Olin kansakoulussa 3. luokalla. Pukki toi Ilmari Jäämaan kirjoittaman "Ajanvietteen ihmekirjan". Siinä oleva aineisto ei vanhentunut vaan siitä riitti hauskuutta tehtävien ja pelien muodossa pitkäksi aikaa. Mieleen jäi mm.kilpailu, jossa opeteltiin hölynpölykielellä kirjoitettu runo. Muistan siitä muutaman säkeen vieläkin:
Tirru katana litenne,
lura lerobe laro.
Siinä oli myös tiukkailmeisen miehen kuva, mutta kun kirjan käänsi nurin päin, mies hymyili kuin aurinko.
Mikä joululahjakirja sinulla on jäänyt mieleen? Kerro.
Tirru katana litenne,
lura lerobe laro.
Siinä oli myös tiukkailmeisen miehen kuva, mutta kun kirjan käänsi nurin päin, mies hymyili kuin aurinko.
Mikä joululahjakirja sinulla on jäänyt mieleen? Kerro.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oon muuten ilimoja pidelly..
--- -- joo : oo oon se meinaan pirelly...
Ihan lapsuudesta en muista yhtään kirjaa, mutta 14 vuotiaana sain ystävältäni Emily Brontën Humisevan harjun, se oli osuvaa luettavaa joululomalla onnettomasta ihastuksesta kärsivälle nuorelle sydämelle. Olen lukenut sen useaan kertaan myöhemminkin ja tuntuu että se vain paranee.
Olisinkohan ollut 14-vuotias kun sain äidiltäni joululahjaksi Merja Otavan Priskan. Se kirja oli minulle todellinen tyrmäystippa-annos suoraan sydämeen. Se oli niin ihana, se oli niin aito, ja se oli minulle niin tosi ! Vieläkin muistan sen haikeuden ja surumielisyyden; että joku saattoikin tuntea samalla tavoin kuin minä...
Se jäi elämäni parhaimmaksi kirjalahjaksi.
Paasikiven viimeisenä presidenttijouluna pukki toi sekä Nalle Puhin että Pekka Töpöhännän. Edelleen hyllyssä ja kolmannen polven käytössä. Ylen vieraalta tuntuvat Disneyn Puhit alkuperäisen rinnalla, valitettavasti.
Jos rupeen kelaamaan, että mikä joululahjakirja on ollut filosofisesti merkittävin, niin varmaankin John Barthin Uiva ooppera joskus n. 30 v. sitten.
Siitä on vieläkin kiva joskus napostella valittuja pätkiä. Emme suosittele uskovaisille jotka pelkäävät uskonsa horjumista. Ei se minun maailmankuvaani silloin enää pahemmin järkyttänyt, mutta jos a) olisin osannut vähän sujuvammin englantia ja b) tietänyt John Barthin osoitteen, niin olisin ehkä lähettänyt hänelle uudenvuodenterveiset:
Dear mr. Barth! Helevetin kiva havaita, että joku muukin tällä pöljien planeetalla on saanut saman oivalluksen.
Enkä nyt kerro ja vesitä sitä oivallusta. Lukekaa!
...kun olin 22-vuotias, isäni osti minulle Hanhiemon satulippaan.