Rakastuit johonkin omaan fantasiaasi

totta , mielikuvitukseni on fantastisen rikas

Väärin. Ehkä ajattelin niin alkuun.

Jostain se kiinnostus aina lähtee, sitten on se vaihtoehto ettei toista näe, tutustuu sokkona, pimeessä huoneessa ja auta armias kun ne valot syttyy

Mutta juu, mistä ne tutustumiset lähtee. Yleensä pikkujutuista, joskus ne paisuu joskus kyrvähtää alkuun.

Parempi kun ei fantasioi. Lukee vaan sormustenherraa

Aika urpoa käyttää ilmaisua "rakastua" tuollaisessa tapauksessa.

Voi kun kiinnostaisi ja kovasti. Josko olisit rakastumisen ´arvoinen´ ihastumisen jatkeeksi:)

Väärin! Olen rakastunut sinuun ja sinä kiinnostat minua. Minuun sattui ja sattuu edelleen, kun ajoit pois läheltäsi. Minulle kuitenkin riittää, että saan rakastaa sua sydämessäni. Sitä ei kukaan ota multa pois.

Juuuh, niin se on ja nyt sinua on alkanut pelottaa. Olen luonut sinusta kiihkeän fantasia tulistakin tulisempana rakastavana. Shampanjaa ja vaahtokarkkeja kera porekylvyn, ruusu hampaidesi välissä ja ihanasti, ruskeaksi öljytty kroppa hohtaen...
Aikamoista, nyt tuli kuuma. Ei, mutta hei en mä mitään fantasiaa ole luonut, enhän tiedä sinusta paljoakaan. Alkuun voi tuntea vain kiinnostuksen, vetovoiman ja kaipuun toisen lähelle ja tunteen että ollaan samalla aaltopituudella, no eihän se ole paljon?

keksitty ihastus

Totta puhut. Tällä palstalla harjoittelen kirjoittamista eri tyylilajeilla ja nimimerkeillä. Yhteydet todellisuuteen ovat sattumanvaraisia.

Lueskelin.. tähän kuitenkin pakko vastata, koska just prikulleen noin. Ei tietenkään aluks noin, mut vuosien fantasiat olivat ja muuttui vain hurjemmiksi - niin herkulliset. Pakko sanoa et häntä ei voi vähemmin kiinnostaa, eikä hän kirjoittaisi tuollaista. Ollut on ollutta ja mennyt on mennyttä.

Ei mullakaan kovin paljon kiinnostusta kirjoittaa mitään nykyisin. Mä puuhailen muita juttuja.

Hän olkoon onnellinen missä ikinä kulkee ha mä fantasioin jos sellainen tarve tulee. Kukaan ei kärsi tästä.