilöistä", hunksi, mutta voisit sinä niitä toistaakin. Niinhän minäkin teen..))


      • de-meter
        de-meter kirjoitti:

        Vähän meni vastaukset sekaisin, edellinen oli tarkoitettu hmp.f:lle mutta yhtä hyvin sinullekin Kristiina23.
        Maalle minäkin menen, kun menen lapsuudenkotiini. Olemme kyllä yrittäneet säilyttää sen hengen, mutta vanhaa taloa on pitänyt remontoida moneen otteeseen ja aina se jotakin menettää. Paljon se kuitenkin muistuttaa edetystä elämästä ja joskus sanoinkin, että paras tapa regressoitua on mennä sitten yksin. Johan alkavat muistot elää...

        tulipas noita "vihreitä" tuohon Kristiinan vastaukseen:
        ei "edetystä" elämästä - vaan eletystä tietenkin,
        ei mennä "sitten" - vaan mennä sinne tietenkin...


      • kesivä

        Vai ei meidän ikäiset saisi puhua kodeista.
        Olisikos parempi puhua tomumajoista?
        Ja Heikun kaa mojumajoista ;)
        Hah, tällä mummolla viiraa! ruotuun minä.


      • de-meter kirjoitti:

        Muistan kyllä, tarinasi "kodin kynttilöistä", hunksi, mutta voisit sinä niitä toistaakin. Niinhän minäkin teen..))

        "de-meter"

        Uusinta vain sinun kyyneleillesi:

        "Maton alla on länttejä steariinin
        Minä varmaan olen tallonut ne.

        Tämä paikka on kuusen yhteisen
        elon palkaksi isän ja äidin.

        Vaikka arasti katsoin kulmien alta
        heidän katseensa loistivat taivahalta.

        Mua katsoivat kotini isä ja äiti
        kodin tunnelma säilyy iäti.

        Ei kotia koskaan saa leikiksi ottaa
        jos on vanhus ja vielä kunnioittaa."


        "Missä vika, jos korvasi kuulevat väärin"

        H.


      • de-meter
        hunksz kirjoitti:

        "de-meter"

        Uusinta vain sinun kyyneleillesi:

        "Maton alla on länttejä steariinin
        Minä varmaan olen tallonut ne.

        Tämä paikka on kuusen yhteisen
        elon palkaksi isän ja äidin.

        Vaikka arasti katsoin kulmien alta
        heidän katseensa loistivat taivahalta.

        Mua katsoivat kotini isä ja äiti
        kodin tunnelma säilyy iäti.

        Ei kotia koskaan saa leikiksi ottaa
        jos on vanhus ja vielä kunnioittaa."


        "Missä vika, jos korvasi kuulevat väärin"

        H.

        Ten points, hunksi. Kyllä sinä osaat herkistellä ja saada herkistymään...


      • Eiootodellistakaan
        de-meter kirjoitti:

        Ten points, hunksi. Kyllä sinä osaat herkistellä ja saada herkistymään...

        Jestas ;))


    • kesivä

      Vai ettei meidän ikäiset sais puhua kodeista.
      Olisikos parempi jos puhuttais tomumajoista?
      Ja Heikun kans mojumajoista :)
      Hahhaa, tällä mummolla viiraa. ruotuun minä.

    • Pirrepäs

      Kodiksi huoneisto muuttuu silloin kun muutan/mme siihen omine huonekaluinemme ja muine tavaroinemme, ensimmäiseksi pitää laittaa verhot ikkunoihin ja sitten saada muuttolaatikot tyhjiksi - kun ei enää tarviaisi muuttaa, on se niin kamalaa
      :(.

      Itsetehtyihin taloihimme oli kiva muuttaa, ja oltiinhan silloin vielä nuoriakin, ja elämä edessä, ainakin ensimmäiseen ok -taloon muutettaessa.

    • Viatonsivullinen

      Jaaha, vaikea kysymys kun on niin tottunut kotiin. Kaikki mitä siellä on,
      on tärkeää, kaikki mitä minä tarvitsen. Oma rauha ja vapaus. Siinä se.
      Monta kotia minulla ollut, nytkin on kaksi omaa ja yksi sisarustenkanssa
      yhteinen. Kiva kun on, en luopuisi. Kaikki ne on koteja, yksi niistä jopa
      lapsuudenkoti.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      306
      3538
    2. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      258
      2004
    3. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      97
      1424
    4. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      85
      1333
    5. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      91
      1285
    6. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1188
    7. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      60
      1174
    8. Onkohan sulla enää tunteita

      kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut
      Ikävä
      36
      1024
    9. Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola

      Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks
      Haapavesi
      46
      986
    10. Etkö ymmärrä että olen turhautunut

      kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?
      Ikävä
      65
      904
    Aihe