Kanaalinsaariin kuuluva Guernsey ,jonka ilmasto on kostea ja lauha ja sen maaperä on erittäin viljava. Saari on puolet pienempi kuin Jerseyn saari .
1815 saaren kansalaisilla ei ollut enää varaa ostaa hyödykkeitä. Tuotanto pysähtyi kuin seinään ja suuri määrä ihmisiä joutui toimettomaksi.
Konkurssi uhkasi ,sillä veroja Englannille ja korkomaksuja pankkiireille ei voitu enää maksaa. Uusia lainoja ei myönnetty. Tilanne oli epätoivoinen .Yhä useampi päätti jättää saaren ja muuttaa Australiaan paremman toimeentulon toivossa.
1815 Guernsey tarvitsi uuden kauppahallin. Rahaa ei kuitenkaan ollut. Sitten ehdotettiinkin ,että saari voisi pelastaa itsensä painamalla omaa korotonta valuuttaa.
Ensin ehdotus torjuttiin,mutta koska saari tarvitsi kipeästi uutta rahaa, saaren vouti Daniel de Lisle Brock päätti 1816 ,että Guernsey voisi painaa 4000 punnan verran korotonta paikallisrahaa. Sen ohella käytettiin edelleen myös Englannin puntia,joita saarella oli jo ennestään.
Ensimmäinen uudella valuutalla toteutettu rakennushanke oli niin menestyksekäs,että sitä seurasivat pian uudet hankkeet. Saareen tarvittiin esimerkiksi uusi tie,ja saatavilla oli soraa,kiveä ja työvoimaa-vain tarvittava rahoitus puuttui. Tarvittiin myös kouluja. Näiden lisäksi paikallista valuuttaa painettiin rahoittamaan monien julkisten toimistojen rakennushankkeet sekä katujen levennystyöt. Saarelle rakennettiin myös uusi satama ja viemäriverkko. Ylipäätään monia yhteiskuntaa ja sen asukkaita hyödyttäviä tarpeellisia hankkeita.
Kun kulut oli katettu verotuksella,hankkeita varten painettu paikallisraha hävitettiin. Julkiset hankkeet työllistivät kansalaisia ja elvyttivät talouden erittäin tehokkaasti.
1827 Daniel de Lisle Brock kertoi paikallisesta "uudistuksista ,jota vieraamme ihailevat ja jotka ovat tuoneet verrattoman paljon onnea ,terveyttä ja hyvinvointia asukkaillemme."
Elämä saarella oli täysin erilaista kuin 1815,jolloin rahan niukkuus määritteli politiikan. Kansainvälinen lama ei vaikuttanut elämään Guernseyssä. Saarella vallitsi täystyöllisyys ja MATALAT VEROT. kalliiden ulkomaalaisten elintarvikkeiden tuontia voitiin vähentää.
Selvää oli myös se,että pankkiirit ja koronkiskojat inhosivat Guernseytä,sillä he pelkäsivät, että saaren poliittinen esimerkki voisi levitä muualle Eurooppaan. Tämä merkitsisi pankkiirien perikatoa.
Niinpä 1830 pankit aloittivat vastahyökkäyksen ja pyrkivät levittämään omaa rahaa Guernseyssä. Ensimmäisenä saarella aloittivat liiketoimintansa Lontoon pankkiirit Finkelstein & Co. He alkoivat syöttää propagandaansa "paremmasta" ja "aidosta" rahasta.
Monet uskoivat pankkiirien puheisiin ,mikä johti jälleen rahan niukkuuteen ja sen myötä velkaantumiseen.
De Lisle Brock taisteli tarmokkaasti pelastaakseen saaren elintason ,mutta hävisi. Pian saaren talous oltiin ajettu takaisin koronkiskojien ansaan.
.
1815 saaren kansalaisilla ei ollut enää varaa ostaa hyödykkeitä. Tuotanto pysähtyi kuin seinään ja suuri määrä ihmisiä joutui toimettomaksi.
Konkurssi uhkasi ,sillä veroja Englannille ja korkomaksuja pankkiireille ei voitu enää maksaa. Uusia lainoja ei myönnetty. Tilanne oli epätoivoinen .Yhä useampi päätti jättää saaren ja muuttaa Australiaan paremman toimeentulon toivossa.
1815 Guernsey tarvitsi uuden kauppahallin. Rahaa ei kuitenkaan ollut. Sitten ehdotettiinkin ,että saari voisi pelastaa itsensä painamalla omaa korotonta valuuttaa.
Ensin ehdotus torjuttiin,mutta koska saari tarvitsi kipeästi uutta rahaa, saaren vouti Daniel de Lisle Brock päätti 1816 ,että Guernsey voisi painaa 4000 punnan verran korotonta paikallisrahaa. Sen ohella käytettiin edelleen myös Englannin puntia,joita saarella oli jo ennestään.
Ensimmäinen uudella valuutalla toteutettu rakennushanke oli niin menestyksekäs,että sitä seurasivat pian uudet hankkeet. Saareen tarvittiin esimerkiksi uusi tie,ja saatavilla oli soraa,kiveä ja työvoimaa-vain tarvittava rahoitus puuttui. Tarvittiin myös kouluja. Näiden lisäksi paikallista valuuttaa painettiin rahoittamaan monien julkisten toimistojen rakennushankkeet sekä katujen levennystyöt. Saarelle rakennettiin myös uusi satama ja viemäriverkko. Ylipäätään monia yhteiskuntaa ja sen asukkaita hyödyttäviä tarpeellisia hankkeita.
Kun kulut oli katettu verotuksella,hankkeita varten painettu paikallisraha hävitettiin. Julkiset hankkeet työllistivät kansalaisia ja elvyttivät talouden erittäin tehokkaasti.
1827 Daniel de Lisle Brock kertoi paikallisesta "uudistuksista ,jota vieraamme ihailevat ja jotka ovat tuoneet verrattoman paljon onnea ,terveyttä ja hyvinvointia asukkaillemme."
Elämä saarella oli täysin erilaista kuin 1815,jolloin rahan niukkuus määritteli politiikan. Kansainvälinen lama ei vaikuttanut elämään Guernseyssä. Saarella vallitsi täystyöllisyys ja MATALAT VEROT. kalliiden ulkomaalaisten elintarvikkeiden tuontia voitiin vähentää.
Selvää oli myös se,että pankkiirit ja koronkiskojat inhosivat Guernseytä,sillä he pelkäsivät, että saaren poliittinen esimerkki voisi levitä muualle Eurooppaan. Tämä merkitsisi pankkiirien perikatoa.
Niinpä 1830 pankit aloittivat vastahyökkäyksen ja pyrkivät levittämään omaa rahaa Guernseyssä. Ensimmäisenä saarella aloittivat liiketoimintansa Lontoon pankkiirit Finkelstein & Co. He alkoivat syöttää propagandaansa "paremmasta" ja "aidosta" rahasta.
Monet uskoivat pankkiirien puheisiin ,mikä johti jälleen rahan niukkuuteen ja sen myötä velkaantumiseen.
De Lisle Brock taisteli tarmokkaasti pelastaakseen saaren elintason ,mutta hävisi. Pian saaren talous oltiin ajettu takaisin koronkiskojien ansaan.
.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi kerrot tätä epäonnistunutta kokeilua tällä sivulla? Lyhyen aikaa koroton raha voi toimia mutta nopeasti ihmiset huomaavat inflaation vuoksi menettäneensä rahansa ja myös toimeentulonsa. Raha siirtyy rikkaiden haltuun koska he saavat ilmaista velkaa jonka korotmaksavat työtä tekevät. Näin on käynyt islamimaissa jo pitkän aikaa ja siitä on peräisin loputon terrorismi kansan köyhyyden johdosta. Rikkaille suvuille on kerääntynyt kaikki varallisuus.
Toinen esimerkki on nyt EU. Se on kymmenessä vuodessa korottomolla rahalla tuhonnut usempien maiden talouden ja varat ovat siirtyneet Saksan suurpankeille jotka saavat ilmaista rahaa EKPltä .Ne lainaavat sen mahtavilla koroilla eteenpäin,köyhdyttäen esim meidät. Miten estettäisiin edelleenlainaus muualle tässä globalisaatiossa?
Tärkeintä on keskuspankin kontrollointi ja siten koron pitäminen iflaation tasolla. Se luo vakautta ja estää keinottelua rahalla.
Guerneseyn esimerkki 1816- 1837 puhuu kiistattomasti sen puolesta,että selviäisimme mainiosti ilman yksityisiä keskuspankkeja. Itse asiassa voimme paljon paremmin ilman niitä !
Valtavirta kuitenkin väittää ,että korko-orjuuden vastustaminen on suoranainen rikos ihmisyyttä vastaan.(luonnollisesti)
Mutta kun tarkastellaan Guernseyn esimerkkiä niin ,vuoteen 1836 tultaessa saaren hallitus oli painanut 55 000 punnan edestä paikallisvaluuttaa rahoittaakseen julkisia hankkeita,kuten rantapatoja ,teitä,kauppoja,kirkon ja lukion.
Vaikka 55 000 puntaa yli kaksinkertaisti kierrossa olleen rahan määrän ,ei saari kärsinyt inflaatiosta,mikä olikin ja on hyvin mielenkiintoista.(mistä tämä voi johtua?)
1914 Britannia kiristi omaa rahapolitiikkaansa, mutta Guernsey teki päinvastoin . Saari painoi 140 000 puntaa seuraavan neljänvuoden tarpeisiin paikallisvaluuttaa. 1958 saarella kiersi yli 500 000 puntaa korotonta paikallisrahaa,eikä inflaatio vaivannut vieläkään ,mikä on vieläkin mielenkiintoisempaa.
1990 -vuoteen tultaessa korotonta rahaa oli jo yhteensä 6,5 miljoonaa puntaa. Toisin kuin muualla Britanniassa ,Guernseyssä ei ollut lainkaaan JULKISTA VELKAA. Ennakkoluulottoman rahapolitiikan vuoksi Guernseyn-saaren kansa eli yltäkylläisyydessä.
Koskaan en ole kuullut puhuttavan Guernseyn paikallisrahasta ja sen vaikutuksista. Parempi myöhään jos milloinkaan.
Guernsey mallissa ei ole sinällään mitään uutta ja mullistavaa. Esimerkiksi 1793 Liverpoolin kaupungin talous kärsi vaikeasta kassavirtaongelmasta. Kaupunki ratkaisi tämän ,yllätys, yllätys,LUOMALLA TYHJÄSTÄ UUTTA RAHAA 300 000 punnan edestä.
Rahaa ei voinut käyttää kun kerran ja sitä investoitiin julkisiin hankkeisiin sekä asukkaiden hyvinvoinnin kohentamiseen. Uusi raha pelasti kaupungin velkakriisiltä.
30.7. 1934 lontoolais lehti New Britain julkaisi lausunnon entiseltä pääministeri Daivid Lloyd Georgelta: " Iso-Britannia on kansaivälisten rahoitusmarkkinoiden orja ."
Maat lainaavat yhä enemmän rahaa yksityisiltä pankeilta ,ja velkojen takaisinmaksusta tulee koko ajan hankalampaa. Pankkiireilla on jo niin paljon valtaa,että pystyvät pysäyttämään kaikki poliitikot,jotka nousevat rahanvaltaa vastaan.
Kansan äänestyskäyttäytymisellä ei ole mitään merkitystä ,sillä päättäjien kädet on sidottu. Velka sitoo valtioita. mitä enemmän lainaamme yksityisiltä pankeilta,sitä enemmän olemme niistä riippuvaisia.
.