Surut tekevät pääosin leipätyönsä suomeksi yhteiskunnan joka sektorilla mutta vaativat vapaa-ajalleen omakielisiä palveluita. Se mikä on naurettavaa on se, että useimmat surut varsinkin pääkaupunkiseudulla puhuvat paljon parempaa suomea kuin sitä "omaa" äidinkieltään ruotsia. Monet eivät edes selviä monimutkaisemmasta ruotsinkielisestä lauseesta vaan tarvitsevat suomenkielisen tekstin avuksi.
Se on aika ihmeellistä vai mitä?
hävetkää
3110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen nimittäen testannut joitakin suruja joten tiedän asianlaidan kuinka se on.
Osuit ihan nappiin! Samaa voisi sanoa monista surutoimittajista ja julkkiksista. He vaativat pakkoruotsitusta ja ruotsin aseman korostamista Suomessa.
Kuitenkin surujulkkikset esiintyvät ja toimivat työkseen SUOMEKSI!? Eikö olekin melkoinen ristiriita?
Jos minä olisin surusveko, niin varmasti työskentelisin VAIN surumediassa, jotta voisin omalla panoksellani ylläpitää ruotsin kielen asemaa ja näkyvyyttä maassa.
Siis ettekö vieläkään ymmärrä miksi hurrit puolustavat apinan raivolla pakko- ja virkamiesruotsia? Jotta virkamiesruotsi pysyy pystyssä, niin se tarvitsee pakkoruotsin avuksi, Ilman pakkoruotsia ei ole myöskään virkamiesruotsia. Kaikilla suomalaisilla täytyy olla teoreettiset ja tasavertaiset mahdollisuudet hakeutua valtion ja kuntien virkoihin. Ja koska virkamieheltä vaaditaan ruotsin taito (virkamiesruotsikoe) niin kaikkien on tasapuolisuuden vuoksi pakko opiskella ruotsia. Pakkoruotsia ei voi poistaa ilman että virkamiesruotsi myös (ensimmäisenä) poistetaan. Ruotsin kieli työllistää suruja valtion ja kuntien virkoihin. Siksi apinan raivo.