Koko oirekuva? Vertaisia hakusessa

Tämä on niin monin eri tavoin ilmenevä vaiva/häiriö/sairaus että ei sellaisia selkeitä, yksiselitteisiä vastauksia oikein voi antaa aina. Monta kertaa olen itse huomannut kuinka ihmisen varsinainen persoona tuntuu olevan aivan kuin kateissa kun oirehtii. Ja silti oirehdinta ja sen tyyli on jokseenkin sidoksissa ihmisen persoonaan. Eli yksilöitä ollaan kaikki ja erillaiset oireilut.
Kaksisuuntainen voi saada burnoutin siinä kuin kuka tahansa muukin. Joillakin kaksisuuntaisilla se on jopa helpommin saatavissa koska hypomanioissa tai manioissa tekee töitään esimerkiksi hiukan ylitunnollisestikkin(pitkää päivää jne.). Ja sieltä vauhdeista yleensä on sitten edessä pudotus alas.

Terve jepujee ja kiitos

Persoona ja sitä muokannut elämänhistoria. Toiset hahmottaa omansa, minä en. Se on outoa kuin on kaikki muukin epäily tyyliin - 'olen tälläinen sekö on häiriötä' - 'nyt ahdistaa, mut ehkä jotakuta toistakin voisi sama' jne. Aikuiselämä on ollut jatkuvaa selviämistä ja paljon myös pahan episodin pelkoa. Nehän vie pahimmillaan kaiken ja on vieneet multa. Se taas muokkaa persoonaa, ellei pysty panemaan kampoihin.

Stressinhallintaan kannattaa kaksisuuntaisen satsata. Yrittänyt olen, mutta kohtuu laihoin tuloksin. Varmaan minullakin hypomaniaa tai sekamuotoista tmv. mukana kun viikko tai kuukausitolkulla jotain väännetään. Iän karttuessa ei myöskään enää jaksa, ja sekös on vaikea hyväksyä. BurnOutBoulevard.

Löysin yhden miltei vertaisen sattumalta, mutta hänenkin kohdallaan loppupeleissä kaikki on ihan erilaista, mikä kuvastaa häiriö(mme) kokonasvaltaisuutta.
Oireet, tukiverkko, kokemukset, menetykset jne. kaikki sekaisin.

En ymmärrä miten joku voi pitää kaksisuuntaista lievänä juttuna. Kaikki tuntemani ovat selviäjiä jotka taistelevat mielialojensa ja itsetuhoisuuden kanssa. Onnellisia ovat ne joillaon rakastava lähipiiri ja puoliso.