Köyhä mökinmummo?

len nyt monen vuoden aikana kuullut tarinoita siitä miten tukea ei
saa jos asuu omassa mökissään eikä halua siitä luopua.

Monelle ihmiselle tuo oma mökki antaa elämän sisällön, on pieni puutarha jota voi hoitaa kesällä, talvella lumityöt pakottaa liikkeelle
ja jos on vaikka koiria niin kerrostaloissa naapurit ei tykkää kun koirat
haukkuvat kun rapussa kuljetaan.

Jos nyt sitten olet tilanteessa jossa joudut hakemaan kunnalta apua
elämiseen niin se evätään tuon mökin omistamisen vuoksi,
eli mökki olisi myytävä vaikka siitä ei saisi kuin tontin hinnan,
niin on monen vanhan mökin kohdalla.

Mökissä asuminen on kuitenkin halpaa verrattuna kalliiseen vuokra
asuntoon, alle 400 e ei juuri vuokraasuntoa saa, maallakaan.

Pienituloinen ihminen saa asumistukea tuohon noin puolet, tuloista riippuen enemmänkin, omassa mökissä lämmityskulut on kai noin
satasen kk, eli asuminen on halvempaa, mutta tylsää.

Siinä sitten istut neljän seinän sisällä ja se on masentavaa sellaiselle
joka tykkää puuhailla ulkona jos kerran vielä jaksaa,
eri asia on sitten kun ei enää pysty mitään tekemään, silloin on syytä
muuttaa mukavimpiin oloihin.

Yhteiskunnalle tämä järjetön systeemi tulee kalliiksi, mutta kunnat kai säästää kun asumistuki tulee valtiolta ja toimeentulotuen maksaa
kunta, eikö tuohon pitäsi keksiä jokin järkevämpi tapa.

Kertokaa te joilla on kokemuksia tästä, nämä tarinat kiinnostaa
varmaan monia vanhoja mökkiasukkeja.