Olen nyt ajanut itsenäisesti n.10 kertaa ja lähinnä pikkuteitä. Pelottaa kehätielle meno ja siellä ajo. Uskallan ajaa enintään 80km/h ja sekin tuntuu hirvittävältä nopeudelta. Alamäet huimaavat. Tuntuu, ettei tästä tule mitään. Ensi viikolla pitäisi ajaa Tampereelle ja mietin jo meneväni junalla. En ole ajanut noin pitkää matkaa. Huoltamoilla tuskin uskallan poiketa, kun pitäisi taas sujahtaa rampilta liikenteen sekaan.Pikkuteillä menee ihan hyvin, mutta heti kun on enemmän nopeutta kädet hikoo ja sydän hakkaa. Antakaas jotain käytännön vinkkejä ajoon ja tähän olotilaan! Kiitos!
pelottaa
nopeudet!
81104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jäitä hattuun! =) KYllä se aluksi hullulta tuntuu ne nopeudet, mut niihin tottuu ja kohta ne nopeusrajoitukset tuntuu jopa liijoitetuilta=) Usko pois! Vaikket kuitenkaan usko...;)
Mutta paras kun luotat itseesi ja ajattelet, että kyllähän pelkäävämmätkin on liikenteessä selvinnyt! Ja ajat vain sellaista nopeutta, joka ei huima yms. Lisäksi hiljennä alamäkeen! Rampit oppii äkkiä. Ajat vain varmalla mielin muun liikenteen sekaan, koska kyllä siinä tilaa annetaan!=) Pahimmassa tapauksessa sattuisi joku sekkaannus, mutta mietippä sitä, että silloinki voi jarruttaa siihen rampin loppuun ja jättää vilkun tikittää=) Lähet sitte ku ei ole yhtään autoa eessä=)
Tsemppiä! Äläkä mene junalla, koska se lisää vaan pelkoasi autoilua kohtaan! Tämä sääntö pätee: Kohtaa pelkosi, niin voitat sen! Lisäksi on huomattavan hyvä pointti se, ettet häpeä näin yleistä pelkoa! Tällä tavalla se häipyy ku etit apua, ja tottelet viisaita neuvoja;)
Itse tuoreena kuskina olen huomannut sen totuuden, että ajopelon voittaa vain ja ainoastaan ajamalla, muuta lääkettä siihen ei oikein ole, ikävä kyllä.
Itseäni hermostutti ajaa talvisäässä, ja siksi koitin viimeiseen asti vältellä ajamista. Lopulta onneksi sisuunnuin, ja lähdin ajamaan vaikka hermostutti ihan hemmetisti. Liukas talvisää on haastava ajosää, muttei kuitenkaan niin mahdoton kuin omissa peloissani luulin.
Tottakai ajaessa on edelleenkin pieni jännityksenvire taustalla, mutta se tekee vain hyvää, pitää aistit virkeinä.
Eli summa summarum: aja, aja ja vielä kerran aja. Helppoa se ei tietenkään ole, mutta älä missään nimessä välttele ajamista. Vain kokemuksen kautta löydät varmuuden, ja uskallat lopulta ajaa sitä 80:ä tai satastakin.
Voi olla että Tampereen reissustasi tulee miellyttävämpi jos otat sen junan.
Ja tämä ei sitten ole mikään "tumpelot pysykööt kotona" -viesti, vaan ajan takaa ihan sitä, että jos se kovasti stressaa ja pelottaa, ei ole pakko mennä sinne omalla autolla. Ehtii sinne autolla toistekin, silloin kun ei pelota niin hirveästi.
Parempi aika voisi olla vaikka silloin, kun ajaminen ainakin omilla kotikonnuilla alkaa sujua ilman paniikkia.
Ajopelosta ei ehkä pääse kuin ajamalla, mutta ei ole hyvä jos pelkoa on liikaa, koska silloin tekee jo virheitä pelkästä jännittyneisyydestä. Parempi lisätä vaikeusastetta vähitellen kun kertarysäykslelä.
Nimenomain asteittain lisätä haastetta, eikä ajokammoisena suinkaan lähteä samantien Tampereelle asti.
Voin taas arvata että nainenhan se siellä kirjoittelee? itselläni hiljaiset nopeudet pelottavat, 200km/h ei tunnu missään jos ajaa kunnollisella tiellä
kirjoituksen perusteella.
Olen lukemattomia juttuja ja vstauksia kirjoitellut keskustelu palstoille sekä miehisistä että feminiinisistä aiheista ja kaikkea siltä väliltä. Metsään on mennyt vastaajilta joiden jutuista selkeesti näkee että ovat luokitelleet meikäläisen jommaksi kummaksi mutta vääräksi. Jätän asian auki siltä osin myös nyt. Samoin kirjoitus tyylillä voi leikkiä jolloin ikä jää lukijan arvioitavaksi jos se on ylipäätään oleellista tietää ollenkaan.
Ajele aluksi vaikka jonkun kokeneemman kuljettajan kanssa, niin homma tulee tutuksi.
niin homma alkaa sujua