Äiti kuolee pian

Meidän kaikkien pitäisi oppia ,että kaikki elämme vain aikamme.Toinen pitemmen,toinen lyhemmän.Sinulla on raskas tie kujettavana.Kauniit muistot kantavat sen yli.Toivon sinulle voimia,aikanaan suru helpottaa, ja elämä jatkuu.

Ole mahdollisimman paljon äitisi luona nyt, kun äitisi on vielä elossa ja äitisi elämän loppuaika on käsillä.
Yritä kaikesta huolimatta puhua äidillesi, vaikka äitisi ei ehkä pysty vastaamaan, mutta äitisi kuitenkin kuulee vielä.
Jos joitakin asioita on jäänyt kertomatta, niin kannattaa kertoa ne vielä, kun äitisi on vielä elossa.

Elät nyt raskasta, ahdistavaa ja surullista ajanjaksoa elämässäsi.
Olin itse samassa elämäntilanteessa 5kk sitten, kun isälläni alkoi saattohoito ja isä halusi viettää elämän loppuajan kotona.
Isä nukkui pois 4 kk sitten aamuyöllä omassa sängyssä.
Elvytys kielto tehtiin n.3 viikkoa ennen isän kuolemaa.
Isäni sairastui lymfoomaan ja loppuajasta sairaus eteni nopeasti.
Vietin paljon aikaa isäni vierellä jo paljon aikaisemmin sairauden alkuvaiheessa, pidin kädestä kiinni, hieroin isän varpaita, aijasin isän päätä ja kerroin isälle Jumalasta ja että uskomalla Jeesukseen pelastuu ja pääse Taivaaseen.
Kaipaus ja suru on edelleen, mutta uskon ja luotan, että isä on nyt paremmassa paikassa, ei enää sairautta, kipua, tuskaa, eikä kyyneliä.

Vaikka äitisi ei ole enää samanlainen, kuin millaisena hänet olet tottunut terveenä tuntemaan, niin hän on kuitenkin sinun rakas äitisi sairauden vankina.
Kukaan ei voi tietää elinpäivien määrää, äidilläsi on määrätty elinpäivien määrä, mutta se on vain Jumalan tiedossa.

Toivon sinulle paljon voimia, jaksamista ja Siunausta elämääsi, kun elämässäsi on todella raskas ja ahdistava aika nyt menossa.