Itse vartun lapsuudenkodissa, jossa puhuttiin aina muista.
Tiedettiin miten muiden (naapureista presidenttiin) pitäisi toimia ja heidän asioitaan arvosteltiin, perattiin...
Mutta koskaan ei puhuttu meistä, meidän omista teoistamme, omasta maailmastamme, omista valinnoistamme, omasta vastuustamme.
Kaikki mahdollinen ulkoistettiin ja kaikkeen oli joku ulkopuolinen syyllinen. Jos esine hajosi, niin syy oli valmistajan, jos rahasta oli tiukkaa, niin syy oli yhteiskunnan, jos joku valitti meistä, niin syy oli valittajan mielenterveydessä.
Edes lapsena en pystynyt ymmärtämään, minkä ihmeen takia, jonkun tätini toimintaa puitiin ja arvosteltiin perin pohjin hänen selkänsä takana (naamatusten tietysti esitettiin ystävällistä ja asioista vaiettiin). Tätini suurin synti oli ilmeisesti se, että hän oli ehkä jollain mittareilla menestyjä ja se varmaan ärsytti. Kaikkia ihmisiä ruodittiin ja järjesteltiin jonkinlaisiin kasteihin kuuluviksi.
Mustavalkoiseen elämään tietysti kuului möys se, että asiat olivat joko tai...
- Oli oikean merkkisiä automerkkejä ja vääränmerkkisiä automerkkejä
- Oli hyviä ihmisiä ja oli pahoja ihmisiä
- Oli me ja ne
- asiat olivat joko hyviä tai pahoja...
Maaginen ajattelu ja mustavalkoisuus ovat hyvin lähellä toisiaan ja aika usein ne kulkevat käsi kädessä. Aika harvalla mustavalkoisella ihmisellä puuttuu ongelmista (edes jonkintasoinen) maaginen ajattelu ja toisinpäin käytännössä kaikilla maagisesti ajattelevilla on mustavalkoinen elämä.
Olen vasta keski-iän kynnyksellä (terapioiden jälkeen) ymmärtänyt sen, kuinka rikkinäisiä omat vanhempani olivat ja kuinka kykenemättömiä he olivat katsomaan omia tekojaan ja totuutta silmiin. He eivät olleet aitoja ihmisiä vaan piilossa mielikuvitusminässään, jonka kautta he elivät. Varsinkin äiti oli luonut persoonan, joka vastasi hänen mielikuvituksensa tarvetta täydellisestä ihmisestä. Hän ei ostanut itselleen asioita vaan mielikuvitusminällensä... Roolilla oli tietty tyyli, tietyt tavat, tietyt harrastukset, tietty arvomaailma ja roolin henkilö oli kaikkien muiden yläpuolella.
Terapiassa ymmärsin myös sen, että mustavalkoinen ajattelu on jo itsessään mielenterveysongelma (jota ei saa sanoa ääneen, koska se on liian yleinen ongelma Suomessa).
Tiedettiin miten muiden (naapureista presidenttiin) pitäisi toimia ja heidän asioitaan arvosteltiin, perattiin...
Mutta koskaan ei puhuttu meistä, meidän omista teoistamme, omasta maailmastamme, omista valinnoistamme, omasta vastuustamme.
Kaikki mahdollinen ulkoistettiin ja kaikkeen oli joku ulkopuolinen syyllinen. Jos esine hajosi, niin syy oli valmistajan, jos rahasta oli tiukkaa, niin syy oli yhteiskunnan, jos joku valitti meistä, niin syy oli valittajan mielenterveydessä.
Edes lapsena en pystynyt ymmärtämään, minkä ihmeen takia, jonkun tätini toimintaa puitiin ja arvosteltiin perin pohjin hänen selkänsä takana (naamatusten tietysti esitettiin ystävällistä ja asioista vaiettiin). Tätini suurin synti oli ilmeisesti se, että hän oli ehkä jollain mittareilla menestyjä ja se varmaan ärsytti. Kaikkia ihmisiä ruodittiin ja järjesteltiin jonkinlaisiin kasteihin kuuluviksi.
Mustavalkoiseen elämään tietysti kuului möys se, että asiat olivat joko tai...
- Oli oikean merkkisiä automerkkejä ja vääränmerkkisiä automerkkejä
- Oli hyviä ihmisiä ja oli pahoja ihmisiä
- Oli me ja ne
- asiat olivat joko hyviä tai pahoja...
Maaginen ajattelu ja mustavalkoisuus ovat hyvin lähellä toisiaan ja aika usein ne kulkevat käsi kädessä. Aika harvalla mustavalkoisella ihmisellä puuttuu ongelmista (edes jonkintasoinen) maaginen ajattelu ja toisinpäin käytännössä kaikilla maagisesti ajattelevilla on mustavalkoinen elämä.
Olen vasta keski-iän kynnyksellä (terapioiden jälkeen) ymmärtänyt sen, kuinka rikkinäisiä omat vanhempani olivat ja kuinka kykenemättömiä he olivat katsomaan omia tekojaan ja totuutta silmiin. He eivät olleet aitoja ihmisiä vaan piilossa mielikuvitusminässään, jonka kautta he elivät. Varsinkin äiti oli luonut persoonan, joka vastasi hänen mielikuvituksensa tarvetta täydellisestä ihmisestä. Hän ei ostanut itselleen asioita vaan mielikuvitusminällensä... Roolilla oli tietty tyyli, tietyt tavat, tietyt harrastukset, tietty arvomaailma ja roolin henkilö oli kaikkien muiden yläpuolella.
Terapiassa ymmärsin myös sen, että mustavalkoinen ajattelu on jo itsessään mielenterveysongelma (jota ei saa sanoa ääneen, koska se on liian yleinen ongelma Suomessa).
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kykenet hyvin analysoimaan asiaa ja olet selkeästi tullut johonkin loppupäätelmään. Nyt olisi mielestäni hyvin tärkeää ettet jää noihin ajatuskuvioihin, muuten vuosien päästäkin yhä kelaat noita asioita, kääntelet ja arvioit, ja ehkä löydät uusia merkityksiä..., jotka sitten eivät enää johdakaan mihinkään aitoon.
Jatka siis matkaa, ja luo minuuttasi noiden oivallusten pohjalta. Tekemäsi oivallukset, terapiassa saamasi oivallukset ja ehkä kirjallisuudesta löytämäsi tiedot ovat hyvä pohja ja nyt aidot, tavallisessa arkielämässä saamasi vuorovaikutussuhteet ovat hyvää materiaalia todellisen minuuden rakentumiselle. Äitisi valeminä toimii hyvänä varoituksena.
Joten hyvää matkaa!
Se ei ole kovin helppoa, mutta matkalla ollaan...
Samalla tavalla kuin todella moni muukin mustavalkoisen perheen kasvatti suoritin elämää kunnes tuli seinä vastaan (onneksi).
Alussa oli tosi vaikeaa löytää se, mistä itse oikeasti pitää ja kuka oikeasti on (kun oli aina tottunut valitsemaan "sen oikean ratkaisun").
Jumalan armosta sain päästettyä kaikesta vanhasta irti ja alkaa rakentamaan elämääni omilla ehdoillani ja omilla mieltymyksilläni.
Vanhat (enemmän tai vähemmän oudot) "ystävyyssuhteet" jäivät taakse ja uudet ystävyyssuhteet on ihmisten kanssa, joiden seurassa aidosti viihdyn ja joiden seurassa saan olla oma itseni (tosin nykyään olen oma itseni joka paikassa).
Mustavalkoisesta maailmasta oikeaan elämään tulo ei koskaan ole helppoa, mutta kyllä kaiken vaivan arvoista :)
Jos ihmiset ei oo mun puolella, he ovat mua vastaa.
Olen tuota mieltä, ja siinä ei ole mitään vikaa.
Täytyy myös muistaa, että mustavalkoisuus on aika luonnollista, koska maailma perustustuu binaariseen logiikkaan: asiat joko ovat tai eivät ole.
Etkös sinä nyt syylisty omaan syytökseesi, että eriäviä mielipiteitä pidetään hulluuden merkkinä?
Kysymyksen asettelu jo on aika mustavalkoinen. Siihe täytyy vastata joko kyllä tai ei.
Värit ja valo, värittömyys - varjot - mitä asettaisit hulluuden vastakohdiksi ja mitä, miten, milloin, missä rajaisit?
Mustavalkoinen ihminen näkee otsikon kysymyksenä, johon hänen pitää vastata.
Ihminen joka on löytänyt värit näkee otsikossa filosofisen kysymyksen, joka ei odota vastausta.
Mustavalkoisuus ei ole luonnollista ja sen vertaaminen binäärilukuihin oli lähinnä tyhmää. Hyvä tietokoneohjelma perustuu lukemattomille (if, then) lauseille, jolloin binääriluvuilla rakennettu ohjelma kykenee uskomattomiin asioihin ja se on jotain muuta kuin on ja off.
Kaikkialla maailmassa mustavalkoisten ihmisten osuus ei ole sama ja sillä on selvä korrelaatio kyseisen populaation kokemiin asioihin.
Mustavalkoisuus on yksi mielisairauksista, joka periytyy helposti monta sukupolvea eteenpäin ...joten on loogista että maassa, joka on kokenut sisällissodan, kaksi muuta sotaa ja yhteiskunnan mullistuksen vajaan sadan vuoden kuluessa on paljon käytökseen sidoksissa olevia periytyviä mielisairauksia. Sairaat ihmiset sairastuttaa käytöksellään omat lapsensa ja he omansa... kunnes lopulta joku saa katkaistua ketjun. Ketjun katkaisemiseen sitten saattaa kulua monenkin monta sukupolvea.
Mustavalkoisuuden hoidon paradoksi on se, että mustavalkoinen ihminen on täysin kykenemätön oikeasti näkemään omia puutteitaan ja virheitään.
Ja koska mustavalkoista ihmistä ei yleensä saa millään hoitoon/terapiaan (joka on hänen mielestään vain hulluja varten...jne.), niin yhtälö on aika mahdoton.
if, then = on, off = 1, 0
Tuosta huomataan, että mitä sanoin, on täysin verrannollinen. :)
Se kertoo sen, ettet ymmärrä mitään binääriluvuista, ohjelmoinnista tai psykologiasta.
Vielä joku vuosikymmen sitten ämmät oli salarakkaina näille lääninsonni pelurimiehille, jotka syötti niille pajunköyttä siitä heidän tulenpalavasta rakkaudesta ja ämmät usko joka sanan. Omakin akka ja muutama vekara pelureilla toki oli jokaisella. Tämän suoli24 ylläpito feikkitarina ämmän tyyliset, samankaltaiset justiinsa.
Nyt ämmät on näitten psyko "terapeuttien" höpinöitä ja akkainlehtien samanhenkisiä jaaritteluita aikansa lueskeltuaan kaukosuhteissa niihin ulkomaan mulleihin, sikäläisiin lääninsonneihin mitkä pyörittää niitä ihan samaan tapaan kuin ne kotimaan peluri lääninsonnit aikanaan, se vaan on niin paljon hienompaa kun on ulkolainen sitä tekemässä eikä tämän maan juntit. EU vielä maksaa niille jos jonkin näköistä tukea niissä niiden pyrkimyksissä päästä tän ulkomaan mullin maahan mukanaeloon, eikä nää ämmät tajuu että sillä hetkellä kun ne sinne vääntyy pitemmäksi aikaa, se mulli aloittaa saman tien siitä ämmästä vieroittautumisprosessin.
Ihmisillä on mielenkiintoisia defensseja kun asiat alkaa mennä liian lähelle omia ongelmia.
Yllä oleva on aika klassinen esimerkki siitä kun ikävä tunne sisällä yritetään vaientaa jollain ihan tyhjänpäiväisellä asialla, joka muuttaisi koko asian toiseksi tai vitsiksi.
Mä olen kyllästyny näihin nettipaskasittiäisiin, tähän paskasaasta teknologiaan ja kaikkeen sen ohessa tulevaan sontaan. Nämä muutamat jättiyritykset pyörittää tätä koko paskaa, on kuukkelipaskaa, mätä hedelmä paskaa, vintoosapaskaa, huihai paskaa - ja kaikki on sisäänrakennettu aukkoja täyteen loppuun vietyine tuotteistusrahastamisineen. Sosiaalinen mediapaskaa, joka puolella jättiyritykset mitkä on kaikkialla alistettu urkinnalle, kyttäykselle ja vakoilulle.
Nettipaskasittiäispaskaa, mitkä sitten luikahtelevat ihmisten koteihin sen oman paskaverkostonsa kanssa käyttäen hyväkseen tämän mätäpaskateknologian sisäänrakennettuja aukkoja, mitä niihin on jätetty näille organisaatiokyttääjille. Kaikkialla samaa sontaa, mikään maa ei ole enää puhdas tästä saastasta.
Tämä suoli24 ylläpito feikkitarina ämmä on vaan pienen pieni osanen tätä kokonaispaskaa, osa tätä ongelmaa. Mun puolesta terroristit vois listiä kaiken tämän sonnan pois täältä, joka ainoan näihin jättiyrityksiin kytköksissä olevan, alullepanijat, pääomistajat, avaintekijät, aivan kaikki - myös nämä nettisittiäiset viimeistä myöten. Lopputulema on, ainakin puolet tämän pallon ihmiseliölajin edustajista pitäisi terminoida.
Eivätköhän kaikki ihmiset ajattele vähän mustavalkoisesti.. Ei sillä, että ulkoistaa ongelmansa toisiin ihmisiin, ole välttämättä edes mustavalkoisuuden kanssa olennaisesti tekemistä.
Aloittajankin tekstissä näkyy mustavalkoinen hahmotustapa. Mutta mikä mielenkiintoisinta, siinä näkyy myös ulkoistaminen, eli omien ongelmien syyn näkeminen toisissa! Aloittaja implikoinee, että terapian tarve aikuisiässä johtui hänellä vanhemmista. Tai ainakaan sellaiselta tulkinnalta on vaikea välttyä..
Pointtini on, että me kaikki ihmiset olemme taipuvaisia projisoimaan eli ulkoistamaan omia ongelmiamme. Se ei ole hulluutta psykiatrisessa merkityksessä, vaan se on perin inhimillistä. Me kaikki olemme syntisiä ja monin tavoin vajavaisia. Tämä syntisyys ja vajavaisuus tulisi tunnustaa itsessä.